Äänestän, saan siis arvostella

Vaalipäivä. Olen menossa äänestämään. Minulla ei ole mitään tietoa, ketä äänestän. Olen ihan pihalla Euroopan Unionin asioista. Tuntuu, ettei äänelläni ole kuitenkaan mitään merkitystä. Tuntuu, etteä Suomella ole mitään mahdollisuuskia vaikuttaa asioihin Euroopassa. Missä on näytöt tähän mennessä?

Riittääkö kansallemme se, että joku Ranskan, Saksan tai Italian arvostettu päättäjä sanoo "Suomi on esimerkillinen valtio, joka hoitaa asioita hyvin ja rakentaa yhteistä Eurooppaa". Mitä tuollaisella lausahduksella tavallinen suomalainen tekee? Tuuletta ja röyhistää rintaansa, kun kehutaan? Ja paskat, kissa kiitoksella elää!

Onko eurovaaliehdokkaiden kampanjointi osunut kohdalleen? Minä olen ainakin jäänyt varsin kylmäksi ehdokkaiden eroista ja osaamisesta. Lähes yhtä kylmäksi, kuin puolueiden johtajat YLEn vaali-illassa satamakonttien keskellä. Eikö eurovaaleihin haluta kuitenkaan panostaa, vai panostetaanko niihin vain suurissa kasvukeskuksissa?

Vaalikone sen kertoo

No mutta onhan meillä vaalikoneita. No on on, mutta mitä niistä selviää? Niillä voi mitata, kuka ehdokkaista on samoilla linjoilla sinun ajatusmaailmasi kanssa? Pitäisikö vaalikoneen kertoa sittenkin, kuka ehdokkaista ajaa sinun asioitasi parhaiten? Ajatusmaailmahan voi olla sama, mutta asiat joita halutaan edistää voivat ollakin jo aivan toiset. Ehkä ne puolueelle tärkeimmät asiat.

Aion äänestää tänään. Annan ääneni ehdokkaalle, josta en tiedä mitään. Ehdokas kuuluu puolueeseen, jota olen kaikissa vaaleissa yleensä äänestänyt. Minun ääneni menee siis puolueelle. Tällä varmista, että voin vaalien jälkeen arvostella tuloksia.
Jos et äänestä, älä myöskään arvostele tulosta, ennen seuraavia eurovaaleja!

Kun tietoa tulee liikaa

Olen viimeisen kolmen päivän aikana tutustunut Twitter-palveluun. Se on tavallaan kuin Facebookin Status-toiminto. 140 merkin mittainen viesti siitä, mitä olet tekemässä. Halutessasi saat sen myös kännykkääsi.

Twitterin sanotaan olevan kovassa kasvussa. Palvelu on tullut esiin myös mm. Yhdysvaltojen presindentin vaalikampajassa, kun Obama otti haltuun nykyaikaisen mainonnan Facebookin ja Twitterin avulla.

Suomessakin poliitikot ovat menossa kumpaankin palveluun, samoin monet mediatalot eri sisältöineen. Poliitikot ovat verrattomia verkostoitumaan. Keskustan miehet ne chattaa iltaisin, kun vaimo on jo mennyt nukkumaan. Chattaajakaverit vain piru vie säilyttävät viestit ja julkaisevat niitä julkisuushakuisissa lehdissä puolen vuoden viiveellä.

Miten 90-luvun alussa voitiin selvitä hengissä sosiaalisessa elämässä. Ei ollut edes kännykkää, internetistä puhumattakaan. Silti ihmiset saattoivat olla jopa onnellisempia, kuin tänään. Kiirettä oli silloinkin. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, kiire on hieman muuttanut muotoaan. Enää ei ole kiire siirtyä paikasta toiseen, nykyään on kiire päivittää tietojaan kaikkiin paikkoihin. Miten silloin ihmiset ehtivät kyläillä toistensa luona, kun nyt tuntuu, ettei aikaa löydy mistään?

Kädentaidot kunniaan?

Verkostoitumaton voi jäädä nykyään sivuun asioista. Onko se sitten huolestuttavaa? En usko. Tulevaisuudessa, infoähkyyn saattaa tulla joku raja tavallisella ihmiselläkin. Ei enää vain jaksa suodattaa kaikkea saamaansa tietoa, jota on halunnut jossain vaiheessa saada itselleen. Stoppi tulee!

Tilalle nousevat kädentaidot, kuten erilainen nikkarointi, autojen ja pyörien roplaaminen, kalastus, erilaiset hikoilluttavat liikuntamuodot. Miksei puutarhanhoitokin.

Tästä pääsinkin taas tekstiviesteihin. ..."pidätkö sinä puutarhasi kunnossa?"