Räikkösen Kimi ei sitten ensi kaudella kaasuttele formulalla ympyrää. Heikki Kovalainen sentään sai tallipaikan.
Kuinkahan monta palaveria Maikkarilla ehdittiin pitää asian suhteen. Formuloiden televisio-oikeudet maksavat aivan törkeästi ja Maikkari koittaa tottakai saada rahaa myymällä Maxia, jolla formuloita ajellaan.
Mitä, jos yhtään suomalaista ei olisi ollut ensi kaudella "moottoriurheilun kuninkuusluokassa"?
- Joo, kyllä meidän pitää nyt miettiä uusiksi tuo slogan "Maailman nopein kansa". Niin ja mitä sitten lasketaan yhteen, kun ei voida vertailla eri maiden kuljettajien yhteispisteitä?
Kimin lähtö jo pelkästään saa varmasti monen katsojan miettimään Maikkarin maksullisen kanavapaketin hankintaa tai sen irtisanomista. Kovalainen on tietysti hieno haastaja, mutta mestaruutta häneltä ei kai ensi kaudella kukaan odota?
Mutta, ensi kaudella saatamme nähdä uuden menevän sloganin. "Maailman nopein Kovalainen Maikkarin kanavilla!"
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
tiistai 27. lokakuuta 2009
Kuka kertoisi yhteisöllisen median pelisäännöt
Suomessakin on tullut ilmi ainakin kaksi tapausta, joissa työntekijä on saanut potkut kirjoiteltuaan Facebookissa mitä sattuu.
Tuorein tapaus on tältä viikolta palvelualalta. Työntekijä kirjoitti suorat sanat työnantajastaan. Työnantaja teki johtopäätökset ja perusteli, että tapaus oli viimeinen piste iin päälle kyseisen henkilön kanssa. Ongelmia oli siis työnantajan mukaan ollut aiemminkin. YLE Uutiset
Toinen tapaus on Metalliliitosta, jossa työntekijä oli tehnyt toisesta profiilin Facebookiin ja käyttänyt tätä kiusaamiseen. YLE Uutiset
Sosiaalinen media on omiaan kaikenlaiseen kiusaamiseen ja pahojen puhumiseen. Siinä, missä kahvipöydässä voit haukkua työnantajasi kaverille, et sitä voi julkisella alustalla (esim. Facebook) tehdä. Facebook on yhteisöllisyydessään niin paljon suurempi ja voimakkaampi sananvälittäjä, että haukkumiset menevät helposti kunnianloukkausten piiriin.
Koko sosiaalinen media on niin tuore keksintö, että käräjäoikeudet ja korkeammatkin oikeusasteet joutuvat vielä tekemään kovia päätöksiä ihan lähitulevaisuudessa.
Metalliliiton tapauksessa asia lienee melko selvä. Kiusaa mikä kiusaa. Mutta mitä ystävilleen ja työkavereilleen saa kirjoittaa, jos sen voi nähdä kuka vaan? Missä menee internetissä sananvapauden raja. Milloin on hyvä maku ylitetty ja ennen kaikkea, kuka sen hyvän maun määrää?
Oikeuden pyörät ovat hitaat. Toivottavasti netti on vielä olemassa, kun Suomeen saadaan lait kohdalleen.
Tuorein tapaus on tältä viikolta palvelualalta. Työntekijä kirjoitti suorat sanat työnantajastaan. Työnantaja teki johtopäätökset ja perusteli, että tapaus oli viimeinen piste iin päälle kyseisen henkilön kanssa. Ongelmia oli siis työnantajan mukaan ollut aiemminkin. YLE Uutiset
Toinen tapaus on Metalliliitosta, jossa työntekijä oli tehnyt toisesta profiilin Facebookiin ja käyttänyt tätä kiusaamiseen. YLE Uutiset
Sosiaalinen media on omiaan kaikenlaiseen kiusaamiseen ja pahojen puhumiseen. Siinä, missä kahvipöydässä voit haukkua työnantajasi kaverille, et sitä voi julkisella alustalla (esim. Facebook) tehdä. Facebook on yhteisöllisyydessään niin paljon suurempi ja voimakkaampi sananvälittäjä, että haukkumiset menevät helposti kunnianloukkausten piiriin.
Koko sosiaalinen media on niin tuore keksintö, että käräjäoikeudet ja korkeammatkin oikeusasteet joutuvat vielä tekemään kovia päätöksiä ihan lähitulevaisuudessa.
Metalliliiton tapauksessa asia lienee melko selvä. Kiusaa mikä kiusaa. Mutta mitä ystävilleen ja työkavereilleen saa kirjoittaa, jos sen voi nähdä kuka vaan? Missä menee internetissä sananvapauden raja. Milloin on hyvä maku ylitetty ja ennen kaikkea, kuka sen hyvän maun määrää?
Oikeuden pyörät ovat hitaat. Toivottavasti netti on vielä olemassa, kun Suomeen saadaan lait kohdalleen.
Vain elokuvissa
Elokuvissa moni asia on mahdollinen. Jotkut asiat saattavat usein toistuessaan antaa aivan väärän kuvan ihmisille.
1. Pariisissa kaikilla menee niin hyvin, että oman asunnon ikkunasta näkyy aina Eiffel-torni. Ei sellaista asuntoa olekaan, josta ei tuo Pariisin suuri maamerkki näkyisi. Tosin Pariisissa käyneenä, asia ei ole näin.
2. Yhdysvalloissa opiskelijoillakin on varaa asua isoissa huoneistoissa aivan suurkaupunkien ydinkeskustoissa.
3. Kun elokuvissa ajetaan autoa, rattia on käänneltävä vähän koko ajan, vaikka ajetaan aivan suoraa tietä.
4.Lakanat ovat L-kirjaimen muotoisia. Kun elokuvassa on vietetty intiimi hetki kahden ihmisen välillä, he makailevat sängyllä vierekkäin. He ovat usein saman lakanan alla, mutta naisella lakanan yläreuna menee kaulan alla ja miehellä lakana on navan alapuolella. Mistä noita L:n muotoisia lakanoita saa ostaa?
5. Jos olet kaunis ja isorintainen blondi, älä koskaan mene yksin pimeään yläkertaan. Nämä mimmit yleensä kuolevat elokuvissa.
6. Oletko huomannut, että usein poliisilaitoksen päälliköt ovat mustia. Onkohan näin oikeasti?
7. Ja kun päästiin poliiseihin, niin elokuvissa rikoksen ratkaisee poliisi, joka on juuri erotettu toistaiseksi palveluksesta. Hän on joutunut luopumaan virkamerkistään ja aseestaan, mutta se ei haittaa. Ain löytyy vara-aseen vara-ase, jonka avulla rikoksen voi ratkaista. Ja kun rikos ratkeaa, ei haittaa, vaikka poliisi ei ole ollutkaan luvallinen selvittämään rikosta.
8. Elokuvissa poliiseilla on pahoja alkoholiongelmia. Onkohan näin oikeasti?
9. Väkivalta. Tästä lienee esimerkkejä tolkuttomasti. Koskaan ei satu pahemmin, vaikka hakataan ja potkitaan maassa makaavaa. Puolen tunnin päästä voi jo hyvin juosta pahiksia kiinni.
1. Pariisissa kaikilla menee niin hyvin, että oman asunnon ikkunasta näkyy aina Eiffel-torni. Ei sellaista asuntoa olekaan, josta ei tuo Pariisin suuri maamerkki näkyisi. Tosin Pariisissa käyneenä, asia ei ole näin.
2. Yhdysvalloissa opiskelijoillakin on varaa asua isoissa huoneistoissa aivan suurkaupunkien ydinkeskustoissa.
3. Kun elokuvissa ajetaan autoa, rattia on käänneltävä vähän koko ajan, vaikka ajetaan aivan suoraa tietä.
4.Lakanat ovat L-kirjaimen muotoisia. Kun elokuvassa on vietetty intiimi hetki kahden ihmisen välillä, he makailevat sängyllä vierekkäin. He ovat usein saman lakanan alla, mutta naisella lakanan yläreuna menee kaulan alla ja miehellä lakana on navan alapuolella. Mistä noita L:n muotoisia lakanoita saa ostaa?
5. Jos olet kaunis ja isorintainen blondi, älä koskaan mene yksin pimeään yläkertaan. Nämä mimmit yleensä kuolevat elokuvissa.
6. Oletko huomannut, että usein poliisilaitoksen päälliköt ovat mustia. Onkohan näin oikeasti?
7. Ja kun päästiin poliiseihin, niin elokuvissa rikoksen ratkaisee poliisi, joka on juuri erotettu toistaiseksi palveluksesta. Hän on joutunut luopumaan virkamerkistään ja aseestaan, mutta se ei haittaa. Ain löytyy vara-aseen vara-ase, jonka avulla rikoksen voi ratkaista. Ja kun rikos ratkeaa, ei haittaa, vaikka poliisi ei ole ollutkaan luvallinen selvittämään rikosta.
8. Elokuvissa poliiseilla on pahoja alkoholiongelmia. Onkohan näin oikeasti?
9. Väkivalta. Tästä lienee esimerkkejä tolkuttomasti. Koskaan ei satu pahemmin, vaikka hakataan ja potkitaan maassa makaavaa. Puolen tunnin päästä voi jo hyvin juosta pahiksia kiinni.
maanantai 19. lokakuuta 2009
Karu ja kylmä
Koin yllätyksen, kun lähestyin mökkiä. Runsas puoliväli matkasta oli ylitetty, kun maassa alkoi olla lunta! Ei kotikulmilla vielä vaan ole. Noh, mökille pääsin, vaikkakapean hiekkatien jyrkissä mäissä kesärenkaat eivät olleet parhaat mahdolliset.
Mökki on kesämökki. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä. On lokakuun puoliväli. Mökillä oli pidetty tulta takassa ja saunassa viimeeksi runsas viikko sitten. Portaat olivat lumessa ja jäässä. Lunta oli vain sentti, pari, mutta kuitenkin. Mökin sisällä katsoin heti mittaria - 2 astetta! -2! Vilkaisin kelloa ja mietin, saanko lämmön kohoamaan lähelle kahtakymmentä päivän aikana. Päätin yrittää. Olin joka tapauksessa varautunut makuupussilla, joten ajattelin sitä edelleen käyttää.
Viima pyllyssä
(Tämä seuraava kertoo ulosteista. Voit jatkaa myös seuraavasta otsikosta.) Tunnen ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet ulkovessassa. Siis huussissa, ulkokäymälässä, pikkulassa, puuceessä, jne. Monella mökillä on jo vesiklosetit, joten vanhan liiton huussimeininki alkaa kadota. Kun pieni pakkasviima hönkii pakaroiden välissä, ei tule pöntöllä turhia istuttua.
On puuceessä huonojakin puolia. Varusmiesaikana leirillä oli yö. Olimme kolmeen pekkaan vartiossa ja yksi mies havaitsi metsän reunassa huussin. Meni asioille, mutta tuli melkein heti ulos, kauhea irvistys naamallaan. Nauru ei meinannut loppua, kun kävi ilmi, että mies löysi reiän, oli ottanut kannen pois ja käynyt istumaan. Pussit vain ottivat kiinni kasaan. Tuota käymälää ei oltu tyhjennetty ihan viime aikoina. Viimeiset asiat oli joku tehnyt jo kyykkykakkana, joten kaverimme hinkkasi pussejaan hangessa jonkin aikaa :- D Tämä siis Vekaralla 1998.
Hiki tuli
Takaisin asiaan. Sain mökin lämpimäksi. Illalla kymmenen aikaan oli jo 18 astetta lämmintä. Olin jo saunonut ja laitellut ulkotulia palamaan. Kun saunasta tuli ulos, suuri määrä höyryä pakkautui terassin laipion ja puski tiensä räystäslautojen alitse ulkoilmaan. Iho höyrysi nollakelissä.
Täydellinen hiljaisuus, ei keinotekoista valoa. Tähtitaivaskin näkyy selvemmin kuin kaupungissa.
torstai 3. syyskuuta 2009
Pitikö sitä nyt ihan irtisanoutua?
Kiesi irtisanoutui "Nainen on kuin auto"-kohun vuoksi.
Audin myyntijohtaja antoi haastattelun Anna-lehden erikoisnumerossa. Lehti julkaistiin vain sidosryhmille, eli sitä ei edes ole myynnissä kioskeissa. Haastattelussa Kiesi vertaa auton ominaisuuksia naisen ominaisuuksiin.
En tiedä, onko haastattelu annettu huumorimielellä, mutta, jos on, se ei tekstistä ja poiminnoista ole välittynyt.
Pari päivää kohua riitti myyntijohtajalle ja hän erosi. Mies, joka oli palvellut autoalalla vuodesta -77 lähtien! Niin katosi komea työura yhteen haastatteluun. Erosiko mies oma-aloitteisesti vai annettiinko yhtiöstä ymmärtää, että se olisi hyvä ratkaisu? Tuliko kehoitus kenties Saksasta asti Audin pääpaikalta?
Eikö asiaa olisi voinut hoitaa nuhtelulla ja parin viikon pakkolomalla, jotta suurin kohu olisi laantunut?
Mitä, jos nainen olisi jossain lehdessä vertaillut miestä ja autoa? Yhtäläisyyksiä olisi varmasti löytynyt. Sehän olisi vain ollut hauskaa ja naista ei missään nimessä olisi saanut arvostella. Miesten olisi vain pitänyt niellä vertailu ja olla asiasta hiljaa. Sovinistiiksi leimautuisi, jos olisi sellaista tekstiä arvostellut. Kuinka moni nainen nyt leimautuu feministiksi? Ei moni.
Onko Suomi kuitenkaan menossa tasa-arvoisempaan suuntaan?
Audin myyntijohtaja antoi haastattelun Anna-lehden erikoisnumerossa. Lehti julkaistiin vain sidosryhmille, eli sitä ei edes ole myynnissä kioskeissa. Haastattelussa Kiesi vertaa auton ominaisuuksia naisen ominaisuuksiin.
En tiedä, onko haastattelu annettu huumorimielellä, mutta, jos on, se ei tekstistä ja poiminnoista ole välittynyt.
Pari päivää kohua riitti myyntijohtajalle ja hän erosi. Mies, joka oli palvellut autoalalla vuodesta -77 lähtien! Niin katosi komea työura yhteen haastatteluun. Erosiko mies oma-aloitteisesti vai annettiinko yhtiöstä ymmärtää, että se olisi hyvä ratkaisu? Tuliko kehoitus kenties Saksasta asti Audin pääpaikalta?
Eikö asiaa olisi voinut hoitaa nuhtelulla ja parin viikon pakkolomalla, jotta suurin kohu olisi laantunut?
Mitä, jos nainen olisi jossain lehdessä vertaillut miestä ja autoa? Yhtäläisyyksiä olisi varmasti löytynyt. Sehän olisi vain ollut hauskaa ja naista ei missään nimessä olisi saanut arvostella. Miesten olisi vain pitänyt niellä vertailu ja olla asiasta hiljaa. Sovinistiiksi leimautuisi, jos olisi sellaista tekstiä arvostellut. Kuinka moni nainen nyt leimautuu feministiksi? Ei moni.
Onko Suomi kuitenkaan menossa tasa-arvoisempaan suuntaan?
maanantai 31. elokuuta 2009
Mihin ryhmään kuulut? Kenen vaatteita pidät?
Ajelin töihin yhtenä aamuna ala-asteen ohitse. Huomasin, miten välitunnillaan olleet pojat olivat eriytyneet kahteen ryhmään.
Toisessa porukassa oli 5-8 poikaa, joilla kaikilla oli kuteet viimeisen päälle. Tiedätte sellaisia isoja skeitti/hiphopvaatteita. Eli isot housut, isot kengät, iso t-paita ja päällä iso takki, joka tietenkin oli auki. Selässä iso logo tai jokin muu iso ja paksu kangasmerkki.
Päässä näillä trenditietoisilla neljäsluokkalaislla oli iso lippis, jossa lippa on tietenkin aivan suorana. Tosin näyttää paremmalta kuin Kimi Räikkösen suoralippaiset sponsorilippikset. Nehän on ihan hirveitä!
Toinen ryhmä oli hieman isompi. Ehkä 10-14 poikaa. Heilläkin oli ihan siistit vaateet. Huppareita ja farkkuja, mutta ne eivät olleet viimeisen päälle muotikuteita. Enemmänkin sallaista Anttilan alennusmyynti- ja tilauskatalogiosastoa. Siis ihan laadukkaita, muttei niin näyttävännäköisiä.
20 vuotta sitten ei ollut mitään väliä
Aloin muistella omaa kouluaikaani Kouvolassa. Ei siellä ala-asteella vielä ollut erilaisia ryhmiä. Kaikki oltiin samaa massaa. Tosin, ehkä jääkiekonpelaajat ja pesäpallonpelaajat joskus erottuivat omiin porukoihinsa, koska noiden liikuntamuotojen harrastajia kaupungissa oli 80-luvulla paljon.
Mutta vaatteiden kanssa ei kukaan koreillut. Yläasteella alkoi tulla Leviksen farkkuja ja paitoja. Ne tekivät vaatteellisen ryhmäjaon. Tosin ei mitään kovin jyrkkiä rajoja. Itselläni oli aina Beaversit jalassa. Sain usein kuulla, että ne oli perverssit. En välittänyt, haukuin takaisin haukkujaa. Äitini olisi joskus halunnut ostaa minulle Levikset, mutten halunnut. Mielestäni ne olivat jo tuolloin törkeän kalliit ja lähes kaikilla oli sellaiset.
Leviksen t-paidan olin sentään hankkinut, joten sen avulla olin kiinni viimeisessä virtauksessa.
Mutta on karua, jos nykyään jo ala-asteella ollaan tarkkoja toisten lasten pukautumisesta. Miten helpolla sitä itse onkaan päässyt vuosikymmeniä sitten. Nykyään lapsilla ja nuorilla on niin paljon kaikkea, ettei sitä ehkä edes osata tai ehditä arvostaa.
Ei minulla vieläkään ole muotivaatteita ja hengissä olen selvinnyt. Tosin joskus vaatteettomuudesta on hieman haittaakin.
Toisessa porukassa oli 5-8 poikaa, joilla kaikilla oli kuteet viimeisen päälle. Tiedätte sellaisia isoja skeitti/hiphopvaatteita. Eli isot housut, isot kengät, iso t-paita ja päällä iso takki, joka tietenkin oli auki. Selässä iso logo tai jokin muu iso ja paksu kangasmerkki.
Päässä näillä trenditietoisilla neljäsluokkalaislla oli iso lippis, jossa lippa on tietenkin aivan suorana. Tosin näyttää paremmalta kuin Kimi Räikkösen suoralippaiset sponsorilippikset. Nehän on ihan hirveitä!
Toinen ryhmä oli hieman isompi. Ehkä 10-14 poikaa. Heilläkin oli ihan siistit vaateet. Huppareita ja farkkuja, mutta ne eivät olleet viimeisen päälle muotikuteita. Enemmänkin sallaista Anttilan alennusmyynti- ja tilauskatalogiosastoa. Siis ihan laadukkaita, muttei niin näyttävännäköisiä.
20 vuotta sitten ei ollut mitään väliä
Aloin muistella omaa kouluaikaani Kouvolassa. Ei siellä ala-asteella vielä ollut erilaisia ryhmiä. Kaikki oltiin samaa massaa. Tosin, ehkä jääkiekonpelaajat ja pesäpallonpelaajat joskus erottuivat omiin porukoihinsa, koska noiden liikuntamuotojen harrastajia kaupungissa oli 80-luvulla paljon.
Mutta vaatteiden kanssa ei kukaan koreillut. Yläasteella alkoi tulla Leviksen farkkuja ja paitoja. Ne tekivät vaatteellisen ryhmäjaon. Tosin ei mitään kovin jyrkkiä rajoja. Itselläni oli aina Beaversit jalassa. Sain usein kuulla, että ne oli perverssit. En välittänyt, haukuin takaisin haukkujaa. Äitini olisi joskus halunnut ostaa minulle Levikset, mutten halunnut. Mielestäni ne olivat jo tuolloin törkeän kalliit ja lähes kaikilla oli sellaiset.
Leviksen t-paidan olin sentään hankkinut, joten sen avulla olin kiinni viimeisessä virtauksessa.
Mutta on karua, jos nykyään jo ala-asteella ollaan tarkkoja toisten lasten pukautumisesta. Miten helpolla sitä itse onkaan päässyt vuosikymmeniä sitten. Nykyään lapsilla ja nuorilla on niin paljon kaikkea, ettei sitä ehkä edes osata tai ehditä arvostaa.
Ei minulla vieläkään ole muotivaatteita ja hengissä olen selvinnyt. Tosin joskus vaatteettomuudesta on hieman haittaakin.
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Sika on saanut ihmeitä aikaan
Sikainfluenssa tulee, olit valmis tai et!
Näinhän sitä media ja terveysalan ihmiset meitä valistavat. Eli ymmärtääkseni mitään ei ole enää tehtävissä, lentsu tulee ja iskee voimalla.
Itse olen ja mennyt jo tähän sikainfluenssa-hehkutukseen. Olen huomannut, että töissä pesen käteni useammin. Kotonakin käyn pesemässä käsiä, kun aiemmin en välttämättä iltaisin suuremmin käsienpesua harrastanut.
Töissämme on ulko-ovissa pieni nappula, josta pitää painaa, jotta oven lukko aukeaa. Olen huomannut, että painan tuota pientä nappia, milloin käsivarrella, milloin kyynerpäällä tai olkavarrella. En tiedä miksi olen alkanut näin käyttäytyä. Hulluutta?
Kotona, kun vien roskat roskakatokseen, laitan katoksen oven kiinni noin pääni korkeudelta. En siis ota ovesta kiinni normaalisti lantioni korkaudelta ja paina ovea kiinni, vaan käsi pystyssä väännän oven kiinni
Onko kaupoissa pöpöjä?
Kaupassakäynnin jälkeen olen heti pesemässä käsiä. Aiemmin en ajatellut esimerkiksi vaihtorahojen elinkaarta. Euron tai 20 sentin kolikot ovat voineet olla vaikka missä. Siis ihan missä vain! Mieti mahdollisuuksia?!
Ja miten usein kassoilla vaihdetaan kynät, joilla pankkikorttikuitit kirjoitetaan? Entä kuinka usein kaupat pesevät ostoskärryjen työntökahvat?
Kun alkaa ajatella kaikkia bakteereja, vain taivas on rajana. Loputtumiin ei voi olla varovainen, mutta kai sellainen fiksu suojautuminen on ihan normaalia.
Pesen tästä lähtien usein käteni, vältän kaupoissa ylimääräistä näpertelyä ja koitan olla syömättä julkisilla paikoilla.
Näinhän sitä media ja terveysalan ihmiset meitä valistavat. Eli ymmärtääkseni mitään ei ole enää tehtävissä, lentsu tulee ja iskee voimalla.
Itse olen ja mennyt jo tähän sikainfluenssa-hehkutukseen. Olen huomannut, että töissä pesen käteni useammin. Kotonakin käyn pesemässä käsiä, kun aiemmin en välttämättä iltaisin suuremmin käsienpesua harrastanut.
Töissämme on ulko-ovissa pieni nappula, josta pitää painaa, jotta oven lukko aukeaa. Olen huomannut, että painan tuota pientä nappia, milloin käsivarrella, milloin kyynerpäällä tai olkavarrella. En tiedä miksi olen alkanut näin käyttäytyä. Hulluutta?
Kotona, kun vien roskat roskakatokseen, laitan katoksen oven kiinni noin pääni korkeudelta. En siis ota ovesta kiinni normaalisti lantioni korkaudelta ja paina ovea kiinni, vaan käsi pystyssä väännän oven kiinni
Onko kaupoissa pöpöjä?
Kaupassakäynnin jälkeen olen heti pesemässä käsiä. Aiemmin en ajatellut esimerkiksi vaihtorahojen elinkaarta. Euron tai 20 sentin kolikot ovat voineet olla vaikka missä. Siis ihan missä vain! Mieti mahdollisuuksia?!
Ja miten usein kassoilla vaihdetaan kynät, joilla pankkikorttikuitit kirjoitetaan? Entä kuinka usein kaupat pesevät ostoskärryjen työntökahvat?
Kun alkaa ajatella kaikkia bakteereja, vain taivas on rajana. Loputtumiin ei voi olla varovainen, mutta kai sellainen fiksu suojautuminen on ihan normaalia.
Pesen tästä lähtien usein käteni, vältän kaupoissa ylimääräistä näpertelyä ja koitan olla syömättä julkisilla paikoilla.
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Operaattoreiden kilpailu on raakaa
Vaihdoin DNA:lta Saunalahdelle. Tai ainakin ajattelin niin tehdä.
Tilasin Saunalahden sivuilta liittymän, johon tuli puheaikaa tarjouksena 50 minuuttia kuussa vuoden ajan, joka kuukausi.
Seuraavana päivänä sain kotiini jo Saunalahdelta uuden SIM-kortin ja ohjeet liittymän kytkeytymisestä. Samana iltana kuitenkin sain puhelun nykyiseltä operaattoriltani DNA:lta.
- Oletko tyytymätön palveluumme vai saitko hyvän tarjouksen? kysyttiin puhelimessa.
- Tarjouksen perässä lähdin, vastasin.
- Katselin, että olet saanut 50 minuuttia puheaikaa kuukaudeksi ja vuoden ajalle?
- Joo-o, niihän se taisi olla.
- Äkkiä laskettuna se on 3,66 euroa kuussa tuo etusi. Mitäs jos laitetaan liittymä takaisin meille ja laitan sulle 10 euroa kuussa puheaikaa seuraavan vuoden ajaksi? Tehdäänkö näin?
- Jaa-a. Mitäs se minulta vaatii?
- Ei mitään. Me ilmoitetaan Saunalahdelle, että asiakas jääkin meille. Ja jos olet saanut jo SIM-kortin, niin et vain laita sitä puhelimeesi. Minä laitan tänne meille tuon 10 euroa kuussa vuodeksi, eli saat 120 euroa puheaikaa ja liittymäsi pysyy samana, kuin on ollutkin.
- Jaa, eikö mun tarvi tehdä mitään?
- Ei tarvi, me hoidetaan asia Saunalahden knassa. Se on selvä homma.
- Noo, ei kai tässä sitten. Tähdään näin. Minä pysyn teillä ja laitat mulle 10 euroa kuussa puheaikaa? Te hoidatte asia Saunalahden kanssa ja minulle ei tule mitään kuluja tästä?
- Juuri näin. Hyvä juttu. Kiitos Sulle!
- Ei mitään, mukavaa kesää sullekin!
- Samoin.
Näin meillä kilpaillaan operaattoreiden suosiosta!
Uskomattominta tässä on se, että minulla on puhelinlasku kuukaudessa 10 - 12 euroa. Eli olen jo pitkään saanut laskun kahden kuukauden välein, koska laskutusraja DNA:lla on 20 euroa.
En tiedä, kuka voittaa ja missä välissä, mutta ei mikään operaattori voi sanoa tekevänsä suurtakaan voittoa minun puheluilla. Varsinkaan, kun seuraavan vuoden puhun 120 euroa ilmaiseksi!
Kilpailluttakaa operaattorinne! Ugh!
Tilasin Saunalahden sivuilta liittymän, johon tuli puheaikaa tarjouksena 50 minuuttia kuussa vuoden ajan, joka kuukausi.
Seuraavana päivänä sain kotiini jo Saunalahdelta uuden SIM-kortin ja ohjeet liittymän kytkeytymisestä. Samana iltana kuitenkin sain puhelun nykyiseltä operaattoriltani DNA:lta.
- Oletko tyytymätön palveluumme vai saitko hyvän tarjouksen? kysyttiin puhelimessa.
- Tarjouksen perässä lähdin, vastasin.
- Katselin, että olet saanut 50 minuuttia puheaikaa kuukaudeksi ja vuoden ajalle?
- Joo-o, niihän se taisi olla.
- Äkkiä laskettuna se on 3,66 euroa kuussa tuo etusi. Mitäs jos laitetaan liittymä takaisin meille ja laitan sulle 10 euroa kuussa puheaikaa seuraavan vuoden ajaksi? Tehdäänkö näin?
- Jaa-a. Mitäs se minulta vaatii?
- Ei mitään. Me ilmoitetaan Saunalahdelle, että asiakas jääkin meille. Ja jos olet saanut jo SIM-kortin, niin et vain laita sitä puhelimeesi. Minä laitan tänne meille tuon 10 euroa kuussa vuodeksi, eli saat 120 euroa puheaikaa ja liittymäsi pysyy samana, kuin on ollutkin.
- Jaa, eikö mun tarvi tehdä mitään?
- Ei tarvi, me hoidetaan asia Saunalahden knassa. Se on selvä homma.
- Noo, ei kai tässä sitten. Tähdään näin. Minä pysyn teillä ja laitat mulle 10 euroa kuussa puheaikaa? Te hoidatte asia Saunalahden kanssa ja minulle ei tule mitään kuluja tästä?
- Juuri näin. Hyvä juttu. Kiitos Sulle!
- Ei mitään, mukavaa kesää sullekin!
- Samoin.
Näin meillä kilpaillaan operaattoreiden suosiosta!
Uskomattominta tässä on se, että minulla on puhelinlasku kuukaudessa 10 - 12 euroa. Eli olen jo pitkään saanut laskun kahden kuukauden välein, koska laskutusraja DNA:lla on 20 euroa.
En tiedä, kuka voittaa ja missä välissä, mutta ei mikään operaattori voi sanoa tekevänsä suurtakaan voittoa minun puheluilla. Varsinkaan, kun seuraavan vuoden puhun 120 euroa ilmaiseksi!
Kilpailluttakaa operaattorinne! Ugh!
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Äänestän, saan siis arvostella
Vaalipäivä. Olen menossa äänestämään. Minulla ei ole mitään tietoa, ketä äänestän. Olen ihan pihalla Euroopan Unionin asioista. Tuntuu, ettei äänelläni ole kuitenkaan mitään merkitystä. Tuntuu, etteä Suomella ole mitään mahdollisuuskia vaikuttaa asioihin Euroopassa. Missä on näytöt tähän mennessä?
Riittääkö kansallemme se, että joku Ranskan, Saksan tai Italian arvostettu päättäjä sanoo "Suomi on esimerkillinen valtio, joka hoitaa asioita hyvin ja rakentaa yhteistä Eurooppaa". Mitä tuollaisella lausahduksella tavallinen suomalainen tekee? Tuuletta ja röyhistää rintaansa, kun kehutaan? Ja paskat, kissa kiitoksella elää!
Onko eurovaaliehdokkaiden kampanjointi osunut kohdalleen? Minä olen ainakin jäänyt varsin kylmäksi ehdokkaiden eroista ja osaamisesta. Lähes yhtä kylmäksi, kuin puolueiden johtajat YLEn vaali-illassa satamakonttien keskellä. Eikö eurovaaleihin haluta kuitenkaan panostaa, vai panostetaanko niihin vain suurissa kasvukeskuksissa?
Vaalikone sen kertoo
No mutta onhan meillä vaalikoneita. No on on, mutta mitä niistä selviää? Niillä voi mitata, kuka ehdokkaista on samoilla linjoilla sinun ajatusmaailmasi kanssa? Pitäisikö vaalikoneen kertoa sittenkin, kuka ehdokkaista ajaa sinun asioitasi parhaiten? Ajatusmaailmahan voi olla sama, mutta asiat joita halutaan edistää voivat ollakin jo aivan toiset. Ehkä ne puolueelle tärkeimmät asiat.
Aion äänestää tänään. Annan ääneni ehdokkaalle, josta en tiedä mitään. Ehdokas kuuluu puolueeseen, jota olen kaikissa vaaleissa yleensä äänestänyt. Minun ääneni menee siis puolueelle. Tällä varmista, että voin vaalien jälkeen arvostella tuloksia.
Jos et äänestä, älä myöskään arvostele tulosta, ennen seuraavia eurovaaleja!
Riittääkö kansallemme se, että joku Ranskan, Saksan tai Italian arvostettu päättäjä sanoo "Suomi on esimerkillinen valtio, joka hoitaa asioita hyvin ja rakentaa yhteistä Eurooppaa". Mitä tuollaisella lausahduksella tavallinen suomalainen tekee? Tuuletta ja röyhistää rintaansa, kun kehutaan? Ja paskat, kissa kiitoksella elää!
Onko eurovaaliehdokkaiden kampanjointi osunut kohdalleen? Minä olen ainakin jäänyt varsin kylmäksi ehdokkaiden eroista ja osaamisesta. Lähes yhtä kylmäksi, kuin puolueiden johtajat YLEn vaali-illassa satamakonttien keskellä. Eikö eurovaaleihin haluta kuitenkaan panostaa, vai panostetaanko niihin vain suurissa kasvukeskuksissa?
Vaalikone sen kertoo
No mutta onhan meillä vaalikoneita. No on on, mutta mitä niistä selviää? Niillä voi mitata, kuka ehdokkaista on samoilla linjoilla sinun ajatusmaailmasi kanssa? Pitäisikö vaalikoneen kertoa sittenkin, kuka ehdokkaista ajaa sinun asioitasi parhaiten? Ajatusmaailmahan voi olla sama, mutta asiat joita halutaan edistää voivat ollakin jo aivan toiset. Ehkä ne puolueelle tärkeimmät asiat.
Aion äänestää tänään. Annan ääneni ehdokkaalle, josta en tiedä mitään. Ehdokas kuuluu puolueeseen, jota olen kaikissa vaaleissa yleensä äänestänyt. Minun ääneni menee siis puolueelle. Tällä varmista, että voin vaalien jälkeen arvostella tuloksia.
Jos et äänestä, älä myöskään arvostele tulosta, ennen seuraavia eurovaaleja!
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Kun tietoa tulee liikaa
Olen viimeisen kolmen päivän aikana tutustunut Twitter-palveluun. Se on tavallaan kuin Facebookin Status-toiminto. 140 merkin mittainen viesti siitä, mitä olet tekemässä. Halutessasi saat sen myös kännykkääsi.
Twitterin sanotaan olevan kovassa kasvussa. Palvelu on tullut esiin myös mm. Yhdysvaltojen presindentin vaalikampajassa, kun Obama otti haltuun nykyaikaisen mainonnan Facebookin ja Twitterin avulla.
Suomessakin poliitikot ovat menossa kumpaankin palveluun, samoin monet mediatalot eri sisältöineen. Poliitikot ovat verrattomia verkostoitumaan. Keskustan miehet ne chattaa iltaisin, kun vaimo on jo mennyt nukkumaan. Chattaajakaverit vain piru vie säilyttävät viestit ja julkaisevat niitä julkisuushakuisissa lehdissä puolen vuoden viiveellä.
Miten 90-luvun alussa voitiin selvitä hengissä sosiaalisessa elämässä. Ei ollut edes kännykkää, internetistä puhumattakaan. Silti ihmiset saattoivat olla jopa onnellisempia, kuin tänään. Kiirettä oli silloinkin. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, kiire on hieman muuttanut muotoaan. Enää ei ole kiire siirtyä paikasta toiseen, nykyään on kiire päivittää tietojaan kaikkiin paikkoihin. Miten silloin ihmiset ehtivät kyläillä toistensa luona, kun nyt tuntuu, ettei aikaa löydy mistään?
Kädentaidot kunniaan?
Verkostoitumaton voi jäädä nykyään sivuun asioista. Onko se sitten huolestuttavaa? En usko. Tulevaisuudessa, infoähkyyn saattaa tulla joku raja tavallisella ihmiselläkin. Ei enää vain jaksa suodattaa kaikkea saamaansa tietoa, jota on halunnut jossain vaiheessa saada itselleen. Stoppi tulee!
Tilalle nousevat kädentaidot, kuten erilainen nikkarointi, autojen ja pyörien roplaaminen, kalastus, erilaiset hikoilluttavat liikuntamuodot. Miksei puutarhanhoitokin.
Tästä pääsinkin taas tekstiviesteihin. ..."pidätkö sinä puutarhasi kunnossa?"
Twitterin sanotaan olevan kovassa kasvussa. Palvelu on tullut esiin myös mm. Yhdysvaltojen presindentin vaalikampajassa, kun Obama otti haltuun nykyaikaisen mainonnan Facebookin ja Twitterin avulla.
Suomessakin poliitikot ovat menossa kumpaankin palveluun, samoin monet mediatalot eri sisältöineen. Poliitikot ovat verrattomia verkostoitumaan. Keskustan miehet ne chattaa iltaisin, kun vaimo on jo mennyt nukkumaan. Chattaajakaverit vain piru vie säilyttävät viestit ja julkaisevat niitä julkisuushakuisissa lehdissä puolen vuoden viiveellä.
Miten 90-luvun alussa voitiin selvitä hengissä sosiaalisessa elämässä. Ei ollut edes kännykkää, internetistä puhumattakaan. Silti ihmiset saattoivat olla jopa onnellisempia, kuin tänään. Kiirettä oli silloinkin. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, kiire on hieman muuttanut muotoaan. Enää ei ole kiire siirtyä paikasta toiseen, nykyään on kiire päivittää tietojaan kaikkiin paikkoihin. Miten silloin ihmiset ehtivät kyläillä toistensa luona, kun nyt tuntuu, ettei aikaa löydy mistään?
Kädentaidot kunniaan?
Verkostoitumaton voi jäädä nykyään sivuun asioista. Onko se sitten huolestuttavaa? En usko. Tulevaisuudessa, infoähkyyn saattaa tulla joku raja tavallisella ihmiselläkin. Ei enää vain jaksa suodattaa kaikkea saamaansa tietoa, jota on halunnut jossain vaiheessa saada itselleen. Stoppi tulee!
Tilalle nousevat kädentaidot, kuten erilainen nikkarointi, autojen ja pyörien roplaaminen, kalastus, erilaiset hikoilluttavat liikuntamuodot. Miksei puutarhanhoitokin.
Tästä pääsinkin taas tekstiviesteihin. ..."pidätkö sinä puutarhasi kunnossa?"
lauantai 30. toukokuuta 2009
Jaa se taantuma meni jo
Taantuma on jo siis mennyt.
Ainakin, jos on katsominen kuluvan viikonlopun ruokakauppojen kassajonoja. Olutta ja grilliherkkuja myydään niin, että heikompaa hirvittää. Ottaen huomioon, että nykyään useiden kauppojen ostoskärryt ovat megakokoa, on ihme, miten moni on tänä viikonloppuna saanut ne täyteen.
Vuoden toistaiseksi lämpimin viikonloppu on saanut ihmisiltä myös kukkaronnyörit löysälle. Kokolihaa ja maggaraa ostetaan kilo tolkulla. Nopeimmat ostavat myös ulkomailta tuotua varhaisperunaa. Pitäähän kesällä syödä. Six-pack tai "mäyräkoira" on jo niin last season, että nyt pitää olla keissi (24 yksikön monipakkaus) ostoskärryssä, ellei jopa kaksi.
Kauppiaat hykertelevät tyytyväisinä
Toinen tämän viikonlopun hykertelijä on kukkakauppa. Valmistuneita hemmotellaan ruusuilla, joiden kappalehinta on 2 - 6 euron välillä! Voi sitä tolkun määrää. Muistan, kuin Harry "Hjallis" Harkimo kertoi omasta yo-valmistumisestaan. Hän oli seuraavana päivänä käynyt myymässä lahjaksi saamansa ruusut ja oli näin tienannut useita satoja markkoja. Siinäpä oiva vinkki uusille ylioppilaillekin. Vai vieläkö se 2000-luvun ylioppilas hankkii rahaa "hanttihommilla". Kirjoitetaan vain muotiblogeja ja myydään mainostilaa.
Sitten kaupalliset media ihmettelevät, minne heidän mainostajat menivät? Kun ei tiedetä, syytetään YLEä. Ne YLEn mainokset ovat kaiken pahan alku ja juuri. Jopa viikonlopun kerskakulutuksen!
Ainakin, jos on katsominen kuluvan viikonlopun ruokakauppojen kassajonoja. Olutta ja grilliherkkuja myydään niin, että heikompaa hirvittää. Ottaen huomioon, että nykyään useiden kauppojen ostoskärryt ovat megakokoa, on ihme, miten moni on tänä viikonloppuna saanut ne täyteen.
Vuoden toistaiseksi lämpimin viikonloppu on saanut ihmisiltä myös kukkaronnyörit löysälle. Kokolihaa ja maggaraa ostetaan kilo tolkulla. Nopeimmat ostavat myös ulkomailta tuotua varhaisperunaa. Pitäähän kesällä syödä. Six-pack tai "mäyräkoira" on jo niin last season, että nyt pitää olla keissi (24 yksikön monipakkaus) ostoskärryssä, ellei jopa kaksi.
Kauppiaat hykertelevät tyytyväisinä
Toinen tämän viikonlopun hykertelijä on kukkakauppa. Valmistuneita hemmotellaan ruusuilla, joiden kappalehinta on 2 - 6 euron välillä! Voi sitä tolkun määrää. Muistan, kuin Harry "Hjallis" Harkimo kertoi omasta yo-valmistumisestaan. Hän oli seuraavana päivänä käynyt myymässä lahjaksi saamansa ruusut ja oli näin tienannut useita satoja markkoja. Siinäpä oiva vinkki uusille ylioppilaillekin. Vai vieläkö se 2000-luvun ylioppilas hankkii rahaa "hanttihommilla". Kirjoitetaan vain muotiblogeja ja myydään mainostilaa.
Sitten kaupalliset media ihmettelevät, minne heidän mainostajat menivät? Kun ei tiedetä, syytetään YLEä. Ne YLEn mainokset ovat kaiken pahan alku ja juuri. Jopa viikonlopun kerskakulutuksen!
tiistai 26. toukokuuta 2009
Pääskyt rulettaa!
Eilen illalla huomasin ensimmäisen kerran pääskyt. Ne viilettivät huimia lentokuvioitaan ilmassa ja puikkelehtivat kerrostalojen ja puiden latvojen viidakossa!
Jostain syystä katselin pienenä poikana kerrostalon ylimmästä kerroksesta paljon ulos. Parvekkeenkaiteeseen nojatessa mieli vaelsi omia polkujaa, kun linnuntietä 12 kilometrin päässä Kuusaanniemen piiput tupruttivat rahanhajuista paksua valkoista savua.
Seurasin myös nopeasti lentäviä ja "kirkuvia" pääskysiä. Niillä oli paljon pesiä matalampien talojen räystäissä, jonne ne veivät ruokaa jälkikasvulleen. Kun ilta tuli ja aurinko laski, pääskyt lähtivät aina lähes samalla hetkellä pesilleen unten maille.
Ihastelin jo silloin noiden virtaviivaisten ja nopeiden pikkulintujen huikeaa ketteryyttä. Kiinnitin huomiotani myös kuulemiini viisauksiin; Jos lintu lentää ja pyydystää hyönteisiä korkealla, on kuivaa ja kuumaa ilmaa tiedossa. Jos taas ravinnonhakuretki suuntautuu talojen kattojen rajoissa tai alempana, on luvassa sadetta. Usein tuo piti lyhyellä aikavälillä paikkaansa. Viisaita nuo vanhat ihmiset!
Eilinen jäi mieliini, hyvin, sillä nuo tutut äänet veivät samalla mieleni muistossa syntymäkotini pihalle ja kodin parvekkeelle, jossa "vakoilin" pääskyjä.
Esikoinen syntynee parin viikon päästä. Minä aion tutustuttaa hänetkin nopeaan, kovaääniseen ja ketterään kesäiltojen huipputyyppiin, pääskyyn...
Jostain syystä katselin pienenä poikana kerrostalon ylimmästä kerroksesta paljon ulos. Parvekkeenkaiteeseen nojatessa mieli vaelsi omia polkujaa, kun linnuntietä 12 kilometrin päässä Kuusaanniemen piiput tupruttivat rahanhajuista paksua valkoista savua.
Seurasin myös nopeasti lentäviä ja "kirkuvia" pääskysiä. Niillä oli paljon pesiä matalampien talojen räystäissä, jonne ne veivät ruokaa jälkikasvulleen. Kun ilta tuli ja aurinko laski, pääskyt lähtivät aina lähes samalla hetkellä pesilleen unten maille.
Ihastelin jo silloin noiden virtaviivaisten ja nopeiden pikkulintujen huikeaa ketteryyttä. Kiinnitin huomiotani myös kuulemiini viisauksiin; Jos lintu lentää ja pyydystää hyönteisiä korkealla, on kuivaa ja kuumaa ilmaa tiedossa. Jos taas ravinnonhakuretki suuntautuu talojen kattojen rajoissa tai alempana, on luvassa sadetta. Usein tuo piti lyhyellä aikavälillä paikkaansa. Viisaita nuo vanhat ihmiset!
Eilinen jäi mieliini, hyvin, sillä nuo tutut äänet veivät samalla mieleni muistossa syntymäkotini pihalle ja kodin parvekkeelle, jossa "vakoilin" pääskyjä.
Esikoinen syntynee parin viikon päästä. Minä aion tutustuttaa hänetkin nopeaan, kovaääniseen ja ketterään kesäiltojen huipputyyppiin, pääskyyn...
maanantai 27. huhtikuuta 2009
VR - Villiä Rakkautta?
Tulin perjantaina junalla Helsingistä Lappeenrantaan.
Satuin todistamaan, muutaman muun ravintolavaunussa istuneen kanssa, treffejä! Kyllä! Viereisessä pöydässä istui nuori tyttö ja siihen tuli muutaman vuoden vanhempi mies. Nainen oli ehkä 18-20 - ja mies 22-25 -vuotias. Mies kysyi oliko tämä se (en nyt nimeä tähän kirjoita) . Tyttö oli ja kysyi , että mies oli ilmeisesti se toinen (sama).
Siinä sitten esittäytyivät enemmänkin toisilleen ja mies istui pöytään. He kävivät läpi päivän lähes helteisiä lämpölukemia ja työasioita ja harrastuksia, semmoista ihan perustreffimeininkiä.
Erikoisinta tässä oli kaksi asiaa; Kuka rohkenee järkätä treffit netin kautta junaan, ravintolavaunuun perjantaiksi? Ja Toinen asia, mies oli töissä rautateillä, eli matkusti ilmaiseksi! :- ) Kun tämä keskustelun edetessä selvisi, oli lähellä etten vetänyt virvoitusjuomaa nenääni.
On miehellä pokkaa. Ne oli edulliset treffit. Tai ainakin niiden alku oli.
Mitä tehdä junassa, jos seura ei miellytä?
Runsaan sadan kilometrin matkan sain kuulla henkilökohtaista tutustumista ja seurustelua. Mutta en ollut ainoa. Huomasin, miten myös läheisessä pöydässä paria vilkuiltiin ja hymyiltiin hauskoille keskusteluille.
Jos treffiseura ei innosta, niin mihin junassa menet pakoon? On aivan eri asia olla treffeillä teatterissa tai ravintolassa. Jos naama ei miellytä, voi hyvin nopeasti vaihtaa maisemaa. Mutta junassa! Siellähän olet seuraavalla asemalla ja mikäli et siinä ole pois jäämässä, tulee matkaan mutka. Toisaalta, tuollainen on ihailtavaa rohkeutta.
Jäin junasta aiemmin, kuin kyseinen treffipariskunta. En tiedä miten juttu päättyi. Toivottavasti hyvin. Kanssamatkustajat ainakin olivat iloisia :- )
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
Jääkiekon voitto?
Olihan karsintasarja! Ässät - Sport -ottelusarja ei varmasti jättänyt ketään jääkiekkoa seuraavaa kylmäksi.
Lopulta koko seitsemän ottelun sarja huipentui päävalmentajien tiedotustilaisuuksiin Porissa.
Juhani Tamminen antoi täyslaidallisen SM-liigan johdolle, pelisysteemille, jäähyjen epätasaisuudelle ja medialle. Lopulta Tamminen ärsyyntyi naistoimittajan kysymyksistä infossa ja oli valmis vaihtamaan klubitakkinsa hänen kanssaan, "Mee sä tonne penkille luomaan buumi, mä tulen sinne jakeleen noita viisauksia!"
Mikä napsahti? Oliko tappio noin kova paikka? Luulen, että Tamminen uskoo niin vahvasti järjestelmän tehneen vahinkoa Sportille, että hän ei muuta voi kuvitellakaan.
Katso video Tammisen tiedotustilaisuudesta! (YLE Urheilun sivuilta)
Ässä-valmentaja Alpo Suhonenkin avasi sanaisen arkkunsa ottelusarjan ratkettua porilaisten hyväksi. Suhonen purki myös sydäntään. Häntä oli painostettu seuran puolelta, paikallinen sanomalehti porissa oli lyönyt kapuloita rattaisiin ja jälleen kerran media, oli kiinnostunut liikaa Tammisen touhuista.
Suhosen mukaan on surullista, että Tammisen "primitiivinen kiekko" on nostettu ihannoitavaksi. Suhosen mielestä se on huono roolimalli junioreille ja koko jääkiekolle. Ässät ei saanut kunnolla tukea missään vaiheessa ottelusrjaa ja iltapäivälehdistökin lietsoi Tammisen kautta suomalaisen jääkiekon ongelmia.
Katso video Suhosen tiedotustilaisuudesta (YLE Urheilun sivuilta)
Lopulta, kaikesta tästä saamme kiittää SM-liigaa. He viisaudessaan sulkivat liigan aikoinaan ja tylsistyttivät lajia ja jääkiekkokevättä. Viime vuosina heikoimmille jääneet joukkueet ovat myyneet huippupelaajansa jo ennen kauden loppua, koska pelkoa putoamisesta ei ollut. Näin petettiin mm. joukkueiden fanit. Kausikorttilaiset kirosivat huonoimpien seurojen toiminnan. Mestiksessä sneppailtiin pelit loppuun ja kukaan ei edes haikaillut liigaan, sehän oli suljettu.
Nyt, kun portit ovat auki, on jännittävää nähdä mitä Mestis-paikkakunnilla ensi kaudella tapahtuu. Kaikki näkivät, että Mestisjoukkueella on realistiset mahdollisuudet nousta liigaan. Myös SM-liigajoukkueet huomasivat, että tässä voi käydä hyvin huonosti. Nyt pitää oikeasti pelata säilyäkseen liigassa.
Muutoksen kasvukivut keskustellaan auki tänä keväänä. Ensi kaudella nähdään, miten tylsän SM-liigan kasvojenpesu oikein onnistui?
Lopulta koko seitsemän ottelun sarja huipentui päävalmentajien tiedotustilaisuuksiin Porissa.
Juhani Tamminen antoi täyslaidallisen SM-liigan johdolle, pelisysteemille, jäähyjen epätasaisuudelle ja medialle. Lopulta Tamminen ärsyyntyi naistoimittajan kysymyksistä infossa ja oli valmis vaihtamaan klubitakkinsa hänen kanssaan, "Mee sä tonne penkille luomaan buumi, mä tulen sinne jakeleen noita viisauksia!"
Mikä napsahti? Oliko tappio noin kova paikka? Luulen, että Tamminen uskoo niin vahvasti järjestelmän tehneen vahinkoa Sportille, että hän ei muuta voi kuvitellakaan.
Katso video Tammisen tiedotustilaisuudesta! (YLE Urheilun sivuilta)
Ässä-valmentaja Alpo Suhonenkin avasi sanaisen arkkunsa ottelusarjan ratkettua porilaisten hyväksi. Suhonen purki myös sydäntään. Häntä oli painostettu seuran puolelta, paikallinen sanomalehti porissa oli lyönyt kapuloita rattaisiin ja jälleen kerran media, oli kiinnostunut liikaa Tammisen touhuista.
Suhosen mukaan on surullista, että Tammisen "primitiivinen kiekko" on nostettu ihannoitavaksi. Suhosen mielestä se on huono roolimalli junioreille ja koko jääkiekolle. Ässät ei saanut kunnolla tukea missään vaiheessa ottelusrjaa ja iltapäivälehdistökin lietsoi Tammisen kautta suomalaisen jääkiekon ongelmia.
Katso video Suhosen tiedotustilaisuudesta (YLE Urheilun sivuilta)
Lopulta, kaikesta tästä saamme kiittää SM-liigaa. He viisaudessaan sulkivat liigan aikoinaan ja tylsistyttivät lajia ja jääkiekkokevättä. Viime vuosina heikoimmille jääneet joukkueet ovat myyneet huippupelaajansa jo ennen kauden loppua, koska pelkoa putoamisesta ei ollut. Näin petettiin mm. joukkueiden fanit. Kausikorttilaiset kirosivat huonoimpien seurojen toiminnan. Mestiksessä sneppailtiin pelit loppuun ja kukaan ei edes haikaillut liigaan, sehän oli suljettu.
Nyt, kun portit ovat auki, on jännittävää nähdä mitä Mestis-paikkakunnilla ensi kaudella tapahtuu. Kaikki näkivät, että Mestisjoukkueella on realistiset mahdollisuudet nousta liigaan. Myös SM-liigajoukkueet huomasivat, että tässä voi käydä hyvin huonosti. Nyt pitää oikeasti pelata säilyäkseen liigassa.
Muutoksen kasvukivut keskustellaan auki tänä keväänä. Ensi kaudella nähdään, miten tylsän SM-liigan kasvojenpesu oikein onnistui?
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Odotettu paluu
Eminem on ilmoittanut julkaisevansa uuden albuminsa Relapse toukokuun 15. päivä Italiassa ja Hollannissa ja muu maailma seuraa 19. päivä.
Uusin single "We made You" on tuotu julkisuuteen 7.2.2009. Samalla sinkun video antaa luvan odottaa nokkelaa piruilua nykypäivän wannabe-julkkiksille ja epäonnistuneille tähdenlennoille.
Tuoreella videolla Eminem veistelee mm. Amy Winehousesta, Sarah Palinista, Kim Kardashianista ja kestopilkankohteesta Jessica Simpsonista.
Riimit ja nokkelat sanavalinnat putoavat jälleen kerran paikoilleen. Vaikka idea julkkisten pilkkaamisesta ja nälvinnästä on hutera, Eminemille sen antaa anteeksi. Sitähän mies osaa tehdä pirullisen suorasukaisesti. Ja eipä kukaan julkkis ole lähtenyt kilpasille huutelussa.
Toinen asia on mies itse. Eminem, mies, jonka luultiin lopettavan aktiiviuransa ja vetäytyvän pelkästään tuotantopuolelle. Vuoden 2005 kiertue jäi tyngäksi, kun hän supisti Euroopan kiertueen keikkamäärää. Syksyllä 2005 Em siirtyi vieroitushoitoon. Jossain vaiheessa uutisoitiin miehen lihoneen lähes muodottomaksi ja kärsivän sydänoireista. Huhujako? Kuka näitä tietää?
Liekö sanottavaa sitten löytynyt lisää, kun vuoden 2009 aikana on tulossa Relapse toukokuussa ja Relapse 2 myöhemmin tänä vuonna.
Se on kuitenkin varma, että Eminem tulee taas ja tulee isosti. Media varmasti seuraa miehen tekemisiä ja uusien laulujen sanoituksia aletaan tutkimaan tarkasti. Kuka saa pilkkakirveestä ja joko mies on antanut entiselle vaimolleen rauhan.
Ja kun Eminem.kiertue joskus mahdollisesti liikahtaa, se saattaa liikahtaa mielenkiintoisella kokoonpanolla. Onko mukana Dr Dren lisäksi 50 Cent? Mitä tekee D12, joka on kuitenkin Eminemin kotibändi?
Uusin single "We made You" on tuotu julkisuuteen 7.2.2009. Samalla sinkun video antaa luvan odottaa nokkelaa piruilua nykypäivän wannabe-julkkiksille ja epäonnistuneille tähdenlennoille.
Tuoreella videolla Eminem veistelee mm. Amy Winehousesta, Sarah Palinista, Kim Kardashianista ja kestopilkankohteesta Jessica Simpsonista.
Riimit ja nokkelat sanavalinnat putoavat jälleen kerran paikoilleen. Vaikka idea julkkisten pilkkaamisesta ja nälvinnästä on hutera, Eminemille sen antaa anteeksi. Sitähän mies osaa tehdä pirullisen suorasukaisesti. Ja eipä kukaan julkkis ole lähtenyt kilpasille huutelussa.
Toinen asia on mies itse. Eminem, mies, jonka luultiin lopettavan aktiiviuransa ja vetäytyvän pelkästään tuotantopuolelle. Vuoden 2005 kiertue jäi tyngäksi, kun hän supisti Euroopan kiertueen keikkamäärää. Syksyllä 2005 Em siirtyi vieroitushoitoon. Jossain vaiheessa uutisoitiin miehen lihoneen lähes muodottomaksi ja kärsivän sydänoireista. Huhujako? Kuka näitä tietää?
Liekö sanottavaa sitten löytynyt lisää, kun vuoden 2009 aikana on tulossa Relapse toukokuussa ja Relapse 2 myöhemmin tänä vuonna.
Se on kuitenkin varma, että Eminem tulee taas ja tulee isosti. Media varmasti seuraa miehen tekemisiä ja uusien laulujen sanoituksia aletaan tutkimaan tarkasti. Kuka saa pilkkakirveestä ja joko mies on antanut entiselle vaimolleen rauhan.
Ja kun Eminem.kiertue joskus mahdollisesti liikahtaa, se saattaa liikahtaa mielenkiintoisella kokoonpanolla. Onko mukana Dr Dren lisäksi 50 Cent? Mitä tekee D12, joka on kuitenkin Eminemin kotibändi?
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Vatsatauti opettaa
En muista koska olisin ollut vatsataudissa, mutta nyt pirulainen iski. Ajattelin kirjoittaa havaitoja ja neuvoja, jotka ovat tarpeen, kun mahassa pyörii:
1. Jos kiinteä ruoka ei pysy sisällä, ei se todennäköisesti pysy puolen tunninkaan päästä.
2. Rempsakan pierun päästäminen on huono idea.
3. Opi arvostamaan wc:n läheisyyttä, kun olet kuitenkin päättänyt päästää pierun!
4. Nappulamainen wc-matto on ihan kiva jalkapohjan alla, muttei useita kymmeniä minuutteja polvien alla.
5. Kun kuumetta on yli 38-astetta, ei polvien ja alaselän säryt tunnu ollenkaan.
6. Älä aliarvioi Bidé-suihkua.
7. Kun vatsa on löysällä, ei luumujen syöminen ole kovin järkevää.
Näillä saatesanoilla toivotan ihmisille mukavaa pashanaikaa ja koittakaa pysyä terveinä!
1. Jos kiinteä ruoka ei pysy sisällä, ei se todennäköisesti pysy puolen tunninkaan päästä.
2. Rempsakan pierun päästäminen on huono idea.
3. Opi arvostamaan wc:n läheisyyttä, kun olet kuitenkin päättänyt päästää pierun!
4. Nappulamainen wc-matto on ihan kiva jalkapohjan alla, muttei useita kymmeniä minuutteja polvien alla.
5. Kun kuumetta on yli 38-astetta, ei polvien ja alaselän säryt tunnu ollenkaan.
6. Älä aliarvioi Bidé-suihkua.
7. Kun vatsa on löysällä, ei luumujen syöminen ole kovin järkevää.
Näillä saatesanoilla toivotan ihmisille mukavaa pashanaikaa ja koittakaa pysyä terveinä!
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Lisämaksuja harrastajille? Ei tule toimimaan!
Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne haastaa keskusteluun kuntien kuluista.
Kunnat voisivat keskittyä rahoittamaan terveydenhuoltoa ja koulutusta ja jättää harrastustoiminnan tukemisen muille.
Kuka olisi valmis maksamaan pururatojen tai hiihtoratojen käytöstä? Olisiko vaikkapa viisi euroa hiihtolenkistä liikaa? En usko, että edes aktiiviharrastajat olisivat valmiita moisiin maksuihin?
Mitä, jos uimahalliin pitäisi maksaa 10 euroa kerralta? Voisi olla tilaa vesijumpissa ja juoksuvyötunneilla!
Suomessa on totuttu, että kunnat hoitavat harrastuspaikat kuntoon. Liikkuminen on Suomessa ollut aina edullista, joten kukaan ei varmasti ole valmis maksamaan ylimääräistä uimisesta tai lenkkeilystä.
En tiedä miten muualla maailmassa asiat ovat. Luulen, että muualla, harrastamisesta pitää maksaa. Olenko oikeassa? Onko muualla maailmassa edes yhtä kattavaa pururataverkostoa, kuin suomessa? Kuka tekee ulkomailla ladut hiihtäjille?
Tosin talvimaita, joissa pääsee hiihtämään on vähän. Yliarvostettua touhua on hiihtokin. Elitististä kylmien alueiden urheilua!
Kunnat voisivat keskittyä rahoittamaan terveydenhuoltoa ja koulutusta ja jättää harrastustoiminnan tukemisen muille.
Kuka olisi valmis maksamaan pururatojen tai hiihtoratojen käytöstä? Olisiko vaikkapa viisi euroa hiihtolenkistä liikaa? En usko, että edes aktiiviharrastajat olisivat valmiita moisiin maksuihin?
Mitä, jos uimahalliin pitäisi maksaa 10 euroa kerralta? Voisi olla tilaa vesijumpissa ja juoksuvyötunneilla!
Suomessa on totuttu, että kunnat hoitavat harrastuspaikat kuntoon. Liikkuminen on Suomessa ollut aina edullista, joten kukaan ei varmasti ole valmis maksamaan ylimääräistä uimisesta tai lenkkeilystä.
En tiedä miten muualla maailmassa asiat ovat. Luulen, että muualla, harrastamisesta pitää maksaa. Olenko oikeassa? Onko muualla maailmassa edes yhtä kattavaa pururataverkostoa, kuin suomessa? Kuka tekee ulkomailla ladut hiihtäjille?
Tosin talvimaita, joissa pääsee hiihtämään on vähän. Yliarvostettua touhua on hiihtokin. Elitististä kylmien alueiden urheilua!
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
Kuolema puhelimessa
Hätäkeskuksien typistämistä ollaan jälleen miettimässä. Viimeksi, kun muutaman vuosi sitten toimintoja keskitettiin, puhuttiin päivystäjien tietämyksestä ja osaamisesta. Mitä, jos avunsaanti myöhästyy sen vuoksi, ettei hätäkeskuspäivystäjä tiedä mihin kuntaan Keskuskadulle apua tarvitaan?
Nyt on väläytetty, ettei Suomessa tarvita kuin kaksi tai kolme keskusta, joihin kaikki hätäpuhelut tulisivat.
Alueelliset erot Suomessa ja kunnissa ovat kuitenkin niin suuria, ettei ongelmilta voida välttyä. Tulevaisuudessa apua on osattava pyytää yhä vain tarkemmin. Jos kuntaliitoksen vuoksi katujen nimet ovat muuttuneet, tulee paniikissa ja mahdollisesti kuoleman kynnyksellä muistaa nykyinen asuinkatunsa.
Vertavuotana siinä loukkaantunut miettii, "Asunkohan nyt Valtakadulla, Villikkotiellä tai mikä tästä nyt vuodenvaihteessa tuli? Taitaa olla Valtavillikkotiekatu!"
Kun apu viimein tulee, se on mennyt naapurikuntaan.
Oma mieli tekee kuvan
Miten rankkaa hätäkeskuspäivystäjän työ on? Luulen, että joku päivystäjä on ottanut hermolomaa, kuullessaan jonkun kuolevan puhelimeen. Apu ei vain ole ehtinyt ajoissa.
Miten päivystäjä jaksaa lohduttaa ihmistä, jonka usko elämään on mennyt? Mitä sanottavaa keksii ihmiselle, joka on juuri ottanut liikaa lääkkeitä Koskenkorvan kanssa?
Kun kuvittelee, millaista työtä hätäkeskuspäivystäjän työ pahimmillaan voi olla, miten heidän määrää voidaan vähentää? Voidaanko töitä lisätä ja keskittää? Voidaanko päivystäjille kasata yhä vain enemmän puheluita ja vertavuotavia uhreja?
Pahinta on ääni, jonka kuulee. Mielikuvitus tekee tilanteesta kuvan mieleen. Se kuva voi olla paljon pahempi kuin oikea kuva olisi.
Nyt on väläytetty, ettei Suomessa tarvita kuin kaksi tai kolme keskusta, joihin kaikki hätäpuhelut tulisivat.
Alueelliset erot Suomessa ja kunnissa ovat kuitenkin niin suuria, ettei ongelmilta voida välttyä. Tulevaisuudessa apua on osattava pyytää yhä vain tarkemmin. Jos kuntaliitoksen vuoksi katujen nimet ovat muuttuneet, tulee paniikissa ja mahdollisesti kuoleman kynnyksellä muistaa nykyinen asuinkatunsa.
Vertavuotana siinä loukkaantunut miettii, "Asunkohan nyt Valtakadulla, Villikkotiellä tai mikä tästä nyt vuodenvaihteessa tuli? Taitaa olla Valtavillikkotiekatu!"
Kun apu viimein tulee, se on mennyt naapurikuntaan.
Oma mieli tekee kuvan
Miten rankkaa hätäkeskuspäivystäjän työ on? Luulen, että joku päivystäjä on ottanut hermolomaa, kuullessaan jonkun kuolevan puhelimeen. Apu ei vain ole ehtinyt ajoissa.
Miten päivystäjä jaksaa lohduttaa ihmistä, jonka usko elämään on mennyt? Mitä sanottavaa keksii ihmiselle, joka on juuri ottanut liikaa lääkkeitä Koskenkorvan kanssa?
Kun kuvittelee, millaista työtä hätäkeskuspäivystäjän työ pahimmillaan voi olla, miten heidän määrää voidaan vähentää? Voidaanko töitä lisätä ja keskittää? Voidaanko päivystäjille kasata yhä vain enemmän puheluita ja vertavuotavia uhreja?
Pahinta on ääni, jonka kuulee. Mielikuvitus tekee tilanteesta kuvan mieleen. Se kuva voi olla paljon pahempi kuin oikea kuva olisi.
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Maisemakonttorissa korvat sulkeutuu
Olen työskennellyt maisemakonttorissa viiden - kuuden vuoden ajan.
Maisemakonttorilla tarkoitan tässä tapauksessa työtilaa, jossa on parikymmentä työntekijää. Kaikilla on oma työpiste/pöytä, tietokone ja puhelin. Työpisteitä eristää toisistaan noin 40 senttiä korkeat sermit, joiden yli siis näkee työkaverin iloisen naaman, eikä tarvitse edes ylös nousta.
Jotta maisemakonttorissa pystyy työskentelemään, pitää osata irtautua ympärillä olevasta elämästä.
Toinen työkaveri kertoo toiselle mitä viikonloppuna teki... ja kenen kanssa. Toinen työkaveri puolestaan puhuu puhelimessa kovalla äänellä ja koittaa ymmärtää puhelimen toisessa päässä olevaa. Minä yritän kirjoittaa koneellani jotain keskittymistä vaativaa asiaa, jottei virheitä tule. Kaikki ympärillä oleva hälinä on osattava sulkea pois. Sitten kuulen oman nimeni ja ajatus katkeaa. Hitto!
Pahimmillaan työn opettama tapa sulkea korvat ympäristöltä näkyy kotona. Tai siis kuuluu. Katselen televisiota tai luen jotain lehteä. Vaimo selittää päivän tärkeintä asiaansa ja lopulta haluaa minulta asiaan mielipiteen. Samalla havaitsen, että minun pitäisi vastata jotain edellä kerrottuun asiaan liittyvää. Minun on pakko tunnustaa, etten kuunnellut. Vaimo joutuu selittämään asian uudestaan. Minä häpeän ja mietin miksen kuunnellut.
Tämä maisemakonttorisondrooma on päällä myös monissa kokoontumisissa. Saatan sujuvasti olla mukana jossakin kokouksessa, tai muussa porukassa. Olen kuuntelevinani kaikkia ja kaikkea, mutta oikeasti en ole kuullut yhtään mitään. Joskus myöhemmin, kun asiaan palataan, kuulen asiasta vasta ensimmäistä kertaa. Paljastun. Häpeän taas.
Yrityksissä ei ole nykyään tilaa jokaisen omaan työhuoneeseen. Avo-, maisemakonttori on siis melkolailla ainut vaihtoehto. Miten maisemakonttorien sosiaalisuus muuttaa meitä ja tulevaisuuden ihmistä?
Kuinka monta asiaa menee korvilta ohi?
Maisemakonttorilla tarkoitan tässä tapauksessa työtilaa, jossa on parikymmentä työntekijää. Kaikilla on oma työpiste/pöytä, tietokone ja puhelin. Työpisteitä eristää toisistaan noin 40 senttiä korkeat sermit, joiden yli siis näkee työkaverin iloisen naaman, eikä tarvitse edes ylös nousta.
Jotta maisemakonttorissa pystyy työskentelemään, pitää osata irtautua ympärillä olevasta elämästä.
Toinen työkaveri kertoo toiselle mitä viikonloppuna teki... ja kenen kanssa. Toinen työkaveri puolestaan puhuu puhelimessa kovalla äänellä ja koittaa ymmärtää puhelimen toisessa päässä olevaa. Minä yritän kirjoittaa koneellani jotain keskittymistä vaativaa asiaa, jottei virheitä tule. Kaikki ympärillä oleva hälinä on osattava sulkea pois. Sitten kuulen oman nimeni ja ajatus katkeaa. Hitto!
Pahimmillaan työn opettama tapa sulkea korvat ympäristöltä näkyy kotona. Tai siis kuuluu. Katselen televisiota tai luen jotain lehteä. Vaimo selittää päivän tärkeintä asiaansa ja lopulta haluaa minulta asiaan mielipiteen. Samalla havaitsen, että minun pitäisi vastata jotain edellä kerrottuun asiaan liittyvää. Minun on pakko tunnustaa, etten kuunnellut. Vaimo joutuu selittämään asian uudestaan. Minä häpeän ja mietin miksen kuunnellut.
Tämä maisemakonttorisondrooma on päällä myös monissa kokoontumisissa. Saatan sujuvasti olla mukana jossakin kokouksessa, tai muussa porukassa. Olen kuuntelevinani kaikkia ja kaikkea, mutta oikeasti en ole kuullut yhtään mitään. Joskus myöhemmin, kun asiaan palataan, kuulen asiasta vasta ensimmäistä kertaa. Paljastun. Häpeän taas.
Yrityksissä ei ole nykyään tilaa jokaisen omaan työhuoneeseen. Avo-, maisemakonttori on siis melkolailla ainut vaihtoehto. Miten maisemakonttorien sosiaalisuus muuttaa meitä ja tulevaisuuden ihmistä?
Kuinka monta asiaa menee korvilta ohi?
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Sauna jätti kylmäksi
- sisältää juonipaljastuksia-Suomalainen kauhuelokuva Sauna on tullut vuokraamojen hyllyille. Elokuva on saanut melko paljon huomiota ja palkintojakin ympäri maailmaa.
Täytyy sanoa, että olin yli puoleen väliin saakka elokuvaa aika täpinöissä kuvauksen synkkyydestä. Jotenkin Ohjaaja Annala on saanut vangittua erittäin hienosti suomalaisen metsä- ja suomaiseman karuuden. Juonikin vaikutti ihan ookoolta.
Loppupuolella elokuvaa alkoi kiutenkin tökkiä, kun oikein tajunnut suon keskeltä löytyneen kylän "mystisyyttä". Voi olla omaa tyhmyyttänikin, mutta joidenkin keskeisten henkilöiden kuoleminen perin omituisin tavoin ei minulle auennut.
Pääosaa esittävä Ville Virtanen oli jäätävä. Virtasen luiseva, mutta jäntevä olemus sai elokuvassa synkkyyttä ja pelottavuutta, joka oli tulosta useiden vuosien uuvuttavasta sodankäynnistä.
Kotimaiseksi kauhuelokuvaksi Sauna oli hyvä. En olisi etukäteen uskonut, mutta luulen, että Suomessa osataan tehdä tuonkaltaisia elokuvia, mikäli rahaa niihin löytyy.
Visuaalisesta tunnelmasta elokuvalle pisteet. Lopussa huomaa myös, miten hyvin ihmisestä tuleva punainen väri korostuu lumisessa maastossa ja kalpeilla kasvoilla.
Varokaa vanhoja saunoja!
Rasistit
Meidän kulmille on avattu uusi Pizzeria&Kebab Naistenpäivänä. Eli se on toiminut nyt parisen viikkoa.
Paikka näyttää ulospäin erittäin siistiltä ja pihalla on yleensä aina paljon autoja, mopoja ja polkupyöriä.
Itse en vielä ole ehtinyt liikkeessä käydä, vaikka 100 metrin päässä asunkin.
Eilen lähdin töihin ja huomasin, että ravintolan yski ikkuna oli hajotettu yön aikana. Harmi, ajattelin. Kyllä joku on kateellinen, kun ulkomaalaiset yrittää! Kun tulin töistä ikkuna oli jo uusittu.
Tänä aamuna lähdin töihin ja sama juttu. Nyt oli hajotettu ravintolan toinen iso ikkuna.
Ei Perkele! Mitä suomalaisia vaivaa? En usko, että kyseessä ovat muista maista tulleet ikkunanhajottajat, kyllä nämä ongelmaiset löytyvät ihan sinivalkoisesta geeniperimästä!
Näyttäkää minulle, keneltä se on pois, jos puolitoistavuotta tyhjillään olleeseen kiinteistöön, joku ulkomaalainen on perustanut ravintolan? Tuo alueen asukkaille mahdollisuuden pikaruokaan kävelymatkan päähän!
Johtuuko tämä taantumasta? Onko ongelma syvemmällä? Eikö karjalainen kateus kestä, kun ulkomaalainen yrittää? Yrittäjäksihän voi alkaa kuka vaan. Suomalainen ei vain ole valmis pieneen ravintolayrittäjän palkkaan ja pitkiin työpäiviin.
Tämä viikko on muuten rasismin vastainen viikko.
Paikka näyttää ulospäin erittäin siistiltä ja pihalla on yleensä aina paljon autoja, mopoja ja polkupyöriä.
Itse en vielä ole ehtinyt liikkeessä käydä, vaikka 100 metrin päässä asunkin.
Eilen lähdin töihin ja huomasin, että ravintolan yski ikkuna oli hajotettu yön aikana. Harmi, ajattelin. Kyllä joku on kateellinen, kun ulkomaalaiset yrittää! Kun tulin töistä ikkuna oli jo uusittu.
Tänä aamuna lähdin töihin ja sama juttu. Nyt oli hajotettu ravintolan toinen iso ikkuna.
Ei Perkele! Mitä suomalaisia vaivaa? En usko, että kyseessä ovat muista maista tulleet ikkunanhajottajat, kyllä nämä ongelmaiset löytyvät ihan sinivalkoisesta geeniperimästä!
Näyttäkää minulle, keneltä se on pois, jos puolitoistavuotta tyhjillään olleeseen kiinteistöön, joku ulkomaalainen on perustanut ravintolan? Tuo alueen asukkaille mahdollisuuden pikaruokaan kävelymatkan päähän!
Johtuuko tämä taantumasta? Onko ongelma syvemmällä? Eikö karjalainen kateus kestä, kun ulkomaalainen yrittää? Yrittäjäksihän voi alkaa kuka vaan. Suomalainen ei vain ole valmis pieneen ravintolayrittäjän palkkaan ja pitkiin työpäiviin.
Tämä viikko on muuten rasismin vastainen viikko.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Mikä tallenne on 30 vuoden päästä toimiva?
Voi tätä nykytekniikan huippuaikaa!
Suunnitelmissa on videokameran hankinta. Kävimme perhetutuilla pari päivää sitten ja siellä tuli isännän kanssa puhe kameroista.
Nykyään kun ei tiedä, millainen tallenne kestää tulevaisuuteen! Jos nyt hankit viimeistä huutoa olevan HD-videokameran, sen kuvaa et voi kunnolla katsoa tavallisesta kuvaputkitelevisiosta, joka meilläkin nyt vielä on.
Jos tyydyt hieman vaatimattomampaan malliin, pitää miettiä hankitko kameran, jossa on DVD-levylle tallennus, muistikortille tallennus vai vielä vanha kunnon minikasetti.
Ja kun hankit kamera, miten sen videon siirto onnistuu? Missä muodossa se menee tietokoneelle? Voiko sen polttaa suoraan DVD:lle? Pitääkö kopiointia varten hankkia vielä joitain lisälaitteita tai -ohjelmistoja?
Ja kuitenkin kameran tulisi toimia useita vuosia, riippumatta siitä, vaihdammeko televisiota tai tieotokonetta.
Mikä on varmin?
Tällä hetkellä voidaan varmasti sanoa, että CD-levy kestää 20 vuotta. Tuokaan tallennemuoto ei ole aktiivikäytössä sen vanhempi. Toimiiko tavallinen 20 vuotta vanha CD-levy vielä kymmenen vuoden päästä?
DVD:t ovat sen verran uusi keksintö, että varmasti voidaan sanoa videon tai elokuvan säilyvän kymmenen vuotta. kännyköistä ja digikameroista tutut pienet muistikortit toimivat varmasti vielä kahdeksan vuoden jälkeen.
Entä DVD? Jos nyt kuvaa kotivideota DVD-formaattiin, voiko sitä katsoa 20-30 vuoden päästä? Mitä tapahtuu laitteille, jos BlueRay-tekniikka jyrää videokameratkin viiden vuoden sisällä? DVD nimittäin tudosi VHS:n viidessä vuodessa.
Suunnitelmissa on videokameran hankinta. Kävimme perhetutuilla pari päivää sitten ja siellä tuli isännän kanssa puhe kameroista.
Nykyään kun ei tiedä, millainen tallenne kestää tulevaisuuteen! Jos nyt hankit viimeistä huutoa olevan HD-videokameran, sen kuvaa et voi kunnolla katsoa tavallisesta kuvaputkitelevisiosta, joka meilläkin nyt vielä on.
Jos tyydyt hieman vaatimattomampaan malliin, pitää miettiä hankitko kameran, jossa on DVD-levylle tallennus, muistikortille tallennus vai vielä vanha kunnon minikasetti.
Ja kun hankit kamera, miten sen videon siirto onnistuu? Missä muodossa se menee tietokoneelle? Voiko sen polttaa suoraan DVD:lle? Pitääkö kopiointia varten hankkia vielä joitain lisälaitteita tai -ohjelmistoja?
Ja kuitenkin kameran tulisi toimia useita vuosia, riippumatta siitä, vaihdammeko televisiota tai tieotokonetta.
Mikä on varmin?
Tällä hetkellä voidaan varmasti sanoa, että CD-levy kestää 20 vuotta. Tuokaan tallennemuoto ei ole aktiivikäytössä sen vanhempi. Toimiiko tavallinen 20 vuotta vanha CD-levy vielä kymmenen vuoden päästä?
DVD:t ovat sen verran uusi keksintö, että varmasti voidaan sanoa videon tai elokuvan säilyvän kymmenen vuotta. kännyköistä ja digikameroista tutut pienet muistikortit toimivat varmasti vielä kahdeksan vuoden jälkeen.
Entä DVD? Jos nyt kuvaa kotivideota DVD-formaattiin, voiko sitä katsoa 20-30 vuoden päästä? Mitä tapahtuu laitteille, jos BlueRay-tekniikka jyrää videokameratkin viiden vuoden sisällä? DVD nimittäin tudosi VHS:n viidessä vuodessa.
torstai 5. maaliskuuta 2009
Suomalaiset ovat niin vaatimattomia, että ihan hävettää
Nyt on haloo, kun Aikku sanoi syövänsä norjalaisia tyttöjä iltapalaksi! Olipa niin pahasti sanottu, että... anteeksi pitäisi pyytää...
Pahoitti Norjan kokeneetkin hiihtäjät mielensä. Ja mitä mitä! Aikku selittelee omilla nettisivuillaankin heiton olleen läppä, eikä tarkoittanut sillä mitään sen suurempaa!
Ei perkele, suomalaisten nöyristelyä. Ilman tuollaisia kommentteja ei suomalaisia huomata koskaan. Kukaan ei suomalaisia kehu, ei vahingossakaan. Ja eihän me itsekään voida koskaan itseämme nostaa framille, eihän.
"Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!"
Kukaan ei muista muiden urheilijoiden, kuin Rädyn, Isometsän ja Palanderin sanansäilän iskuja kilpatovereilleen. Semmoista psyykkaamista pitääkin olla!
Mutta, kun suomalainen nainen innostuu syömään norjalaisia iltapalaksi! Voi herranjestas sentään! Hermo menee suomalaisten alemmuudentunteeseen!
Pahoitti Norjan kokeneetkin hiihtäjät mielensä. Ja mitä mitä! Aikku selittelee omilla nettisivuillaankin heiton olleen läppä, eikä tarkoittanut sillä mitään sen suurempaa!
Ei perkele, suomalaisten nöyristelyä. Ilman tuollaisia kommentteja ei suomalaisia huomata koskaan. Kukaan ei suomalaisia kehu, ei vahingossakaan. Ja eihän me itsekään voida koskaan itseämme nostaa framille, eihän.
"Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!"
Kukaan ei muista muiden urheilijoiden, kuin Rädyn, Isometsän ja Palanderin sanansäilän iskuja kilpatovereilleen. Semmoista psyykkaamista pitääkin olla!
Mutta, kun suomalainen nainen innostuu syömään norjalaisia iltapalaksi! Voi herranjestas sentään! Hermo menee suomalaisten alemmuudentunteeseen!
Uuden opettelua
Mietin pitkään aloitanko oman blogin kirjoittamisen.
Tuntuu, että joskus olisi paljonkin vuodatettavaa, mutta miten usein? Sitä en tiedä.
Voi olla, että kesällä 2009 tulisi enemmänkin kirjoitettavaa esikoisen syntymän jälkeen. Saa nähdä.
Nyt joka tapauksessa blogi on luotu ja täyttämisen vastuu alkaa painaa.
Pidetään tätä kirjoitusta nyt pään avauksena (eli blogiteksitin testauksena).
Tuntuu, että joskus olisi paljonkin vuodatettavaa, mutta miten usein? Sitä en tiedä.
Voi olla, että kesällä 2009 tulisi enemmänkin kirjoitettavaa esikoisen syntymän jälkeen. Saa nähdä.
Nyt joka tapauksessa blogi on luotu ja täyttämisen vastuu alkaa painaa.
Pidetään tätä kirjoitusta nyt pään avauksena (eli blogiteksitin testauksena).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)