Mihin ryhmään kuulut? Kenen vaatteita pidät?

Ajelin töihin yhtenä aamuna ala-asteen ohitse. Huomasin, miten välitunnillaan olleet pojat olivat eriytyneet kahteen ryhmään.

Toisessa porukassa oli 5-8 poikaa, joilla kaikilla oli kuteet viimeisen päälle. Tiedätte sellaisia isoja skeitti/hiphopvaatteita. Eli isot housut, isot kengät, iso t-paita ja päällä iso takki, joka tietenkin oli auki. Selässä iso logo tai jokin muu iso ja paksu kangasmerkki.
Päässä näillä trenditietoisilla neljäsluokkalaislla oli iso lippis, jossa lippa on tietenkin aivan suorana. Tosin näyttää paremmalta kuin Kimi Räikkösen suoralippaiset sponsorilippikset. Nehän on ihan hirveitä!

Toinen ryhmä oli hieman isompi. Ehkä 10-14 poikaa. Heilläkin oli ihan siistit vaateet. Huppareita ja farkkuja, mutta ne eivät olleet viimeisen päälle muotikuteita. Enemmänkin sallaista Anttilan alennusmyynti- ja tilauskatalogiosastoa. Siis ihan laadukkaita, muttei niin näyttävännäköisiä.

20 vuotta sitten ei ollut mitään väliä

Aloin muistella omaa kouluaikaani Kouvolassa. Ei siellä ala-asteella vielä ollut erilaisia ryhmiä. Kaikki oltiin samaa massaa. Tosin, ehkä jääkiekonpelaajat ja pesäpallonpelaajat joskus erottuivat omiin porukoihinsa, koska noiden liikuntamuotojen harrastajia kaupungissa oli 80-luvulla paljon.

Mutta vaatteiden kanssa ei kukaan koreillut. Yläasteella alkoi tulla Leviksen farkkuja ja paitoja. Ne tekivät vaatteellisen ryhmäjaon. Tosin ei mitään kovin jyrkkiä rajoja. Itselläni oli aina Beaversit jalassa. Sain usein kuulla, että ne oli perverssit. En välittänyt, haukuin takaisin haukkujaa. Äitini olisi joskus halunnut ostaa minulle Levikset, mutten halunnut. Mielestäni ne olivat jo tuolloin törkeän kalliit ja lähes kaikilla oli sellaiset.

Leviksen t-paidan olin sentään hankkinut, joten sen avulla olin kiinni viimeisessä virtauksessa.

Mutta on karua, jos nykyään jo ala-asteella ollaan tarkkoja toisten lasten pukautumisesta. Miten helpolla sitä itse onkaan päässyt vuosikymmeniä sitten. Nykyään lapsilla ja nuorilla on niin paljon kaikkea, ettei sitä ehkä edes osata tai ehditä arvostaa.

Ei minulla vieläkään ole muotivaatteita ja hengissä olen selvinnyt. Tosin joskus vaatteettomuudesta on hieman haittaakin.