Itsenäisyyspäivä. Suomen katsotuin tv-ohjelma on menossa. Samalla katsotuin tosi-tv-ohjelma, epäilemättä. Pari miljoonaa suomalaista katselee Linnan pukuloistoa vuodesta toiseen. Katsojia on melkein joka kotitaloudessa.
Muistan ajan, jolloin ikäisiäni ei noissa karkeloissa näkynyt. Viime vuosina sinne onneksi on päässyt myös nuoria muusikkoja ja urheilijoita meriiteillään. Siksi varmaan moni alle kolmekymppinenkin seuraa silmä kovana Presidentin Itsenäisyyspäivän vastaanottoa.
Tänään Wikileaks oli kuulemani mukaan julkaissut yhdysvaltalaisille tärkeiden strategistenpaikkojen listan. Se kattoi koko maailman tärkeimmät kohteet yhdysvaltalaisten näkökulmasta. Suomesta listalla ei edelleenkään kuulemani mukaan ollut mitään. Pienen ja mitättömän Suomen Linnan Juhlat saavat olla siis rauhassa. Ellei kyseessä ollut lista, joka oli tarkoitettu vuodettavaksi. Lista, jonka riveillä mikään kohde ei oikeasti merkitse amerikkalaisille mitään. Kuka näistä tietää?
Tätä kirjoittaessani Twitter-tililleni on tullut 14 uutta tweettiä, joista suurin osa käsittelee Linnan Juhlien kommentointia. Facebook-"ystäväni" kirjoittelevat statuksiin kommentteja myös melko tiuhaa tahtia. Mielenkiintoista huomata, miten sosiaalinen media on tullut mukaan Itsenäisyyspäivän viettoon. Ei tämä tällaista ollut vielä viisi vuotta sitten! Heh, kevennys.
Mutta muuttuuko tuo Suomen katsoituin tv-ohjelma mihinkään seuraavan viiden vuoden aikana? Jokainen taho tuntuu haluavan ottaa jollakin tavalla sosiaalisen median huomioon. Hyötyä siitä. Päästä näkymään ja kuulumaan siellä. Linnan Juhlat 2015 - SOME, sen kun kokisi!
maanantai 6. joulukuuta 2010
maanantai 29. marraskuuta 2010
15 vuotta elinaikaa?
Luin juuri muistokirjoituksen, jossa 47-vuotias mies oli kuollut aivan yllättäen. Mies oli saanut sairauskohtauksen ja menehtynyt elvytyksestä ja sairaalaanpääsystä huolimatta. Perusterve, liikuntaakin joka viikko harrastava keski-ikäinen mies.
Mitä, jos itsellä olisi 15 vuotta elinaikaa? Eli vain puolet siitä, minkä ikäinen jo nyt olet. Muistat oman 15-vuotisaikasi melko hyvin. Sen verran siitä on. 15 vuotta. Sen verran sinulla on. 15 vuotta.
Oletko elänyt elämäsi, kuten olet halunnut, vai oletko tehnyt asioita vastoin syvää tahtoasi? Kaduttaako jokin asia? Mitä teet, jos tiedät kuolevasi 15 vuoden kuluttua? Muutatko elämääsi jotenkin? Lopetatko kaiken epäterveellisen ja ravitset kahoasi ja mieltäsi vain tutkitusti terveellisillä asioilla?
Tuollaiset tekstit panevat miettimään, mistä tästä kaikesta oikein on kyse. Yhtä vastausta ei ole. Toiselle oma etu ja oma hyvä olo ovat ne tärkeimmät asiat koko elämän aikana. Toinen arvottaa itsensä edelle mahdolliset lapset. Kolmas pitää lapsiaan, puolisoaan ja vanhempiaan kaikken tärkeimpänä asiana maailmassa. Itsestä ei niin väliä.
Kun kuolo korjaa, sitä toivoisi pääsevän täältä nopeasti pois. Pahinta olisi olla tajuissaan, mutta kuolleena useita kuukausia tai vuosia. Siinä ehtisi miettiä, miten jokin asia olisi mennyt, jos silloin joskus olis tehnyt jotain toisin kuin tosiasiasssa teki. Toisaalta, jos elää niin kuin haluaa ja ekee kaiken mitä tahtookin, ei "kuolinvuoteella" tarvitse miettiä. Vai tarvitseeko? Vaikka olisi elänyt miten rikkaan elämän kokemusten mittarilla, olisiko onnellinen? Tuleeko onni kokemuksista, vai siitä mitä elämässä kokee muiden kautta?
Kuinka monta kysymystä (ilman vastausta) voi mahduttaa yhteen blogikirjoitukseen? :)
Mitä, jos itsellä olisi 15 vuotta elinaikaa? Eli vain puolet siitä, minkä ikäinen jo nyt olet. Muistat oman 15-vuotisaikasi melko hyvin. Sen verran siitä on. 15 vuotta. Sen verran sinulla on. 15 vuotta.
Oletko elänyt elämäsi, kuten olet halunnut, vai oletko tehnyt asioita vastoin syvää tahtoasi? Kaduttaako jokin asia? Mitä teet, jos tiedät kuolevasi 15 vuoden kuluttua? Muutatko elämääsi jotenkin? Lopetatko kaiken epäterveellisen ja ravitset kahoasi ja mieltäsi vain tutkitusti terveellisillä asioilla?
Tuollaiset tekstit panevat miettimään, mistä tästä kaikesta oikein on kyse. Yhtä vastausta ei ole. Toiselle oma etu ja oma hyvä olo ovat ne tärkeimmät asiat koko elämän aikana. Toinen arvottaa itsensä edelle mahdolliset lapset. Kolmas pitää lapsiaan, puolisoaan ja vanhempiaan kaikken tärkeimpänä asiana maailmassa. Itsestä ei niin väliä.
Kun kuolo korjaa, sitä toivoisi pääsevän täältä nopeasti pois. Pahinta olisi olla tajuissaan, mutta kuolleena useita kuukausia tai vuosia. Siinä ehtisi miettiä, miten jokin asia olisi mennyt, jos silloin joskus olis tehnyt jotain toisin kuin tosiasiasssa teki. Toisaalta, jos elää niin kuin haluaa ja ekee kaiken mitä tahtookin, ei "kuolinvuoteella" tarvitse miettiä. Vai tarvitseeko? Vaikka olisi elänyt miten rikkaan elämän kokemusten mittarilla, olisiko onnellinen? Tuleeko onni kokemuksista, vai siitä mitä elämässä kokee muiden kautta?
Kuinka monta kysymystä (ilman vastausta) voi mahduttaa yhteen blogikirjoitukseen? :)
lauantai 20. marraskuuta 2010
Lukulaitteet kahviloihin
Kävin kahvilassa ja kassa sanoi maksettuani, että tuolla on aamun tuoreet sanomalehdet. En sanonut, mutta ajattelin, että "tuoreet lehdet, täynnä eilisen uutisia".
Hain kuitenkin paikallisen sanoma-aviisin ja sitä selaillessani mietin, voisiko kahviloissa olla lukulaiteet? Tokihan ne maksavat maltaita, mutta, jos sellaisen saisi jotain pikkurahaa vastaan vartiksi käyttöönsä. Voisi käydä lukemassa netistä haluamansa uutiset. Kahvilan säästäisi sanomalehtien ja iltapäivälehtien tilausmaksut ja voisi niillä hankkia muutamia lukulaitteita. Lisäksi tarvitaan langaton verkkoyhteys nettiin, mutta eiköhän tuokin onnistuisi.
Tai voihan olla, että jossakin päin Suomea on moiset vempeleet jo kahvilan käytössä. Mutta täällä itärajalla on vielä hiljaista. Se voisi olla täällä myös koukku venäläisille asiakkaille, jos he pääsisivät tsekkaamaan kotimaansa tuoreimmat uutiset kahvilassa. Voisiko toimia vai olenko ihan väärät raiteet valinnut?
Itse en enää seuraavana aamuna tahdo lukea sanomalehteä vaan netin tuoretta uutisvirtaa.
Hain kuitenkin paikallisen sanoma-aviisin ja sitä selaillessani mietin, voisiko kahviloissa olla lukulaiteet? Tokihan ne maksavat maltaita, mutta, jos sellaisen saisi jotain pikkurahaa vastaan vartiksi käyttöönsä. Voisi käydä lukemassa netistä haluamansa uutiset. Kahvilan säästäisi sanomalehtien ja iltapäivälehtien tilausmaksut ja voisi niillä hankkia muutamia lukulaitteita. Lisäksi tarvitaan langaton verkkoyhteys nettiin, mutta eiköhän tuokin onnistuisi.
Tai voihan olla, että jossakin päin Suomea on moiset vempeleet jo kahvilan käytössä. Mutta täällä itärajalla on vielä hiljaista. Se voisi olla täällä myös koukku venäläisille asiakkaille, jos he pääsisivät tsekkaamaan kotimaansa tuoreimmat uutiset kahvilassa. Voisiko toimia vai olenko ihan väärät raiteet valinnut?
Itse en enää seuraavana aamuna tahdo lukea sanomalehteä vaan netin tuoretta uutisvirtaa.
torstai 18. marraskuuta 2010
Lumivalkeaa
Lumi peitti tänä aamun alleen kaiken likaisen. Pimeä syksy sai samalla paljon valoa, vaikka valon määrä pysyykin samana. Valkoinen maa vain antaa kuvan valoisammasta maailmasta. Peittää todellisuuden. Hyvä vaan.
Talvi on hienoa aikaa. Uuteen lumeen voi tehdä jäljen, jota kukaan ei vielä ole tehnyt. Jokainen voi kerrankin olla ensimmäinen jossakin. Toivottavasti lumi ei sula kuin vasta huhtikuussa.
Talvi on hienoa aikaa. Uuteen lumeen voi tehdä jäljen, jota kukaan ei vielä ole tehnyt. Jokainen voi kerrankin olla ensimmäinen jossakin. Toivottavasti lumi ei sula kuin vasta huhtikuussa.
tiistai 9. marraskuuta 2010
Morkkis
Anteeksi rakas blogini, olen lyönyt sinua laimin. Mutta älä välitä, niin olen lyönyt muitakin läheisiäni. Olen surffannut vieraissa.
Kirjauduin Posterousiin. Sekin on blogialusta, jonka uutuudenviehätys sai minut hetkeksi pauloihinsa. En postannut sinne juuri mitään. Vain yhden hassun kuvan Obamasta. Tuo harharetki jäi siihen. En usko, että palaan sinne.
Niin ja olihan minulla peliä Bambuserinkin kanssa. Työnsin sisään sellaista matskua, että se aiheutti kommentointia. Kaikki oli kuitenkin minusta riippumatonta. Se oli tehtävä. En ole kuvannut minua ja Bambuseria enää sen yhden kerran jälkeen. Netissä on jo liikaa vessassa kuvattua materiaalia.
Ai niin, ja Google Docs. Sen kanssa saatan vielä muhinoida tulevaisuudessa. Sen linjakkaat ratkaisut eivät jätä minua rauhaa. Koitan kuitenkin hoitaa asiani Docsin kanssa niin, että aikaa jää sinullekin blogspot.
Käytännöllinen Ethernet viehättää minua myös. Mutta ei toki niin kuten sinä blogspot! Kukaan ei tule väliimme, vielä. Koitan päivittää sinua vielä tämän viikon aikana.
syysterveisin,
Munjuttu
Kirjauduin Posterousiin. Sekin on blogialusta, jonka uutuudenviehätys sai minut hetkeksi pauloihinsa. En postannut sinne juuri mitään. Vain yhden hassun kuvan Obamasta. Tuo harharetki jäi siihen. En usko, että palaan sinne.
Niin ja olihan minulla peliä Bambuserinkin kanssa. Työnsin sisään sellaista matskua, että se aiheutti kommentointia. Kaikki oli kuitenkin minusta riippumatonta. Se oli tehtävä. En ole kuvannut minua ja Bambuseria enää sen yhden kerran jälkeen. Netissä on jo liikaa vessassa kuvattua materiaalia.
Ai niin, ja Google Docs. Sen kanssa saatan vielä muhinoida tulevaisuudessa. Sen linjakkaat ratkaisut eivät jätä minua rauhaa. Koitan kuitenkin hoitaa asiani Docsin kanssa niin, että aikaa jää sinullekin blogspot.
Käytännöllinen Ethernet viehättää minua myös. Mutta ei toki niin kuten sinä blogspot! Kukaan ei tule väliimme, vielä. Koitan päivittää sinua vielä tämän viikon aikana.
syysterveisin,
Munjuttu
perjantai 10. syyskuuta 2010
Elämäni musiikki
Ensimmäiset muistikuvat tulevat mökkimatkoilta. Istuin pienen punaisen Fiatin takapenkillä ja jouduin kuuntelemaan vanhempieni valitsemia kappaleita. Mieleeni on jäänyt etenkin Matin ja Tepon koko silloinen tuotanto ja Mäntyharjun "omanpojan" Kake Randelinin sen ajan suurimmat hitit. Tai eivät ne edes olleet suuria. Kop, kop, kop, ja niin edelleen.
Matin ja Tepon tuotannosta muistan helposti useitakin lauluja; Mä joka päivä töitä teen, Kaiken takana on nainen, Et voi tulla rajan taa. 90-luvun alussa mökkimatkoille tuli pirteä tuulahdus, kun Arja Koriseva esitti Kuningaskobran. Yeah!
Jossain vaiheessa 80-luvun lopulla aloin käydä nuorisotalossa, jossa soi lähinnä ulkomaalainen rock kaikissa muodoissa. Muistan mm. Rollareiden ja AC/DC:n biisejä. Tuolloin myös muistan ensi kertaa kuulleeni Michael Jacksonia. Minä jopa nauhoitin Thriller-vinyylin nuorisotalon laitteilla itselleni kasetille. Se oli kuunneltu kasetti se!
90-luvulla elektroninen musiikki kolisi minulle ja kovaa! Prodigyn "Music for the jilted generation" oli hieno levy. No Good tempaisi mukaansa ja siitä saivat kyllä osansa kerrostalonaapurimmekin, anteeksi vielä kerran. Tuolloin tuli tutustuttua myös Fat Boy Slimin, The Chemical Brothersin ja Beastie Boysien musiikkiin.
Hämärä vuosituhannen loppu
Olin opiskelemassa Mikkelissä ja siellä asuntolassa oli yksi Pepe, joka soitteli kovasti kitaraa. LAuleskeleimme usein porukalla lähinnä kotimaisia "nuotiolauluja", mutta tuolloin kolahti myös Eagle Eye Cherryn "Save tonight". Kovinhan tuokin biisi on akustisella kitaralla sopiva nuotion ympärille. En tosin muista nuotiota koskaan olleen. Hhmmm...
Joka tapauksessa Pepe soitteli myös Sir Elwoodin Hiljaisten Värien tuotantoa ja Zen Caféta. Tuolloin tuli itsekin hankittua kyseisten melankolisten suomi"rock" jättiläisten tuotantoa ja kuunneltua sitä paljonkin.
Millenium ja 2000-luku
Muistan vuoden 1998 lopulla, kun kaverini Juha kysyi, oliko kuullut Bomfunk Mc's yhtyeen levyä. En ollut kuin yhtä sinkkua ja pidin siitä. Juha pyysi autoonsa Kouvolan assanparkissa ja soitti Freestylerin. Hyvä, etten laskenut alleni.
Autossa soundit puskivat vielä suoraan selkärankaan ja jotain aivan uskomatonta suomalaista musiikkia oli juuri tullut korviini. Kolme kuukautta myöhemmin biisi löi läpi Euroopassa ja loppu on suomalaista populaarimusiikin historiaa.
2000-luvulla mieleen on jäänyt vain muutamien kotimaisten nuorten naisten jotkut yksittäiset biisit ja Tiktak-yhtye. Nuoret naiset tekivät loppuvuosina hemmetin hyviä biisejä ja diggasin Petran lauluäänestä erittäin paljon.
Tällä vuosituhannella olen antanut jo vasemman käteni hiphopille. Eminemin 8 Mile -elokuvaan tekemä tunnusbiisi "Lose Yourself" oli mieletön. Oscar-akatemiakin se huomasi ja jakoi palkinnon. Biisi komppaa loistavasti tuon elokuvan tarinaa. Olin muutama vuosi aiemmin hankkinut Eminemin ensimmäisen levyn ja toisen jne... Viimeisimmäkin hankin tänä kesänä.
Siinä lyhykäisyydessää muutamia musiikkikappaleita, jotka ovat vuosien varrelta mieleeni jääneet. Tulevat siellä varmaan pysymäänkin.
Matin ja Tepon tuotannosta muistan helposti useitakin lauluja; Mä joka päivä töitä teen, Kaiken takana on nainen, Et voi tulla rajan taa. 90-luvun alussa mökkimatkoille tuli pirteä tuulahdus, kun Arja Koriseva esitti Kuningaskobran. Yeah!
Jossain vaiheessa 80-luvun lopulla aloin käydä nuorisotalossa, jossa soi lähinnä ulkomaalainen rock kaikissa muodoissa. Muistan mm. Rollareiden ja AC/DC:n biisejä. Tuolloin myös muistan ensi kertaa kuulleeni Michael Jacksonia. Minä jopa nauhoitin Thriller-vinyylin nuorisotalon laitteilla itselleni kasetille. Se oli kuunneltu kasetti se!
90-luvulla elektroninen musiikki kolisi minulle ja kovaa! Prodigyn "Music for the jilted generation" oli hieno levy. No Good tempaisi mukaansa ja siitä saivat kyllä osansa kerrostalonaapurimmekin, anteeksi vielä kerran. Tuolloin tuli tutustuttua myös Fat Boy Slimin, The Chemical Brothersin ja Beastie Boysien musiikkiin.
Hämärä vuosituhannen loppu
Olin opiskelemassa Mikkelissä ja siellä asuntolassa oli yksi Pepe, joka soitteli kovasti kitaraa. LAuleskeleimme usein porukalla lähinnä kotimaisia "nuotiolauluja", mutta tuolloin kolahti myös Eagle Eye Cherryn "Save tonight". Kovinhan tuokin biisi on akustisella kitaralla sopiva nuotion ympärille. En tosin muista nuotiota koskaan olleen. Hhmmm...
Joka tapauksessa Pepe soitteli myös Sir Elwoodin Hiljaisten Värien tuotantoa ja Zen Caféta. Tuolloin tuli itsekin hankittua kyseisten melankolisten suomi"rock" jättiläisten tuotantoa ja kuunneltua sitä paljonkin.
Millenium ja 2000-luku
Muistan vuoden 1998 lopulla, kun kaverini Juha kysyi, oliko kuullut Bomfunk Mc's yhtyeen levyä. En ollut kuin yhtä sinkkua ja pidin siitä. Juha pyysi autoonsa Kouvolan assanparkissa ja soitti Freestylerin. Hyvä, etten laskenut alleni.
Autossa soundit puskivat vielä suoraan selkärankaan ja jotain aivan uskomatonta suomalaista musiikkia oli juuri tullut korviini. Kolme kuukautta myöhemmin biisi löi läpi Euroopassa ja loppu on suomalaista populaarimusiikin historiaa.
2000-luvulla mieleen on jäänyt vain muutamien kotimaisten nuorten naisten jotkut yksittäiset biisit ja Tiktak-yhtye. Nuoret naiset tekivät loppuvuosina hemmetin hyviä biisejä ja diggasin Petran lauluäänestä erittäin paljon.
Tällä vuosituhannella olen antanut jo vasemman käteni hiphopille. Eminemin 8 Mile -elokuvaan tekemä tunnusbiisi "Lose Yourself" oli mieletön. Oscar-akatemiakin se huomasi ja jakoi palkinnon. Biisi komppaa loistavasti tuon elokuvan tarinaa. Olin muutama vuosi aiemmin hankkinut Eminemin ensimmäisen levyn ja toisen jne... Viimeisimmäkin hankin tänä kesänä.
Siinä lyhykäisyydessää muutamia musiikkikappaleita, jotka ovat vuosien varrelta mieleeni jääneet. Tulevat siellä varmaan pysymäänkin.
maanantai 23. elokuuta 2010
Paras näkemäni tv-sarja
Kaveri kysyi taannoin kevyen kysymyksen, "Mikä on paras tv-sarja, jonka olet nähnyt?" En osannut vastata, mutta jäin miettimään asiaa ja nyt yritän vastata. (jätin listastani pois animaatiosarjat, ne voidaan panna järjestykseen joskus toiste.)
Paras tv-sarja:
1. Frendit. Kymmenen tuotantokautta tv-historiaa. Kuuden nykkiläisen nuoren aikuisen kasvutarina tilannekomiikalla ryhditettynä. Niin sarja kuin näyttelijätkin puhdistivat palkintopöytiä Emmy, Golden Globe, Katsojien Valinta ja Komediapalkinnoilla. Nopeatahtinen tilannekomiikka oli 90-luvulla vielä melko harvinaista tv-sarjoissa.
2. The Sopranos. Kuusi tuotantokautta tavallisten mafiosojen arkipäivää keskellä tavallisia ihmisiä. Järkyttävät 21 Emmy-palkintoa ja viisi Golden Globea. Karski päähenkilö Tony Soprano painiskeli pohjimmiltaan samojen murheiden kanssa, kuin kuka vain tavallinen ihminen. Lisäksi piti pitää mafiasuvun lankoja käsissä. No hitto, psykiatrillehan siinä joutuu!
3 Oz - Kylmä rinki. Listan hankalin kohta, kolmonen. Kuuden tuotantokauden mittainen HBO vankiladraama Oz, oli paikoin hyvin tiukkaa katsottavaa. Nykyaikaisen amerikkalaisen vankilan sisällä vankien ongelmat olivat samanlaisia, kuin missä tahansa vankilassa. Sarjan rakenteesta teki hienon kertoja. Kertojana ja sarjan eteenpäinviejänä toimi pyörätuolissa istuva vanki August Hill, joka näytteli myös LOSTissa. Oz:n vankilan henkilöhahmot olivat erittäin monisyisiä ja siksi mielenkiintoisia kaikkine seksuaalivähemmistöineen ja rotukiistoineen.
4. Band of Brothers - Taistelutoverit (minisarja)
YLE on näyttänyt ainakin kahdesti kyseisen kymmenen jaksoa sisälläänpitävän sarjan. Jokainen jakso on yli tunnin mittainen, joten paketti on kuitenkin aika massiivinen. Sarjassa seurataan amerikkalaisen laskuvarjojääkärijoukon taivalta toisen maailmansodan aikana. HBO tuotantoa. Jokaisen jakson alussa ja lopussa oikeat sotaveteraanit kertovat jaksoon liittyvistä tapahtumista. Viimeisessä jaksossa paljastetaan kuka noista vanhoista "tarinankertojista" on kukin sarjassa. Jäätävää ja niin todentuntuisesti tehtyä materiaalia! Kuusi Emmy-palkintoa ja yksi Golden Globe. Minisarjalle loistava potti!
5. C.S.I. - kaikki versiot. En ala eritellä Las Vegasia, Miamia tai New Yorkia tähän. Mutta sarja ansaitsee tulla listalle kahdesta syystä. Olkoon totta tai ei, ihmisille on tuotu kotisohville labrarottien tärkeä panos rikosten selvittämisessä. Kaiken lisäksi se näyttää mielenkiintoiselta työltä. Tekniikka on tutkinnassa pääosissa, mutta erilaisten näytteiden selvittäminen mitä uskomattomammista paikoista on ollut suosittua katsottavaa koko maailmassa. Toiseksi, sarjat näyttävät törkeän hyviltä. Ne ovat jokainen kuin pieniä elokuvia. Ne näyttävät pirun kalliilta tehdä. Onko paljon näyttelijöitä, nopeita leikkauksia, näyttäviä räjähdyksiä, takaa-ajoja ja mikä tärkeintä erikoisa rikoksia.
Siinä minun Top Viitonen. Lisäksi mietin listalle sarjoja kuten 24, Tähtiportti, House (joka oli hyvin lähellä listaa), Dexter ja Salaiset Kansiot (joka oli aikansa ennennäkemätöntä suuruutta! Voiko vielä vaihtaa?). Ällösiirappiosastossa Rimakauhua ja rakkautta ansaitsisi maininnan. Saa kommentoida!
Paras tv-sarja:
1. Frendit. Kymmenen tuotantokautta tv-historiaa. Kuuden nykkiläisen nuoren aikuisen kasvutarina tilannekomiikalla ryhditettynä. Niin sarja kuin näyttelijätkin puhdistivat palkintopöytiä Emmy, Golden Globe, Katsojien Valinta ja Komediapalkinnoilla. Nopeatahtinen tilannekomiikka oli 90-luvulla vielä melko harvinaista tv-sarjoissa.
2. The Sopranos. Kuusi tuotantokautta tavallisten mafiosojen arkipäivää keskellä tavallisia ihmisiä. Järkyttävät 21 Emmy-palkintoa ja viisi Golden Globea. Karski päähenkilö Tony Soprano painiskeli pohjimmiltaan samojen murheiden kanssa, kuin kuka vain tavallinen ihminen. Lisäksi piti pitää mafiasuvun lankoja käsissä. No hitto, psykiatrillehan siinä joutuu!
3 Oz - Kylmä rinki. Listan hankalin kohta, kolmonen. Kuuden tuotantokauden mittainen HBO vankiladraama Oz, oli paikoin hyvin tiukkaa katsottavaa. Nykyaikaisen amerikkalaisen vankilan sisällä vankien ongelmat olivat samanlaisia, kuin missä tahansa vankilassa. Sarjan rakenteesta teki hienon kertoja. Kertojana ja sarjan eteenpäinviejänä toimi pyörätuolissa istuva vanki August Hill, joka näytteli myös LOSTissa. Oz:n vankilan henkilöhahmot olivat erittäin monisyisiä ja siksi mielenkiintoisia kaikkine seksuaalivähemmistöineen ja rotukiistoineen.
4. Band of Brothers - Taistelutoverit (minisarja)
YLE on näyttänyt ainakin kahdesti kyseisen kymmenen jaksoa sisälläänpitävän sarjan. Jokainen jakso on yli tunnin mittainen, joten paketti on kuitenkin aika massiivinen. Sarjassa seurataan amerikkalaisen laskuvarjojääkärijoukon taivalta toisen maailmansodan aikana. HBO tuotantoa. Jokaisen jakson alussa ja lopussa oikeat sotaveteraanit kertovat jaksoon liittyvistä tapahtumista. Viimeisessä jaksossa paljastetaan kuka noista vanhoista "tarinankertojista" on kukin sarjassa. Jäätävää ja niin todentuntuisesti tehtyä materiaalia! Kuusi Emmy-palkintoa ja yksi Golden Globe. Minisarjalle loistava potti!
5. C.S.I. - kaikki versiot. En ala eritellä Las Vegasia, Miamia tai New Yorkia tähän. Mutta sarja ansaitsee tulla listalle kahdesta syystä. Olkoon totta tai ei, ihmisille on tuotu kotisohville labrarottien tärkeä panos rikosten selvittämisessä. Kaiken lisäksi se näyttää mielenkiintoiselta työltä. Tekniikka on tutkinnassa pääosissa, mutta erilaisten näytteiden selvittäminen mitä uskomattomammista paikoista on ollut suosittua katsottavaa koko maailmassa. Toiseksi, sarjat näyttävät törkeän hyviltä. Ne ovat jokainen kuin pieniä elokuvia. Ne näyttävät pirun kalliilta tehdä. Onko paljon näyttelijöitä, nopeita leikkauksia, näyttäviä räjähdyksiä, takaa-ajoja ja mikä tärkeintä erikoisa rikoksia.
Siinä minun Top Viitonen. Lisäksi mietin listalle sarjoja kuten 24, Tähtiportti, House (joka oli hyvin lähellä listaa), Dexter ja Salaiset Kansiot (joka oli aikansa ennennäkemätöntä suuruutta! Voiko vielä vaihtaa?). Ällösiirappiosastossa Rimakauhua ja rakkautta ansaitsisi maininnan. Saa kommentoida!
maanantai 16. elokuuta 2010
Missä huumorini on?
Ei ole kovin helppoa olla "sosiaalinen" ja "hauska". Kun lähes koko elämän on ollut se suulas ja ehkä hieman näsäviisas pikkunulkki, isompana on vaikea muuttua. Ei seepra raidoistaan pääse. Mutta pääsisikö, jos tahtoisi?
Olen ollut sellainen poika, joita on yhdestä kolmeen jokaisella luokalla. Kuittailee muiden oppilaiden puheille ja välillä hakee irtopisteitä kommentoimalla opettajien puheita. Nappaa sanan tai kaksi ja vääntää ne pois asiayhteydestä. Heh, he. Ihmeen vähän kökötin slti jälki-istunnossa. Tunnit lasketaan yhden käden sormilla.
Lukiossa hieman rauhoituin. En enää ollut niin paljon äänessä ja keskityin välillä ihan oppimaankin. Aikuisena työelämässä vauhti on tasoittunut. Säröt karsiutuneet. Vaikka edelleenkin olen siellä, missä juttu kiertää ja kerrotaan toinen toistaan typerämpiä tarinoita, kaskuja ja vitsejä.
Mikä sillä nyt on?
Mutta annas olla, kun puhelias ja hauska on hiljaa. Ei heitä läppää takaisin, jos hänelle sanotaan jotain. Karsii puheistaan kaiken turhan pois ja hoitaa vain asialliset hommat.
Pelko hiipii läheisten mieliin. Mikä sitä vaivaa? Nyt on kyllä jotain pielessä? Mutta se vain on joskus niin, että aina vain ei huvita. Se ei ainakaan minulla ole vielä ollut mitään lääkkeillä hoidettavaa. Ainoastaan päivän parin downshiftaaminen korjaa tilanteen ja Munjuttu heittää taas surkeinta mahdollista läppää. Odottakaa vaan! En ole vielä lopettanut! (mikä downshiftaus? Googlaa se!)
Ympärillä olevat käyttäytyvät oudosti
Mutta jotain hauskan ihmisen hiljaisuudesta, tai oikeastan sen hiljaisuuden aiheuttamasta utoudesta kertoo se, että minulta saatetaan pyydellä anteeksi, jos on heitetty minulle tai minusta läppää. Sellaista jokapäiväistä, johon heitän AINA jotain takaisin, paitsi nyt. Hymähdän ja uppoudun omiin ajatuksiini.
Tai, jos mainitsen ääneen jonkin pidemmän loman, udellaan, "Onko täällä töissä jotain, miksi haluat lomalle"? Ei ole, ei. Koitan selitellä. Koska kaikki, johon hiljaisenhauska vastaa, kuulostaa selittelyltä. Sanoit mitä tahansa, missä porukassa tahansa.
Niin ja ihmiset, joiden viimeiseksi uskoisi elämästäsi kiinnostuvan, saattaavat kysyä, oletko suuttunut minulle? Täh?! Mistä? No en! Ja taas se hiljainen selittää...
Koomikon kyyneleet
Mitä, jos elämässä joskus tapahtuisi jotain sellaista, että aina hiljainen alkaisi olla koko ajan äänessä? Tai aina hauska ja puheliain ei puhuisi kuin kysyttäessä? Eikä mitään päivän tai viikon muutoksia, vaan lopullisesti.
Ajattelen aina välillä koomikkoja. Millaista on olla hauska työkseen? Olen lukenut, miten Peteliukselta tai Ruonansuulta halutaan kuulla tiettyjä tuttuja hauskoja laineja ihan tuolla arkiympäristössä. Yleensähän tilanteeseen liitty varmasti alkoholi. Eihän kukaan uskalla pyytää "extrakeikkaa" selvinpäin.
Monet työkseen hauskat ihmiset palavat loppuun. Kun maski joka ilta poistetaan, joskus tekee mieli lopettaa kokonaan.
Olen ollut sellainen poika, joita on yhdestä kolmeen jokaisella luokalla. Kuittailee muiden oppilaiden puheille ja välillä hakee irtopisteitä kommentoimalla opettajien puheita. Nappaa sanan tai kaksi ja vääntää ne pois asiayhteydestä. Heh, he. Ihmeen vähän kökötin slti jälki-istunnossa. Tunnit lasketaan yhden käden sormilla.
Lukiossa hieman rauhoituin. En enää ollut niin paljon äänessä ja keskityin välillä ihan oppimaankin. Aikuisena työelämässä vauhti on tasoittunut. Säröt karsiutuneet. Vaikka edelleenkin olen siellä, missä juttu kiertää ja kerrotaan toinen toistaan typerämpiä tarinoita, kaskuja ja vitsejä.
Mikä sillä nyt on?
Mutta annas olla, kun puhelias ja hauska on hiljaa. Ei heitä läppää takaisin, jos hänelle sanotaan jotain. Karsii puheistaan kaiken turhan pois ja hoitaa vain asialliset hommat.
Pelko hiipii läheisten mieliin. Mikä sitä vaivaa? Nyt on kyllä jotain pielessä? Mutta se vain on joskus niin, että aina vain ei huvita. Se ei ainakaan minulla ole vielä ollut mitään lääkkeillä hoidettavaa. Ainoastaan päivän parin downshiftaaminen korjaa tilanteen ja Munjuttu heittää taas surkeinta mahdollista läppää. Odottakaa vaan! En ole vielä lopettanut! (mikä downshiftaus? Googlaa se!)
Ympärillä olevat käyttäytyvät oudosti
Mutta jotain hauskan ihmisen hiljaisuudesta, tai oikeastan sen hiljaisuuden aiheuttamasta utoudesta kertoo se, että minulta saatetaan pyydellä anteeksi, jos on heitetty minulle tai minusta läppää. Sellaista jokapäiväistä, johon heitän AINA jotain takaisin, paitsi nyt. Hymähdän ja uppoudun omiin ajatuksiini.
Tai, jos mainitsen ääneen jonkin pidemmän loman, udellaan, "Onko täällä töissä jotain, miksi haluat lomalle"? Ei ole, ei. Koitan selitellä. Koska kaikki, johon hiljaisenhauska vastaa, kuulostaa selittelyltä. Sanoit mitä tahansa, missä porukassa tahansa.
Niin ja ihmiset, joiden viimeiseksi uskoisi elämästäsi kiinnostuvan, saattaavat kysyä, oletko suuttunut minulle? Täh?! Mistä? No en! Ja taas se hiljainen selittää...
Koomikon kyyneleet
Mitä, jos elämässä joskus tapahtuisi jotain sellaista, että aina hiljainen alkaisi olla koko ajan äänessä? Tai aina hauska ja puheliain ei puhuisi kuin kysyttäessä? Eikä mitään päivän tai viikon muutoksia, vaan lopullisesti.
Ajattelen aina välillä koomikkoja. Millaista on olla hauska työkseen? Olen lukenut, miten Peteliukselta tai Ruonansuulta halutaan kuulla tiettyjä tuttuja hauskoja laineja ihan tuolla arkiympäristössä. Yleensähän tilanteeseen liitty varmasti alkoholi. Eihän kukaan uskalla pyytää "extrakeikkaa" selvinpäin.
Monet työkseen hauskat ihmiset palavat loppuun. Kun maski joka ilta poistetaan, joskus tekee mieli lopettaa kokonaan.
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Ryssäviha on noloa
Kymmenen vuotta Lappeenrannassa asuneena, säälittää ainainen ryssäviha. Tiedän, että etenkin vanhoille ihmisille on kova paikka, kun kunnat myyvät tontteja itänaapuriin. On kova paikka, kun kerrostalossa naapuriin muuttaa venäläinen pariskunta. "Vastahan ne veivät meiltä perkele maat!"
"Vastahan"? Sodasta on paljon aikaa. Miksi 40-vuotiaan venäläisen pitäisi kärsiä isoisänsä aikaisen sotajohtajan päätöksistä? Ja mitä pahaa siinä on, jos muuttaa Suomeen asumaan ja elää kulttuurin vaatimalla tavalla?
Sauna
Historiassa pyöriminen ja vanhojen kaivelu eivät ole 2000-lukua. Tuoreimpana esimerkkinä löylynoton mm-kisoissa kuollut venäläinen. Jotkut ystäväni jopa naureskelivat asialle. Tuskin olisivat naureskelleet, jos suomalainen olisi kuollut.
On totta, että venäläiset tuovat Kaakkois-Suomeen tonneittain rahaa, jota ilman, moni kunta olisi korviaan myöten veloissaan. Moni kaupunki ei olisi saanut 25 eri erikoisliikettä kaupunkiin, jollei venäläiset näissä kaupoissa kävisi.
Ja kun venäläinen kääräisee kassalla taskustaan rullalle laitetun setelinipun violetin ja vihreän värisiä euroseteleitä, moni suomalainen kateuksissaan alkaa ryssitellä. Suomalaisen heikko itsetunto puskee pintaan. Ollaan olevinaan, vaikka syömmessä riipaisee! Ja ollaan niin pirun kateellisia kaikesta!
Tavat istuvat tiukassa
Usein muuten ryssittelyyn intoutuvat puhuvat mustistakin neekerinä. Ja seuraavassa lauseessa vakuutetaan, etten ole rasisti. Ehkä tämä kulkee suvuissa. Tosin lähes kaikki yli parikymppiset osaavat jo käyttäytyä korrektisti. Ainakin ulospäin.
Pääkaupungiseudulla asuvat ovat tottuneet erilaisiin kulttuureihin. Siellä ihmiset ainakin otetaan ihmisinä, kansallisuudesta riippumatta. Tai ainakaan ei ääneen sanota, mitä ajatellaan. Ja unohdetaan ryssät ja neekerit.
"Vastahan"? Sodasta on paljon aikaa. Miksi 40-vuotiaan venäläisen pitäisi kärsiä isoisänsä aikaisen sotajohtajan päätöksistä? Ja mitä pahaa siinä on, jos muuttaa Suomeen asumaan ja elää kulttuurin vaatimalla tavalla?
Sauna
Historiassa pyöriminen ja vanhojen kaivelu eivät ole 2000-lukua. Tuoreimpana esimerkkinä löylynoton mm-kisoissa kuollut venäläinen. Jotkut ystäväni jopa naureskelivat asialle. Tuskin olisivat naureskelleet, jos suomalainen olisi kuollut.
On totta, että venäläiset tuovat Kaakkois-Suomeen tonneittain rahaa, jota ilman, moni kunta olisi korviaan myöten veloissaan. Moni kaupunki ei olisi saanut 25 eri erikoisliikettä kaupunkiin, jollei venäläiset näissä kaupoissa kävisi.
Ja kun venäläinen kääräisee kassalla taskustaan rullalle laitetun setelinipun violetin ja vihreän värisiä euroseteleitä, moni suomalainen kateuksissaan alkaa ryssitellä. Suomalaisen heikko itsetunto puskee pintaan. Ollaan olevinaan, vaikka syömmessä riipaisee! Ja ollaan niin pirun kateellisia kaikesta!
Tavat istuvat tiukassa
Usein muuten ryssittelyyn intoutuvat puhuvat mustistakin neekerinä. Ja seuraavassa lauseessa vakuutetaan, etten ole rasisti. Ehkä tämä kulkee suvuissa. Tosin lähes kaikki yli parikymppiset osaavat jo käyttäytyä korrektisti. Ainakin ulospäin.
Pääkaupungiseudulla asuvat ovat tottuneet erilaisiin kulttuureihin. Siellä ihmiset ainakin otetaan ihmisinä, kansallisuudesta riippumatta. Tai ainakaan ei ääneen sanota, mitä ajatellaan. Ja unohdetaan ryssät ja neekerit.
maanantai 2. elokuuta 2010
On vanha jengi koossa taas
Runsas viikko sitten vietin päivän vanhojen lapsuudenkavereitteni kanssa. Suurinta osaa en ollut nähnyt yli 12 vuoteen! Mitä nyt viime vuosina kuvissa Facebookissa, mutta en kasvotusten.
Meillä oli melko tiivis kaveriporukka 80-luvulla. Kolmen korttelin kakarat touhusimme yömyöhään rosvoa ja pollaa, keinupalloa, purkkista, kirkkistä tai vain istuskelimme ja puhuimme kaikesta maan ja maailmankaikkeuden väliltä. Lähiössä oli myös valtava jalkapallokenttä ja luistelurata sekä -kaukalo. Siellä pelasimme jääkiekkoa, jalkapalloa ja pesäpalloa.
Pesäpalloa Alakentällä
Yksi kavereista kutsui porukan koolle tänä kesänä. Tarkoitus oli muistella vanhoja ja pelata pesäpalloa. Aivan loistava idea! Noin 14 hengen joukosta paikalle saatiin lopulta kahdeksan aktiivia. Parille kutsua ei koskaan saatu toimitettua erilaisista epähuomioista johtuen. Pari jätti tulematta, vedoten mm. työkiireisiin, joita aikuisilla jo ikävä kyllä on. Mutta erittäin monet perheelliset olivat saaneet asiat hoidettua, jotta pääsivät mukaan.
Vanhojen kavereiden tapaaminen oli hieman jännittäväkin. Halattiin jokainen ja vaihdettiin kuulumisia. Nykyisen sosiaalisen median aikakautena monesta tosin jo paljon tiedettiinkin, mutta kasvotusten kertominen on aina parempi vaihtoehto.
Syöttäjä, jota et ole nähnyt 14 vuoteen
Oli mukava huomata, että lapsuudesta tuttuja luonteenpiirteitä oli ihmisissä edelleen. Pohjimmiltaan ihminen ei muutu nuoruuden jälkeen, luulen. Toiset nuorempana hieman hiljaiset, eivät enää jääneet hiljaisiksi. Toiset puheliaammat, eivät tuntuneet enää niin puheliailta. Särmät olivat iän myötä hioutuneet. Jutut olivat kuitenkin kuin olisimme vasta eilen eronneet.
Tuntuu, että kun olet elänyt ihmisen kanssa lapsuutesi ja nuoruutesi, tunnet hänet vanhempanakin. Nämä ovat ihmisiä, jotka tietävät minusta enemmän kuin vanhempani. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet minut kauemmin kuin työkaverini tai vaimoni. Nämä kaikki ovat ihmisiä, joiden kanssa on naurettu, itketty, kärsitty pientä kipua ja jaettu mielettömiä onnenhetkiä! Se yhdistää.
Kevyet puheenaiheet jäivät nuoruuteen
Kun kolmetuntinen pesäpallo oli takana, osa porukasta saunoi ja osa lähti yhteiseen illanviettoon syömään ja nauttimaan pikkukaupungin iltaelämästä. Toisia kutsui jo työt.
Ennen ravintoloita puhuimme vanhemmista ja lapsista. Kenen isällä tai äidillä oli mikäkin tilanne. Kenen lapsi oli itkuisa (lue: persoonallinen), kenen allerginen. Nuorena emme edes tuhlanneet ajatusta moisiin asioihin. Nyt kaikki on toisin. Elämänarvot saavat toisenlaiset mittasuhteet. Ihminen kasvaa ja luo uutta. Ihminen luopuu vanhasta. Niin se menee. Kavereiden kanssa emme koskaan olleet joutuneet puhumaan asioista, joista nyt tavatessamme puhuimme paljon. Perheistä.
Ajattelin verrata tapaamistamme luokkakokoukseen. Tuolla vertauksella en tekisi kunniaan lapsuudenystävilleni. Kunnan ja valtion järjestämä koulu on pieni taival ihmisen elämässä, jos toisessa vaakakupissa on elämänmittainen ystävyys samanhenkisten ihmisten kanssa.
Toivottavasti lapsuudenystävien tapaamisestamme tulee perinne. Kerta vuoteen lienee riittävä. On tarpeeksi vaikeaa järjestää jo nyt kuviot runsaan vuorokauden vapaaseen aikaan. Aikaan, joka kannatti järjestää!
Meillä oli melko tiivis kaveriporukka 80-luvulla. Kolmen korttelin kakarat touhusimme yömyöhään rosvoa ja pollaa, keinupalloa, purkkista, kirkkistä tai vain istuskelimme ja puhuimme kaikesta maan ja maailmankaikkeuden väliltä. Lähiössä oli myös valtava jalkapallokenttä ja luistelurata sekä -kaukalo. Siellä pelasimme jääkiekkoa, jalkapalloa ja pesäpalloa.
Pesäpalloa Alakentällä
Yksi kavereista kutsui porukan koolle tänä kesänä. Tarkoitus oli muistella vanhoja ja pelata pesäpalloa. Aivan loistava idea! Noin 14 hengen joukosta paikalle saatiin lopulta kahdeksan aktiivia. Parille kutsua ei koskaan saatu toimitettua erilaisista epähuomioista johtuen. Pari jätti tulematta, vedoten mm. työkiireisiin, joita aikuisilla jo ikävä kyllä on. Mutta erittäin monet perheelliset olivat saaneet asiat hoidettua, jotta pääsivät mukaan.
Vanhojen kavereiden tapaaminen oli hieman jännittäväkin. Halattiin jokainen ja vaihdettiin kuulumisia. Nykyisen sosiaalisen median aikakautena monesta tosin jo paljon tiedettiinkin, mutta kasvotusten kertominen on aina parempi vaihtoehto.
Syöttäjä, jota et ole nähnyt 14 vuoteen
Oli mukava huomata, että lapsuudesta tuttuja luonteenpiirteitä oli ihmisissä edelleen. Pohjimmiltaan ihminen ei muutu nuoruuden jälkeen, luulen. Toiset nuorempana hieman hiljaiset, eivät enää jääneet hiljaisiksi. Toiset puheliaammat, eivät tuntuneet enää niin puheliailta. Särmät olivat iän myötä hioutuneet. Jutut olivat kuitenkin kuin olisimme vasta eilen eronneet.
Tuntuu, että kun olet elänyt ihmisen kanssa lapsuutesi ja nuoruutesi, tunnet hänet vanhempanakin. Nämä ovat ihmisiä, jotka tietävät minusta enemmän kuin vanhempani. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet minut kauemmin kuin työkaverini tai vaimoni. Nämä kaikki ovat ihmisiä, joiden kanssa on naurettu, itketty, kärsitty pientä kipua ja jaettu mielettömiä onnenhetkiä! Se yhdistää.
Kevyet puheenaiheet jäivät nuoruuteen
Kun kolmetuntinen pesäpallo oli takana, osa porukasta saunoi ja osa lähti yhteiseen illanviettoon syömään ja nauttimaan pikkukaupungin iltaelämästä. Toisia kutsui jo työt.
Ennen ravintoloita puhuimme vanhemmista ja lapsista. Kenen isällä tai äidillä oli mikäkin tilanne. Kenen lapsi oli itkuisa (lue: persoonallinen), kenen allerginen. Nuorena emme edes tuhlanneet ajatusta moisiin asioihin. Nyt kaikki on toisin. Elämänarvot saavat toisenlaiset mittasuhteet. Ihminen kasvaa ja luo uutta. Ihminen luopuu vanhasta. Niin se menee. Kavereiden kanssa emme koskaan olleet joutuneet puhumaan asioista, joista nyt tavatessamme puhuimme paljon. Perheistä.
Ajattelin verrata tapaamistamme luokkakokoukseen. Tuolla vertauksella en tekisi kunniaan lapsuudenystävilleni. Kunnan ja valtion järjestämä koulu on pieni taival ihmisen elämässä, jos toisessa vaakakupissa on elämänmittainen ystävyys samanhenkisten ihmisten kanssa.
Toivottavasti lapsuudenystävien tapaamisestamme tulee perinne. Kerta vuoteen lienee riittävä. On tarpeeksi vaikeaa järjestää jo nyt kuviot runsaan vuorokauden vapaaseen aikaan. Aikaan, joka kannatti järjestää!
torstai 29. heinäkuuta 2010
Mitä teit 29.7.2010?
Kun me puskemme heinää hautausmaalla, uutisissa hoetaan tätä päivämäärää. 29.7.2010. "Se kesä oli Suomessa muutenkin poikkeuksellisen kuuma." lisää uutistenlukija kärkiuutisen loppuun.
Jos Suomessa ei koskaan aiemmin, kun lämpötiloja on tilastoitu, ole ollut näin lämmintä, en usko, että elinaikanani enää on. Vuosikymmenten päästä vanhoilta ihmisiltä tullaan kysymään, mitä teit tuona päivänä 29.7.2010? Olisi hienoa, jos voisi sanoa menneensä naimisiin.
Tai silloin syntyi esikoiseni, eikun se olikin jo tuon toisen lapseni syntymäpäivä. Kahvipöydissä nokitellaan toinen toistaan huimempia asioita, joita tuona maagisena, Suomen kuumimpana päivänä teki.
Muistelemme lastemme kautta
Lapsille ja lapsenlapsille, jotka ovat vielä niin pieniä etteivät tästä mitään muista, kerromme miten kuumaa oli. "Silloin sinäkin olit aivan hikinäppylöillä aamusta iltaan, poloinen. Me jo mietimme äidin kanssa että lääkäriin vietävä, kun pientä näppylää olit ihan täynnä. Ajattelimme, että se varmaa on hikoilusta johtuvaa, joten ei sitten sinne tohtorille menty."
"Niin ja alasti viiletit pitkin pihoja, kun lapsen oli tavallaan luvallista juoksennella ilkosillaan, ei aikuisten. Vaikka isäkin kyllä yritti. Siihen tuulikaappiin sain sen taklattua!" Niin kuuma oli silloin!
Minulla ei ole tästä lämpötilallisesta merkkipaalusta mitään suurta kerrottavaa.
- Olin töissä ja hikoilin kaksi paitaa ja shortsit aivan läpimäräksi. Sen muistan.
Jos Suomessa ei koskaan aiemmin, kun lämpötiloja on tilastoitu, ole ollut näin lämmintä, en usko, että elinaikanani enää on. Vuosikymmenten päästä vanhoilta ihmisiltä tullaan kysymään, mitä teit tuona päivänä 29.7.2010? Olisi hienoa, jos voisi sanoa menneensä naimisiin.
Tai silloin syntyi esikoiseni, eikun se olikin jo tuon toisen lapseni syntymäpäivä. Kahvipöydissä nokitellaan toinen toistaan huimempia asioita, joita tuona maagisena, Suomen kuumimpana päivänä teki.
Muistelemme lastemme kautta
Lapsille ja lapsenlapsille, jotka ovat vielä niin pieniä etteivät tästä mitään muista, kerromme miten kuumaa oli. "Silloin sinäkin olit aivan hikinäppylöillä aamusta iltaan, poloinen. Me jo mietimme äidin kanssa että lääkäriin vietävä, kun pientä näppylää olit ihan täynnä. Ajattelimme, että se varmaa on hikoilusta johtuvaa, joten ei sitten sinne tohtorille menty."
"Niin ja alasti viiletit pitkin pihoja, kun lapsen oli tavallaan luvallista juoksennella ilkosillaan, ei aikuisten. Vaikka isäkin kyllä yritti. Siihen tuulikaappiin sain sen taklattua!" Niin kuuma oli silloin!
Minulla ei ole tästä lämpötilallisesta merkkipaalusta mitään suurta kerrottavaa.
- Olin töissä ja hikoilin kaksi paitaa ja shortsit aivan läpimäräksi. Sen muistan.
maanantai 26. heinäkuuta 2010
Otsikot tahkoavat rahaa
"Lue miten wannabejulkkis käyttää kesälomansa"
"Muusikko putosi lavalta - tässä syy"
"Näyttelijän pakara vilahti - katso kuva"
"Missä on halvin korko - lue pankkivertailu"
Nykyään etenkin netissä julkaistavat uutiset puetaan aivan uskomattomiin otsikoihin. Iltapäivälehtimäinen otsikointi on yleistynyt ja jopa muuttunut yhä hurjemmaksi ja osittain harhaanjohtavammaksi.
Kilpailu mainoseuroista on varmasti kovaa
Katso kuva- ja tässä syy -tyyliset otsikot saavat sapen kiehumaan! Ja kun otsikointiin syynä on usein klikkausten määrä. Monet nettilehdet ja muut netissä uutisia julkaisevat tahot myyvät sivuillaan myös mainoksia. Ja kun mainoksia myydään, pitää olla jotain, millä voidaan osoittaa, että näillä sivuilla käydään.
Kyllähän tuollaisilla otsikoilla saadaan klikkauksia aikaan. Samalla nämä mielestäni hieman vääristävät lukuja, joita varmasti esitellään mainospaikan ostajalle. Miten tietoisia mainospaikan ostajat sitten lukujen oikeellisuudesta ovat? Ehkä monelle mainosmyyjälle totuus ei olekaan tärkeää vaan juuri ne klikkaukset.
Klikkauslakko
Kapinani otsikointia vastaan on kasvanut. Olen monta kertaa ollut avaamassa jotain linkkiä, mutta katsonut, että se menee taas tämän ja tämän sivustolle, joten olen tietoisesti yrittänyt välillä boikotoida joitain sivustoja. Eihän tällä toiminnalla mitään voita, mutta en ainakaan itse lisää sivujen mainosmyyntiä.
"Muusikko putosi lavalta - tässä syy"
"Näyttelijän pakara vilahti - katso kuva"
"Missä on halvin korko - lue pankkivertailu"
Nykyään etenkin netissä julkaistavat uutiset puetaan aivan uskomattomiin otsikoihin. Iltapäivälehtimäinen otsikointi on yleistynyt ja jopa muuttunut yhä hurjemmaksi ja osittain harhaanjohtavammaksi.
Kilpailu mainoseuroista on varmasti kovaa
Katso kuva- ja tässä syy -tyyliset otsikot saavat sapen kiehumaan! Ja kun otsikointiin syynä on usein klikkausten määrä. Monet nettilehdet ja muut netissä uutisia julkaisevat tahot myyvät sivuillaan myös mainoksia. Ja kun mainoksia myydään, pitää olla jotain, millä voidaan osoittaa, että näillä sivuilla käydään.
Kyllähän tuollaisilla otsikoilla saadaan klikkauksia aikaan. Samalla nämä mielestäni hieman vääristävät lukuja, joita varmasti esitellään mainospaikan ostajalle. Miten tietoisia mainospaikan ostajat sitten lukujen oikeellisuudesta ovat? Ehkä monelle mainosmyyjälle totuus ei olekaan tärkeää vaan juuri ne klikkaukset.
Klikkauslakko
Kapinani otsikointia vastaan on kasvanut. Olen monta kertaa ollut avaamassa jotain linkkiä, mutta katsonut, että se menee taas tämän ja tämän sivustolle, joten olen tietoisesti yrittänyt välillä boikotoida joitain sivustoja. Eihän tällä toiminnalla mitään voita, mutta en ainakaan itse lisää sivujen mainosmyyntiä.
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Helle näkyy kuntosalikukkarossa
Karahdin vuoden alussa kiville ja hankin siis kuntosalin jäsenyyden. Jäsenyyttä pitää kestää vuosi, sitten sen voi irtisanoa, koska haluaa.
Nyt kesän helteillä olen huomannut, että jäsenyydestä tulee takkiin ja kovasti. Olen käyttänyt urheilukeskuksen palveluita viisi kertaa kahden kuukauden aikana. Viisi! Laskin aikoinani, että kolme kertaa viikossa takaisin jäsenyydestä voittoakin. Viisi kahdessa kuukaudessa!
Syitähän löytyy
Yksi syy liikkumattomuuteeni sisätiloissa on ollut loma. Kesälomalla liikkui muuten. Lisäksi tuli oltua poissa paikkakunnalta niin paljon, ettei mitenkään muka ehtinyt. Toinen syy on muutto. Se on vienyt aikaa ja voimia viimeisen kuukauden aikana. Kolmas syy on helle. Ei hyvää päivää, jos ulkona on 34 astetta lämmintä, sisällä liikkuminen on tuhoisaa. Paikassa, jossa käyn on tuuletus, muttei ilmastointia. Paitsi pukukopeissa. Hiki tulee, kun näkee jonkun muun nostelevan painoja.
Noh, alunperin arvelinkin näin kesällä käyvän. En tosin uskonut, etten käy salilla juuri ollenkaan! Pitää ottaa kärsitty vahinko takaisin syksyllä. Sitten se onkin neljästi viikossa koko loppu vuoden ajan. Ugh!
Nyt kesän helteillä olen huomannut, että jäsenyydestä tulee takkiin ja kovasti. Olen käyttänyt urheilukeskuksen palveluita viisi kertaa kahden kuukauden aikana. Viisi! Laskin aikoinani, että kolme kertaa viikossa takaisin jäsenyydestä voittoakin. Viisi kahdessa kuukaudessa!
Syitähän löytyy
Yksi syy liikkumattomuuteeni sisätiloissa on ollut loma. Kesälomalla liikkui muuten. Lisäksi tuli oltua poissa paikkakunnalta niin paljon, ettei mitenkään muka ehtinyt. Toinen syy on muutto. Se on vienyt aikaa ja voimia viimeisen kuukauden aikana. Kolmas syy on helle. Ei hyvää päivää, jos ulkona on 34 astetta lämmintä, sisällä liikkuminen on tuhoisaa. Paikassa, jossa käyn on tuuletus, muttei ilmastointia. Paitsi pukukopeissa. Hiki tulee, kun näkee jonkun muun nostelevan painoja.
Noh, alunperin arvelinkin näin kesällä käyvän. En tosin uskonut, etten käy salilla juuri ollenkaan! Pitää ottaa kärsitty vahinko takaisin syksyllä. Sitten se onkin neljästi viikossa koko loppu vuoden ajan. Ugh!
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Helle uuvuttaa - mutta siihen tottuu
Läkähdyttävä helle on jo varmasti saanut monen sapen kiehumaan. 30 astetta useampana päivänä peräkkäin ei ole kovin tavallista Suomessa. Vielä kun ennusteet kertovat samanlaisen sään jatkuvan ainakin viiden päivän ajan, on monella jo hellehymy häipymässä kasvoilta.
Ongelmat
Ilmastoimaton auto. Siinä vasta melkoinen peli, jos pitää ajaa esimerkiksi muutaman tunnin automatka. Lähteeköhän hienhaju koskaan autonistuimista?
Ilmastoimaton asunto tai talo. Moni on liikkeellä tummien silmänalusten kanssa, koska kodissa on sisällä yölläkin lämmintä yli 25 astetta. Ilmatieteenlaitoksen mukaan paikoin Suomessa on koettu jo trooppisiä öitä, eli lämpötila ei yölläkään ole laskenut 20 asteen alle.
Kuntoilu. Jos aiot tehdä normaalin viiden kilometrin juoksulenkkisi, tee se heti varhain aamulla. Päivällä juoku on toki tehokasta, mutta kuivumisen ja nääntymisen mahdollisuus on aika vahvasti läsnä.
Pilaantuuko ruoka? Miten vanhukset jaksavat?
Kylmien ostosten säilyvyys. Päivittäistavarakaupoissa on helteillä mukava asioida. Hyllyjen välissä on mukavan viileää ja kaupassa voisi viipyä pidempäänkin. Mutta, miten kauan ostokset kestävät hyvänä, jos ulkona on 30 astetta ja autossa melkein saman verran? Kylmäketju ainakin katkeaa komeasti, ellei ole mukana kylmälaukkua, jossa ostokset pysyisivät hieman kauemmin viileänä.
Vanhukset ja sairaat. Kovat hellelukemat ja mahdolliset helteen aiheuttamat univaikeudet tekevät hallaa sairaille ja vanhuksille. Happi ei meinaa riittää, eikä läkähdyttävä kuumuus tunnu antavan armoa. Mutta jaksettava on. Sairaalat ovat jo viime päivinä saaneet vastaanottaa helteessä uupuvia vanhuksia. Keski-Euroopan pätseissä vanhukset usein myös kuolevat helteen aiheuttamiin ongelmiin, eli leikistä ei ole kyse!
Kaikkeen tottuu
Helteeseen tottuu. Kuulin kerran yhdeltä rauhanturvaajalta, että kuumaankin tottuu. Siinain autiomaassa oli kuulemma yli 40 astetta. Siihen tottui 12 päivässä. Kenties onkin parempi, että kuumat ilmat kestää nyt yhtä soittoa, eikä välissä ole kolmea päivää vain 20 astetta.
Päätin kolme vuotta sitten Kreikassa, etten helteistä valita. Tuolloin lämpötilojen piti olla 25 paikkeilla, mutta tuurillani Kreikkaan sattui kuumin kesäkuun alku 25 vuoteen. Neljänä päivänä oli 40 astetta ja parhaana 44, joten Suomen lämmöissä en vielä mussuta. On nämä niin harvinaista herrrrkkua!
Ongelmat
Ilmastoimaton auto. Siinä vasta melkoinen peli, jos pitää ajaa esimerkiksi muutaman tunnin automatka. Lähteeköhän hienhaju koskaan autonistuimista?
Ilmastoimaton asunto tai talo. Moni on liikkeellä tummien silmänalusten kanssa, koska kodissa on sisällä yölläkin lämmintä yli 25 astetta. Ilmatieteenlaitoksen mukaan paikoin Suomessa on koettu jo trooppisiä öitä, eli lämpötila ei yölläkään ole laskenut 20 asteen alle.
Kuntoilu. Jos aiot tehdä normaalin viiden kilometrin juoksulenkkisi, tee se heti varhain aamulla. Päivällä juoku on toki tehokasta, mutta kuivumisen ja nääntymisen mahdollisuus on aika vahvasti läsnä.
Pilaantuuko ruoka? Miten vanhukset jaksavat?
Kylmien ostosten säilyvyys. Päivittäistavarakaupoissa on helteillä mukava asioida. Hyllyjen välissä on mukavan viileää ja kaupassa voisi viipyä pidempäänkin. Mutta, miten kauan ostokset kestävät hyvänä, jos ulkona on 30 astetta ja autossa melkein saman verran? Kylmäketju ainakin katkeaa komeasti, ellei ole mukana kylmälaukkua, jossa ostokset pysyisivät hieman kauemmin viileänä.
Vanhukset ja sairaat. Kovat hellelukemat ja mahdolliset helteen aiheuttamat univaikeudet tekevät hallaa sairaille ja vanhuksille. Happi ei meinaa riittää, eikä läkähdyttävä kuumuus tunnu antavan armoa. Mutta jaksettava on. Sairaalat ovat jo viime päivinä saaneet vastaanottaa helteessä uupuvia vanhuksia. Keski-Euroopan pätseissä vanhukset usein myös kuolevat helteen aiheuttamiin ongelmiin, eli leikistä ei ole kyse!
Kaikkeen tottuu
Helteeseen tottuu. Kuulin kerran yhdeltä rauhanturvaajalta, että kuumaankin tottuu. Siinain autiomaassa oli kuulemma yli 40 astetta. Siihen tottui 12 päivässä. Kenties onkin parempi, että kuumat ilmat kestää nyt yhtä soittoa, eikä välissä ole kolmea päivää vain 20 astetta.
Päätin kolme vuotta sitten Kreikassa, etten helteistä valita. Tuolloin lämpötilojen piti olla 25 paikkeilla, mutta tuurillani Kreikkaan sattui kuumin kesäkuun alku 25 vuoteen. Neljänä päivänä oli 40 astetta ja parhaana 44, joten Suomen lämmöissä en vielä mussuta. On nämä niin harvinaista herrrrkkua!
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Miksi lukutaidoton saa ajokortin?
Leveäkaistatie. Melkain kuin moottoriliikennetie, mutta usein paljon leveämpi. Homma toimii, jos jokainen ajaa niin oikealla kuin se on mahdollista. Kaikki eivät vain aja.
Ymmärrän, jos ulkomaalaiset eivät osaa käyttäytyä tiellä sen vaatimalla tavalla, mutta suomalaisten kanssa monesti hävettää. Varsinkin, kun tien alkaessa on vielä suomenkielinen iso kyltti, jossa kerrotaan leveäkaistatien alkamisesta ja ajamisesta oikealla, jotta helpotat ohittamista. Mutta kun ei! Uskomatonta, miten jotkut ovat saaneet ajokortin, vaikka lukemisen ymmärtämisessä on niin pirun vaikeaa!
Sen tajuaa, että ulkomaalaiset eivät osaa aina ajaa oikealla. Itä-Suomessa teillä voisi aivan hyvin olla kyltit myös venäjäksi, koska niin paljon teillä on itänaapurimme turistia. Tiedän kyllä miksi kylttejä ei venäjäksi ole.
Hävettäisi olla suomalainen, kun ulkomaalaisetkin ymmärtäisivät lukemaansa ja toimisivat sen mukaan!
Ymmärrän, jos ulkomaalaiset eivät osaa käyttäytyä tiellä sen vaatimalla tavalla, mutta suomalaisten kanssa monesti hävettää. Varsinkin, kun tien alkaessa on vielä suomenkielinen iso kyltti, jossa kerrotaan leveäkaistatien alkamisesta ja ajamisesta oikealla, jotta helpotat ohittamista. Mutta kun ei! Uskomatonta, miten jotkut ovat saaneet ajokortin, vaikka lukemisen ymmärtämisessä on niin pirun vaikeaa!
Sen tajuaa, että ulkomaalaiset eivät osaa aina ajaa oikealla. Itä-Suomessa teillä voisi aivan hyvin olla kyltit myös venäjäksi, koska niin paljon teillä on itänaapurimme turistia. Tiedän kyllä miksi kylttejä ei venäjäksi ole.
Hävettäisi olla suomalainen, kun ulkomaalaisetkin ymmärtäisivät lukemaansa ja toimisivat sen mukaan!
torstai 24. kesäkuuta 2010
Ostin musiikkia netistä
Kyllä. Kuulun nyt teihin, jotka olette jo kenties ostaneet netistä musiikkia useita vuosia. Sen verran kalkkis ja aikaani jäljessä olen, että tänä mahtavana vuonna 2010 sen tein!
Ei vaan, hommahan meni näin; Kävin levyliikkeessä kysymässä yhtä uutuutta, joka oli edellisenä päivän julkaistu. Ei ollut. Sitten kävin kysymässä tavaratalon suurelta levyosastolta, mutta myyyjä totesi koneelta "Nollaa näyttää.". No kai se nyt näyttää, kun ei hyllyssä ole!
Illalla kotona klikkailin itseni CDONin sivuille, josta olen joskus ostanut pleikkariin pelejä. Siellähän se kyseinen uutuusalbumi oli ja ladattavissa mp3-muodossa. Levy kaupassa olisi maksanut 18,90. Levy lataamalla maksoi 9,90. Melkoinen ero. Joku vetää välistä? Tosin enhän saanut mitään fyysistä, kuten cd-levyä tai kansilehteä.
Täytyy tunnustaa, etten ole enää moneen vuoteen tarvinnut cd-levyjä kuin siihen, että tallennan biisit tietokoneelle, josta siirrän ne soittimeeni. Musiikia tulee kuunneltua kaikkialla muualla, kuin kotistereoista.
Uskon, että asioin netin sähköisissä musiikikaupoissa ensi kerrallakin. On se niin kätevää! Sori levyliikkeet...
Ei vaan, hommahan meni näin; Kävin levyliikkeessä kysymässä yhtä uutuutta, joka oli edellisenä päivän julkaistu. Ei ollut. Sitten kävin kysymässä tavaratalon suurelta levyosastolta, mutta myyyjä totesi koneelta "Nollaa näyttää.". No kai se nyt näyttää, kun ei hyllyssä ole!
Illalla kotona klikkailin itseni CDONin sivuille, josta olen joskus ostanut pleikkariin pelejä. Siellähän se kyseinen uutuusalbumi oli ja ladattavissa mp3-muodossa. Levy kaupassa olisi maksanut 18,90. Levy lataamalla maksoi 9,90. Melkoinen ero. Joku vetää välistä? Tosin enhän saanut mitään fyysistä, kuten cd-levyä tai kansilehteä.
Täytyy tunnustaa, etten ole enää moneen vuoteen tarvinnut cd-levyjä kuin siihen, että tallennan biisit tietokoneelle, josta siirrän ne soittimeeni. Musiikia tulee kuunneltua kaikkialla muualla, kuin kotistereoista.
Uskon, että asioin netin sähköisissä musiikikaupoissa ensi kerrallakin. On se niin kätevää! Sori levyliikkeet...
torstai 17. kesäkuuta 2010
Recovery (album)
Eminemin uutukaista on rapväki odottanut tippa kielellä koko vuoden ajan. Relapse-albumille piti tulla jatkoa, mutta uutta materiaalia syntyi uuden tuottajan kanssa niin, että Em' päätti kokonaisen uuden Eminem-albumin julkaisusta.
Poiketen edellisistä albumeista, muutamassa biisissä on maailmankuuluja poptähtiä heittämässä kertosäkeen. Pinkistä ja Rihannasta ehkä jäkimmäinen onnistuu paremmin "rakkauslaulun" Love to Way You Lien kertsissä.
Tosin Pinkin feettaama Won't Back Down saattaa saada paljon huomiota, koska on Call Of Dutyn uudessa Black Ops -pelissä tunnusmusiikkina.
Vanha koira osaa hommansa
Vaikka albumi on erittäin energinen, Eminemin räppäystyylin monipuolisuus kuuluu. Muutamat freestyle-räpäytykset toimii ja vaikka usein tuntuu, että tuosta lainista mies ei tule enää takaisin, loppuun putoaa riimi kohdalleen.
Parista biisistä löytyy myös sanakikkailua, kuten tavaamista kirjain kirjaimelta. Sanojen taivuttelu ja rytminvaihdokset räppäämisessä pitävät kuulijan hereillä.
Recovery pitää sisällään nimensä puolestakin paljon puhetta pillereistä, alkoholista ja niiden väärinkäytöstä. Osa fiiliksiin on voinut löytyä hyvän ystävän Proofin kuolemasta. Likaisen tusinan, D12, jäsen Proof sai useita luoteja ammuskelussa vuonna 2006. Kolmella biisillä Eminem laulaa Proofista ja levyn viimeinen raita You're never over on tarina Proofin kuoleman synnyttämistä tunteista.
Julkut jäävät rauhaan
Ne, jotka odottavat piikkejä julkkiksille, voivat jättää levyn ostamatta. Tällä kertaa Eminem ei sorru piikittelyn tielle.
Levyllä on yllättävän paljon rakkaudesta ja ihastumisesta kertovia biisejä. Jotenkin ällösiirappimaista Em'ltä. Tosin mukaan mahtuu "panobiisejä" ja ylistystä "valkoiselle roskaväelle". W.T.P. on tarina valkoisen roskaväen juhlista.
http://www.eminem.com/
www.myspace.com/eminem
Poiketen edellisistä albumeista, muutamassa biisissä on maailmankuuluja poptähtiä heittämässä kertosäkeen. Pinkistä ja Rihannasta ehkä jäkimmäinen onnistuu paremmin "rakkauslaulun" Love to Way You Lien kertsissä.
Tosin Pinkin feettaama Won't Back Down saattaa saada paljon huomiota, koska on Call Of Dutyn uudessa Black Ops -pelissä tunnusmusiikkina.
Vanha koira osaa hommansa
Vaikka albumi on erittäin energinen, Eminemin räppäystyylin monipuolisuus kuuluu. Muutamat freestyle-räpäytykset toimii ja vaikka usein tuntuu, että tuosta lainista mies ei tule enää takaisin, loppuun putoaa riimi kohdalleen.
Parista biisistä löytyy myös sanakikkailua, kuten tavaamista kirjain kirjaimelta. Sanojen taivuttelu ja rytminvaihdokset räppäämisessä pitävät kuulijan hereillä.
Recovery pitää sisällään nimensä puolestakin paljon puhetta pillereistä, alkoholista ja niiden väärinkäytöstä. Osa fiiliksiin on voinut löytyä hyvän ystävän Proofin kuolemasta. Likaisen tusinan, D12, jäsen Proof sai useita luoteja ammuskelussa vuonna 2006. Kolmella biisillä Eminem laulaa Proofista ja levyn viimeinen raita You're never over on tarina Proofin kuoleman synnyttämistä tunteista.
Julkut jäävät rauhaan
Ne, jotka odottavat piikkejä julkkiksille, voivat jättää levyn ostamatta. Tällä kertaa Eminem ei sorru piikittelyn tielle.
Levyllä on yllättävän paljon rakkaudesta ja ihastumisesta kertovia biisejä. Jotenkin ällösiirappimaista Em'ltä. Tosin mukaan mahtuu "panobiisejä" ja ylistystä "valkoiselle roskaväelle". W.T.P. on tarina valkoisen roskaväen juhlista.
http://www.eminem.com/
www.myspace.com/eminem
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Nurmikenttien shakki soi vuvuzelan tahtiin
Jalkapallon MM-kisat ovat vallanneet monien kotien olohuoneet. YLE välittää kaikki 64 ottelua suorana monen suomalaisen iloksi. Otteluita on suunnilleen kolme per päivä, joten kuusi tuntia päivässä uppoaa kevyesti jalkapallon katseluun.
Jo ensimmäisten päivien jälkeen suuren huomion ovat saaneet noin metrinmittaiset puhallustorvet, vuvuzelat. Tuomarit ja osa pelaajista tuntuu kärsivän kovaäänisistä torvista, joiden yksitoikkoinen ääni muistuttaa hieman kuulemma norsun töräytystä. Jopa osa television katsojista on ilmoittanut ärsyyntyvänsä torvien melusta.
Kisavastaavat aikovatkin uutistietojen mukaan selvittää, pitääkö torvien käyttö kieltää kokonaan turnauksen otteluissa.
Ketä haittaa, laittakoot television kiinni, kyllä maailmaan melua mahtuu. Enemmän ärsyttää jääkiekkopeleissä kuuluva kova musiikki pelikatkojen aikana!
Jo ensimmäisten päivien jälkeen suuren huomion ovat saaneet noin metrinmittaiset puhallustorvet, vuvuzelat. Tuomarit ja osa pelaajista tuntuu kärsivän kovaäänisistä torvista, joiden yksitoikkoinen ääni muistuttaa hieman kuulemma norsun töräytystä. Jopa osa television katsojista on ilmoittanut ärsyyntyvänsä torvien melusta.
Kisavastaavat aikovatkin uutistietojen mukaan selvittää, pitääkö torvien käyttö kieltää kokonaan turnauksen otteluissa.
Ketä haittaa, laittakoot television kiinni, kyllä maailmaan melua mahtuu. Enemmän ärsyttää jääkiekkopeleissä kuuluva kova musiikki pelikatkojen aikana!
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Hermo lepää metsässä
Kuvassa pelit ja vehkeet.
Kun tällainen tavallinen toimistotyöntekijä lähtee lomalle, kaikkein rentouttavinta puuhaa on fyysinen puuha. Kun työpäivän aikana painavinta, mitä kantaa on täysinäinen kahvikuppi, metsähommissa sitä pääsee ihan toisiin painoluokkiin.
Mieli tykkää, kun sahan terä uppoutuu ranteen paksuiseen puuhun ja kaataa sen pois tieltään..
Sinäkö metsässä?
Moni kaverini on hieman epäuskoisena kuunnellut, kun sanon meneväni metsähommiin. Nykyäänhän kaupunkilaiset omistavat metsät, mutta monet eivät ole "sinuja" metsiensä kanssa.
Kroppa tietää seuraavana päivänä tehneensä metsätöitä. Ja lopulta sekin ymmärtää, että kaikki työ on ollut vain hyväksi.
Silmä lepää lopulta, kun näkee kättensä ja sahansa jäljen. Paljon turhaa pientä puuta ja taimea on kaatunut ja isoille on tullut taas tilaa kasvaa. Tilanne on sama hieman kuin ihmisten elämässäkin. Isot menestyvät. Lopulta pienet raivataan pois kasvun tieltä. Tylyä!
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Hajusta muistojen tulva
Kävin lenkillä ja kohtasin mopon. Mopopoika viiletti vastaani ja jätti jälkeensä kaksitahtisen moottorin bensiininkatkun. Aivan samalla hetkellä mieleeni tulvahti ajat viidentoista vuoden takaa.
Olin itse mopopoika. Olimme kaverini kanssa ajamassa toisella puolella kaupunkia. Jostain syystä edellä ajava kaverini pomppi moponsa päällä ja painoi äänimerkkiä. Kun pääsin tuohon kohdalle, tajusin miksi. Sain syliini ehkä isoimman linnunpaskan, mitä olen nähnyt. Valkomustaa linnun ulostetta oli Suzuki PV:ni etulokarissa, ajovalossa, nopeusmittarissa, bensatankissa, kypärässäni, takkini rinnuksilla ja housujeni reisillä. Kkverini tuli luokseni ja nauroi kippurassa.
Meillä molemmin oli sen verran paperia mukana, että saimme kypäräni visiirin puhdistettua. Voin kertoa, meni pesuhommiksi.
Munaa moottoriin
Saman kaverini kanssa ajoimme lähes kotikulmilla. Olimme olleet ajelemassa jo jonkin aikaa ja koneet olivat "kuumana" niin sanotusti. Ajoimme paikallisen koulun ruokahuoltolan, keskuskeittiön, ohitse. Jostain alkoi sataa kananmunia. Joku porukka oli keittiön katolla ja heitteli meitä ohiajavia mopopoikia munilla! Meihin ei osunut. Mutta minun tuurillani, moponi moottoriin osui. Voit kuvitella, miten raaka kananmuna kohdatessaan tulikuuman metallin käyttäytyy.
Moponi haisi munalle monta päivää, vaikka olin koko illan koittanut hangata palanutta munaa irti metallista. Loistavia muistoja!
Kaikki nämä kesken juoksulenkin vastaantulleen mopon pakokaasun hajusta. Kiitos hajuaisti ja -muisti.
Olin itse mopopoika. Olimme kaverini kanssa ajamassa toisella puolella kaupunkia. Jostain syystä edellä ajava kaverini pomppi moponsa päällä ja painoi äänimerkkiä. Kun pääsin tuohon kohdalle, tajusin miksi. Sain syliini ehkä isoimman linnunpaskan, mitä olen nähnyt. Valkomustaa linnun ulostetta oli Suzuki PV:ni etulokarissa, ajovalossa, nopeusmittarissa, bensatankissa, kypärässäni, takkini rinnuksilla ja housujeni reisillä. Kkverini tuli luokseni ja nauroi kippurassa.
Meillä molemmin oli sen verran paperia mukana, että saimme kypäräni visiirin puhdistettua. Voin kertoa, meni pesuhommiksi.
Munaa moottoriin
Saman kaverini kanssa ajoimme lähes kotikulmilla. Olimme olleet ajelemassa jo jonkin aikaa ja koneet olivat "kuumana" niin sanotusti. Ajoimme paikallisen koulun ruokahuoltolan, keskuskeittiön, ohitse. Jostain alkoi sataa kananmunia. Joku porukka oli keittiön katolla ja heitteli meitä ohiajavia mopopoikia munilla! Meihin ei osunut. Mutta minun tuurillani, moponi moottoriin osui. Voit kuvitella, miten raaka kananmuna kohdatessaan tulikuuman metallin käyttäytyy.
Moponi haisi munalle monta päivää, vaikka olin koko illan koittanut hangata palanutta munaa irti metallista. Loistavia muistoja!
Kaikki nämä kesken juoksulenkin vastaantulleen mopon pakokaasun hajusta. Kiitos hajuaisti ja -muisti.
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Salilla kuultua
Myin siis sieluni vuodeksi liikunnalle tammikuun puolivälissä. Hankin vuoden sopimuksella kuntosalijäsenyyden, johon kuuluu myös mm. ilmaisia sulkapallotunteja. Olin kymmenen vuotta kiertänyt moisia sopimuksia, mutta toistaiseksi en voi sanoa pahaa tuosta käytännöstä.
Olen tosin ollut terveenä, joten olen päässyt käymään kuntoilemassa säännöllisesti kolme - neljä kertaa viikossa. Runsaan vuorokauden vatsatauti aiheutti lepoviikon, mutta se on salitreenissä usein tarpeenkin. Oikeastaan kortti ja sopimus on ollut vain hyvä asia. Köyhää motivoi lähteä liikkumaan, kun tililtä lähtee viitisenkymppiä kuussa liikuntayrittäjän rintataskuun!
Kebap salaatilla
Salilla kuulee myös paljon erilaisia keskusteluja. Seuraavaa todistin kuluneella viikolla;
- Terve, mites sulla menee? Mä oon päästä jo ihan jumissa. Olen vetänyt viikon vaan tonnikalaa ja raejuustoa! Vittu! Päätä särkee ja mä vedän vaan ananasta ja raejuustoa! Mut on painokin kyllä pudonnu!
- Ai jaa! On mullakin tiukkaa ollu, mut olen käyny pari kertaa vetämässä kebapin salaatilla!
- Ethän! Miten muka oot voinu?!??
- Eiku mietin, et eihä siinäkää mitää hiilareita ole, ni olen nyt kaks kertaa käyny kebapilla. Paino on silti pudonnut, vaikka siinä kebapissahan on pirusti rasvaa, mut kato ei o hiilareit!
- Ei viiittuuu..En mä lähtis tohon. Kyl mä viel koitan viikon verran ananasta ja tonnikalaa ja sitä raetta! No, mut nyt pitää kattoo viel toi yks laite! Nähään..
- Joo, moro, ja käy vaa kebapil...
- En lähe...
Semmosta se on tuo kesäkuntoon pääsy yli kolmikymppisillä miehilläkin!
Olen tosin ollut terveenä, joten olen päässyt käymään kuntoilemassa säännöllisesti kolme - neljä kertaa viikossa. Runsaan vuorokauden vatsatauti aiheutti lepoviikon, mutta se on salitreenissä usein tarpeenkin. Oikeastaan kortti ja sopimus on ollut vain hyvä asia. Köyhää motivoi lähteä liikkumaan, kun tililtä lähtee viitisenkymppiä kuussa liikuntayrittäjän rintataskuun!
Kebap salaatilla
Salilla kuulee myös paljon erilaisia keskusteluja. Seuraavaa todistin kuluneella viikolla;
- Terve, mites sulla menee? Mä oon päästä jo ihan jumissa. Olen vetänyt viikon vaan tonnikalaa ja raejuustoa! Vittu! Päätä särkee ja mä vedän vaan ananasta ja raejuustoa! Mut on painokin kyllä pudonnu!
- Ai jaa! On mullakin tiukkaa ollu, mut olen käyny pari kertaa vetämässä kebapin salaatilla!
- Ethän! Miten muka oot voinu?!??
- Eiku mietin, et eihä siinäkää mitää hiilareita ole, ni olen nyt kaks kertaa käyny kebapilla. Paino on silti pudonnut, vaikka siinä kebapissahan on pirusti rasvaa, mut kato ei o hiilareit!
- Ei viiittuuu..En mä lähtis tohon. Kyl mä viel koitan viikon verran ananasta ja tonnikalaa ja sitä raetta! No, mut nyt pitää kattoo viel toi yks laite! Nähään..
- Joo, moro, ja käy vaa kebapil...
- En lähe...
Semmosta se on tuo kesäkuntoon pääsy yli kolmikymppisillä miehilläkin!
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Kauppa joka kannattaa
Pääsiäisenä on monilla neljä päivää vapaata. Samalla moni kauppias saa ansaitun hengähdystauon kiivaalta kaupankäynniltä. Muutaman pistokokeen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että moni ihminen on jo tottunut asioimaan kaupoissa, jotka ovat auki vapaammin.
Muutaman sadan metrin päässä meiltä on Siwa, joka on ottanut käyttöön vapaammat aukioloajat. Lauantaina piipahdin kaupassa illalla seitsemän maissa, kun suklaamunista oli pulaa ja kauppaa sattui sopivasti lenkin varrelle. Kaupassa oli tuohon aikaan mukavasti asiakkaita. Suurimmat hittituotteet vaikuttivat olevan tupakkaa ja olut, joko irtokappaleina tai 12 kappaleen monipakkauksena.
Nuo aakkosten kolme kirjainta
Tänään sunnuntaina, piipahdimme kahvilla huoltamolla, joita on noussut viime vuosina erikoisen paljon tärkeisiin liikenteen saumakohtiin ja vilkkaasti liikennöidyille taajamakaduille. Sekin on tosin vain sattumaa (?!?)
En olisi uskonut silmiäni. Kolme kassalinjastoa oli tukkeessa ihmispaljoudesta, jotka ostivat täysiä ostoskärryllisiä elintarvikkeita. Toki joukossa oli hieman väsähtäneitä "kukon munittajia" mäyräkoirineen, mutta moni tavallinen asiakas oli hakemassa jääkaapin täydennystä.
Monet eivät enää ajattele perinteisiä juhlapyhiä samanlaisina, kuin vaikkapa 15 vuotta sitten. Kauppojen vapaa aukiolo ja aina avoinna olevat huoltamot ovat jo muokanneet kuluttajien ostotottumuksia. Enää ei ole pakko hankkia ruokaa neljäksi päiväksi. Aina saat jostain ruokaa pyhänä, jos vain on rahaa.
Ainut, mikä on kiinni pääsiäisenä neljä päivää putkeen on Alko. Siinä se isoin ongelma monelle onkin.
Muutaman sadan metrin päässä meiltä on Siwa, joka on ottanut käyttöön vapaammat aukioloajat. Lauantaina piipahdin kaupassa illalla seitsemän maissa, kun suklaamunista oli pulaa ja kauppaa sattui sopivasti lenkin varrelle. Kaupassa oli tuohon aikaan mukavasti asiakkaita. Suurimmat hittituotteet vaikuttivat olevan tupakkaa ja olut, joko irtokappaleina tai 12 kappaleen monipakkauksena.
Nuo aakkosten kolme kirjainta
Tänään sunnuntaina, piipahdimme kahvilla huoltamolla, joita on noussut viime vuosina erikoisen paljon tärkeisiin liikenteen saumakohtiin ja vilkkaasti liikennöidyille taajamakaduille. Sekin on tosin vain sattumaa (?!?)
En olisi uskonut silmiäni. Kolme kassalinjastoa oli tukkeessa ihmispaljoudesta, jotka ostivat täysiä ostoskärryllisiä elintarvikkeita. Toki joukossa oli hieman väsähtäneitä "kukon munittajia" mäyräkoirineen, mutta moni tavallinen asiakas oli hakemassa jääkaapin täydennystä.
Monet eivät enää ajattele perinteisiä juhlapyhiä samanlaisina, kuin vaikkapa 15 vuotta sitten. Kauppojen vapaa aukiolo ja aina avoinna olevat huoltamot ovat jo muokanneet kuluttajien ostotottumuksia. Enää ei ole pakko hankkia ruokaa neljäksi päiväksi. Aina saat jostain ruokaa pyhänä, jos vain on rahaa.
Ainut, mikä on kiinni pääsiäisenä neljä päivää putkeen on Alko. Siinä se isoin ongelma monelle onkin.
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
SOS. media
Luin paikallisesta sanomalehdestä toimittajan pohdiskelua sosiaalisesta mediasta. Hän ilmoitti olevansa ihminen, joka ei vielä ole listautunut käyttämään Facebookia tai muitakaan sosiaalisen median suosituimpia palveluita.
Kertoi tekstissään kuitenkin tietävänsä millaista viestiä Facebookissa kulkee. Hänen mukaan yksi kertoo syövänsä aamupalaa, yksi käyvänsä kaupassa. Toinen on töissä ja kolmas tekemättä mitään. Hän ei ymmärtänyt ketä tällainen kiinnostaa.
Kuten on vuosien varrella huomatta, tällainen tieto kiinnostaa aika moniakin. Ja tuo kaikkihan on sitä tietoa, jota saat ystävistäsi ja sukulaisistasi. Aikaisemmin tuollainen tieto kerrottiin, kun tavattiin jossakin tai käytiin kyläilemässä. Nykyään erilaiset kyläilyn muodot ovat vähentyneet. Ihmiset haluavat käyttää oman vähäisen vapaa-aikainsa oman lähimmän piirin, usein perhepiirin, kanssa.
Kuka statustasi tihrustaa?
Se, ketä valitsee esim. Facebookiin ystävikseen, on kiinni ihan jokaisen omista mielihaluista. Jos ystävinä on kavereita ja sukulaisia, viestit voinevat olla hyvinkin pikkutarkkoja ja arkisia. Hyvin henkilökohtaisiakin. Kaikkihan tuntevat, ainakin jollain tasolla toisensa. Mutta, jos ystävikseen on kelpuuttanut "moituttuja", joista ei oikeasti edes tiedä mitään, niin voihan olla, että statukseen kirjoittama aamupala voi tuntua jostain typerältä.
Kyse on kuitenkin valinnoista. Ei kaikkien viestejä edes tarvitse lukea. Vain niiden, joiden elämässä haluat olla mukana. On sitten mistä puhua, kun käy kylässä tai näkee kulmilla.
Yhdistävä tekijä
Omalla kohdalla, täytyy myöntää, että joihinkin vanhoihin ystäviin on tullut pidettyä parin viime vuoden aikana tiiviimpää yhteyttä, kuin sitä ennen olen pitänyt. Kaikki tämä Facebookin avulla. Muutamaan sukulaisen kanssakin on kirjoiteltu ajatuksia ja kuulumisia enemmän kuin kymmenen vuoden aikana yhteensä on puhuttu. Emme ole koskaan oikein välimatkan takia tavanneetkaan.
Sosiaalinen media on mahdollistanut paljon perinteisinäkin pidettyjä asioita. Ihmiset voivat haluetssaan pitää enemmän yhteyttä ihmisiin, joille eivät muuten tunnu löytävän aikaa. Sosiaalisen median aikana säästyy matka-aikaa!
Kertoi tekstissään kuitenkin tietävänsä millaista viestiä Facebookissa kulkee. Hänen mukaan yksi kertoo syövänsä aamupalaa, yksi käyvänsä kaupassa. Toinen on töissä ja kolmas tekemättä mitään. Hän ei ymmärtänyt ketä tällainen kiinnostaa.
Kuten on vuosien varrella huomatta, tällainen tieto kiinnostaa aika moniakin. Ja tuo kaikkihan on sitä tietoa, jota saat ystävistäsi ja sukulaisistasi. Aikaisemmin tuollainen tieto kerrottiin, kun tavattiin jossakin tai käytiin kyläilemässä. Nykyään erilaiset kyläilyn muodot ovat vähentyneet. Ihmiset haluavat käyttää oman vähäisen vapaa-aikainsa oman lähimmän piirin, usein perhepiirin, kanssa.
Kuka statustasi tihrustaa?
Se, ketä valitsee esim. Facebookiin ystävikseen, on kiinni ihan jokaisen omista mielihaluista. Jos ystävinä on kavereita ja sukulaisia, viestit voinevat olla hyvinkin pikkutarkkoja ja arkisia. Hyvin henkilökohtaisiakin. Kaikkihan tuntevat, ainakin jollain tasolla toisensa. Mutta, jos ystävikseen on kelpuuttanut "moituttuja", joista ei oikeasti edes tiedä mitään, niin voihan olla, että statukseen kirjoittama aamupala voi tuntua jostain typerältä.
Kyse on kuitenkin valinnoista. Ei kaikkien viestejä edes tarvitse lukea. Vain niiden, joiden elämässä haluat olla mukana. On sitten mistä puhua, kun käy kylässä tai näkee kulmilla.
Yhdistävä tekijä
Omalla kohdalla, täytyy myöntää, että joihinkin vanhoihin ystäviin on tullut pidettyä parin viime vuoden aikana tiiviimpää yhteyttä, kuin sitä ennen olen pitänyt. Kaikki tämä Facebookin avulla. Muutamaan sukulaisen kanssakin on kirjoiteltu ajatuksia ja kuulumisia enemmän kuin kymmenen vuoden aikana yhteensä on puhuttu. Emme ole koskaan oikein välimatkan takia tavanneetkaan.
Sosiaalinen media on mahdollistanut paljon perinteisinäkin pidettyjä asioita. Ihmiset voivat haluetssaan pitää enemmän yhteyttä ihmisiin, joille eivät muuten tunnu löytävän aikaa. Sosiaalisen median aikana säästyy matka-aikaa!
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Maailman kuuluisin akillesjänne
Tällä viikolla media on ollut ihan pähkinöinä, kun maailman tunnetuin jalkapalloilija, englantilainen David Beckham, tuli leikattavaksi Suomeen. Turkulainen ortopedi Sakari Orava on saanut kunnian korjata futistähden katkenneen akillesjänteen.
Uutiskuvissa olemme nähneet, kuinka valokuvaajat ja tavalliset fanit piirittävät tähteä kuljettavia autoja ja räiskivät kuvia. Kaiken huipuksi futarin vaimo, Victoria Beckham, tuli myös Turkuun miehensä tueksi.
Lintukoto murenee
En tiedä, mutta luulisin, että Suomea on pidetty vaatimattomana maana. Täällä suuretkin tähdet ovat saaneet kulkea kaupungilla ihmisiltä rauhassa. Vaan ei enää. Mediamylläkkä on ollut aivan valtaisa. Onko Suomi ja suomalaiset muuttumassa, vai eikö maassamme ole koskaan käynyt todella isoja tähtiä? David Beckham on sellainen.
Poliisit ovat olleet ihmeissään, kun fanit piirittävät sairaalaa ja lentokentän terminaalia. Ihmiset rynnivät autoihin kiinni ja koettavat saada kuvan tummienkin autonikkunoiden läpi. Niin Becksistä kuin Posh Spicestakin.
Potilaan akillesjänne ja sen hoito
Outoa minusta on ollut se, että Beckhamin akillesjänteen leikannut Orava on antanut medialle aika yksityiskohtaisia lausuntoja potilaastaan. Mikä se on se potilaan yksityisyydensuoja? Voihin tietysti olla, että se ei kata potilaan vammaa, sen leikkaamista ja korjaamista sekä jälkihoidon ja kuntoutuksen kommentointia. Nämä on nyt joka tapauksessa median välityksellä kuultu.
Olen aina luullut, että tuollaiset asiat kuuluvat jonkinlaisen potilassuojan piiriin? Voihan toki olla, että "mr. number 7" on antanut Sakari Oravalle luvan kommentoida hoitoja ja toimia näin "puskurina" suomalaisen median ja urheilutähden välillä. Mutta onhan miehellä omat julkisuutta hoitavat tiedottajatkin.
Kaiken kaikkiaan on kuitenkin erittäin hienoa, että Suomessa on ammattitaitoa maailman tunnetuimpien urheilijoiden hoitamiseen. Oravan leikkauspöydällä ovat olleet Beckhamin lisäksi mm. Marlene Ottey, Haile Gebrselassie sekä Frankie Fredericks. Ammattimies on ammattimies, asuipa missä tahansa.
Katso David Beckhamin huikeat vapaapotkut Youtubesta!
Uutiskuvissa olemme nähneet, kuinka valokuvaajat ja tavalliset fanit piirittävät tähteä kuljettavia autoja ja räiskivät kuvia. Kaiken huipuksi futarin vaimo, Victoria Beckham, tuli myös Turkuun miehensä tueksi.
Lintukoto murenee
En tiedä, mutta luulisin, että Suomea on pidetty vaatimattomana maana. Täällä suuretkin tähdet ovat saaneet kulkea kaupungilla ihmisiltä rauhassa. Vaan ei enää. Mediamylläkkä on ollut aivan valtaisa. Onko Suomi ja suomalaiset muuttumassa, vai eikö maassamme ole koskaan käynyt todella isoja tähtiä? David Beckham on sellainen.
Poliisit ovat olleet ihmeissään, kun fanit piirittävät sairaalaa ja lentokentän terminaalia. Ihmiset rynnivät autoihin kiinni ja koettavat saada kuvan tummienkin autonikkunoiden läpi. Niin Becksistä kuin Posh Spicestakin.
Potilaan akillesjänne ja sen hoito
Outoa minusta on ollut se, että Beckhamin akillesjänteen leikannut Orava on antanut medialle aika yksityiskohtaisia lausuntoja potilaastaan. Mikä se on se potilaan yksityisyydensuoja? Voihin tietysti olla, että se ei kata potilaan vammaa, sen leikkaamista ja korjaamista sekä jälkihoidon ja kuntoutuksen kommentointia. Nämä on nyt joka tapauksessa median välityksellä kuultu.
Olen aina luullut, että tuollaiset asiat kuuluvat jonkinlaisen potilassuojan piiriin? Voihan toki olla, että "mr. number 7" on antanut Sakari Oravalle luvan kommentoida hoitoja ja toimia näin "puskurina" suomalaisen median ja urheilutähden välillä. Mutta onhan miehellä omat julkisuutta hoitavat tiedottajatkin.
Kaiken kaikkiaan on kuitenkin erittäin hienoa, että Suomessa on ammattitaitoa maailman tunnetuimpien urheilijoiden hoitamiseen. Oravan leikkauspöydällä ovat olleet Beckhamin lisäksi mm. Marlene Ottey, Haile Gebrselassie sekä Frankie Fredericks. Ammattimies on ammattimies, asuipa missä tahansa.
Katso David Beckhamin huikeat vapaapotkut Youtubesta!
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Ostoksia venäläisellä aksentilla
Asumme Lappeenrannassa. Täällä naapurimaamme Venäjän kansalaiset käyvät erittäin tiuhaan tahtiin ostoksilla ja muilla asioilla. Tämä näkyy monella tavalla. Kaupungissa on paljon erilaisia erikoisliikkeitä, valatkunnallisia myymäläketjuja ja muita "turistirysiä".
Koska asiakkaista jopa 25 prosenttia on venäläisiä, monet kaupat ovat halunneet palkata myyjiä, joilta venäjä luonnistuu. Samalla moni paikkakuntalainen on ollut tuskissaan, kun vaateliikkeessä asioidessaan, pitää puhua ostoksesta suomea auttavasti osaavan venäläisen myyjän kanssa.
Turvaistuin tutuksi
Kävimme katselemassa jälkikasvulle uutta turvaistuinta. Turvakaukalo alkaa jäädä pieneksi. Satuimme liikkeeseen, josta tiesimme jo entuudestaan, että myyjistä osa on vain venäläisiä varten palkattuja. Turvaistuimia tulikin esittelemään nainen, joka oli alkuperältään venäläinen. Pakko tosin mainita, että hänen suomenkielensä oli erinomaista. En tiedä miten kauan hän on Suomessa asunut, mutta tuollaista kielitaitoa ei ihan kansalaisopiston kahdella kurssilla hankita.
Saimme hyvää palvelua ja ymmärsimme toisiamme, kunnes myyjä kertoi, miten istuimessa on myös erillinen jalkatuki. Samalla hän alkoi liikuttaa päätukea ylös ja alas. Hetken "iltalypsymäisen" katseen jälkeen, vaimoni kysyi, "Niin, niskatuki?". - "Oih, Niin, hihi hiii hihi hiii. Voi, että niin siis niskatuki, tämä päätuki.", myyjä nolostuen kertoi.
Tilanne oli oikeastaan hupaisa, koska myyjä osasi asiansa, mutta pieni herpaantuminen sai aikaan hassun tilanteen. Kaupasta jäi tällä kertaa hyvä mieli. Emme vielä tehneet ostopäätöstä, mutta opimme paljon erilaista turvaistuimista. Venäläisellä aksentilla.
Koska asiakkaista jopa 25 prosenttia on venäläisiä, monet kaupat ovat halunneet palkata myyjiä, joilta venäjä luonnistuu. Samalla moni paikkakuntalainen on ollut tuskissaan, kun vaateliikkeessä asioidessaan, pitää puhua ostoksesta suomea auttavasti osaavan venäläisen myyjän kanssa.
Turvaistuin tutuksi
Kävimme katselemassa jälkikasvulle uutta turvaistuinta. Turvakaukalo alkaa jäädä pieneksi. Satuimme liikkeeseen, josta tiesimme jo entuudestaan, että myyjistä osa on vain venäläisiä varten palkattuja. Turvaistuimia tulikin esittelemään nainen, joka oli alkuperältään venäläinen. Pakko tosin mainita, että hänen suomenkielensä oli erinomaista. En tiedä miten kauan hän on Suomessa asunut, mutta tuollaista kielitaitoa ei ihan kansalaisopiston kahdella kurssilla hankita.
Saimme hyvää palvelua ja ymmärsimme toisiamme, kunnes myyjä kertoi, miten istuimessa on myös erillinen jalkatuki. Samalla hän alkoi liikuttaa päätukea ylös ja alas. Hetken "iltalypsymäisen" katseen jälkeen, vaimoni kysyi, "Niin, niskatuki?". - "Oih, Niin, hihi hiii hihi hiii. Voi, että niin siis niskatuki, tämä päätuki.", myyjä nolostuen kertoi.
Tilanne oli oikeastaan hupaisa, koska myyjä osasi asiansa, mutta pieni herpaantuminen sai aikaan hassun tilanteen. Kaupasta jäi tällä kertaa hyvä mieli. Emme vielä tehneet ostopäätöstä, mutta opimme paljon erilaista turvaistuimista. Venäläisellä aksentilla.
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Avonaisen haudan äärellä kukaan ei hymyile
Synkkä otsikko. Mutta ajattele. Onko joku joskus hymyillyt hautajaisissa? Avonaisen haudan äärellä ei hymyillä. Siinä karskinkin mies hiljenee. Silmäkulma kostuu ja huulet yhdistyvät yhteen viivaksi. Pinnallisin ja kylmin nainen sulaa. Kyyneleet vierivät poskia pitkin tummien lasien takaa.
Kuinka moni on haudan äärellä miettinyt, että jotain jäi sanomatta? Voisinpa vielä kerran nähdä hautaan laskettavan ihmisen. Yhden kerran. Ei, heitän vain hiekkaa tai kukan. Lausun jotain kaunista, koska se on tapana.
Hyvät joukossamme
Tunnen kolme ihmistä, jotka ovat hyviä ihmisiä. Kukaan ei voisi sanoa heistä mitään pahaa. Ei kukaan! Toisaalta, miten pahoja he ovat? Paha ja hyvä kulkevat käsikkäin. Ilman hyvää ei ole pahaa ja toisin päin. Tuntuu, että nämä kolme ovat poikkeus.
Toivottavasti jokaisella on tuttavissa heidänlaisia. He auttavat aina. Jos kerrot, heille huolesi, he osaavat antaa huolelle oikean mittasuhteen. Jos sanot tarvitsevasi apua, he auttavat, ennen kuin edes ehdit kysyä apua.
Heihin voi aina luottaa. He eivät puhu pahaa edes televeisio-ohjelmien kuvitteellisista hahmoista. Ovatko he ainoita, jotka ymmärtävät, että ne ovat kuvitteellisia? Jotkut ihmiset voisivat pahoinpidellä jonkun tv-sarjan ilkeän hahmon. Mutta ei kukaan näistä tuntemastani komesta ihmisestä.
He ovat poikkeus. Heistä pahuus puuttuu. He ovat myös ihmisiä, jotka saattavat helposti joutua hyväksikäytetyksi. Hehän auttavat aina. Hyväksikäyttäjät onneksi on helppo tunnistaa ja heille on lopulta oma paikkansa. Heidän hautansa äärellä ei myöskään hymyillä, muttei myöskään liikututa.
Ehditkö kertoa elinaikana?
Jos olet onnekas ja tunnet hyviä ihmisiä. Ihmisiä, joista olen juuri kertonut. Olisiko liikaa vaadittu, jos he saisivat tietää eläessään ajatuksesi? Etkö uskalla sanoa, että arvostat heitä? Miten paljon se sinulta vaatii, jos tunnustat ajatuksesi?
Mitä he tekevät ajatuksillasi haudassa? Ja, kun olet valmis kertomaan ihailevasi näitä ihmisiä, olet jo katsomassa avointa hautaa. Mietit, miksen sanonut silloin, kun oli mahdollisuus. Avonaisen haudan äärellä kukaan ei hymyile.
Kuinka moni on haudan äärellä miettinyt, että jotain jäi sanomatta? Voisinpa vielä kerran nähdä hautaan laskettavan ihmisen. Yhden kerran. Ei, heitän vain hiekkaa tai kukan. Lausun jotain kaunista, koska se on tapana.
Hyvät joukossamme
Tunnen kolme ihmistä, jotka ovat hyviä ihmisiä. Kukaan ei voisi sanoa heistä mitään pahaa. Ei kukaan! Toisaalta, miten pahoja he ovat? Paha ja hyvä kulkevat käsikkäin. Ilman hyvää ei ole pahaa ja toisin päin. Tuntuu, että nämä kolme ovat poikkeus.
Toivottavasti jokaisella on tuttavissa heidänlaisia. He auttavat aina. Jos kerrot, heille huolesi, he osaavat antaa huolelle oikean mittasuhteen. Jos sanot tarvitsevasi apua, he auttavat, ennen kuin edes ehdit kysyä apua.
Heihin voi aina luottaa. He eivät puhu pahaa edes televeisio-ohjelmien kuvitteellisista hahmoista. Ovatko he ainoita, jotka ymmärtävät, että ne ovat kuvitteellisia? Jotkut ihmiset voisivat pahoinpidellä jonkun tv-sarjan ilkeän hahmon. Mutta ei kukaan näistä tuntemastani komesta ihmisestä.
He ovat poikkeus. Heistä pahuus puuttuu. He ovat myös ihmisiä, jotka saattavat helposti joutua hyväksikäytetyksi. Hehän auttavat aina. Hyväksikäyttäjät onneksi on helppo tunnistaa ja heille on lopulta oma paikkansa. Heidän hautansa äärellä ei myöskään hymyillä, muttei myöskään liikututa.
Ehditkö kertoa elinaikana?
Jos olet onnekas ja tunnet hyviä ihmisiä. Ihmisiä, joista olen juuri kertonut. Olisiko liikaa vaadittu, jos he saisivat tietää eläessään ajatuksesi? Etkö uskalla sanoa, että arvostat heitä? Miten paljon se sinulta vaatii, jos tunnustat ajatuksesi?
Mitä he tekevät ajatuksillasi haudassa? Ja, kun olet valmis kertomaan ihailevasi näitä ihmisiä, olet jo katsomassa avointa hautaa. Mietit, miksen sanonut silloin, kun oli mahdollisuus. Avonaisen haudan äärellä kukaan ei hymyile.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Läski on nyt rahan arvoista
Etelä-Karjalan Liikuntakeskuksella Lappeenrannassa on vuoden alusta alkaen ollut tarjous, jossa alennusta saa painonsa verran.
Pitää sitoutua ainakin vuodeksi Kuntoklubin jäseneksi ja liittymisetuna saa alennusta enintään 150 euroa ja vähintään 50 euroa. Idea vaikuttaa ensikuulemalta loistavalta!
Moni kuntoilija ja wannabekuntoilija on varmasti riemuissaan, jos omalla elopainollaan saa tienattua jotain. Sellaistahan ei koskaan tosielämässä tapahdu. Kuvittele nyt! Olet ajatellut aloittaa esimerkiksi kuntosaliharrrastuksen, mutta tarpeellinen kipinä siihen touhuun puuttuu. Nyt voit omalla ylipainollasikin tienata. Jos painat 90 kiloa, saat sen verran alennusta, muutenkin törkeän kallista palvelusta.
Toisaalta kampanja-aika kestää maaliskuulle, joten voit taktikoida. Voit lihottaa itseäsi kahden kuukauden ajan kuin teurassikaa! Näin varmistat, että saat maaliskuussa etua jopa sen 150 euroa. Tosin, sen jälkeen vuoden mittaiselle kuntosalisopimukselle onkin varmasti käyttöä!
Vuosi on pirun pitkä aika
Moni kuntosali on jo muutaman vuoden ajan koukuttanut asiakkaita sitoutumaan kuntoiluun vuodeksi. Jos käyt koko vuoden aktiivisesti hikoilemassa sisätiloissa, saat runsaasti alennusta, verraten, että hankkisit joka kuukausi oman kuntoiluoikeuden.
Mutta irtisanoutuminen noista sopimuksista on kallista, etenkin, jos tahdot keskeyttää sopimuksen kesken kauden. Kyllä yrittäjä osaa omansa ja vieraansakin pois ottaa.
Ja mitä jos sairastut vakavasti? Monissa sopimuksissa on sairastumisille omavastuuaika, joka on usein useita viikkoja ellei kuukausia. Ja esimerkiksi jalka paketissa et voi kuvitellakaan kuntoilevasi, mutta raha kiertää. Usein asiakkaalta yrittäjälle.
Ja vaiika tiedän kaiken tämän, olen vakavasti harkitsemassa vuoden jäsenyyttä nimeltämainitsemattomalle kuntosalille.
Pitää sitoutua ainakin vuodeksi Kuntoklubin jäseneksi ja liittymisetuna saa alennusta enintään 150 euroa ja vähintään 50 euroa. Idea vaikuttaa ensikuulemalta loistavalta!
Moni kuntoilija ja wannabekuntoilija on varmasti riemuissaan, jos omalla elopainollaan saa tienattua jotain. Sellaistahan ei koskaan tosielämässä tapahdu. Kuvittele nyt! Olet ajatellut aloittaa esimerkiksi kuntosaliharrrastuksen, mutta tarpeellinen kipinä siihen touhuun puuttuu. Nyt voit omalla ylipainollasikin tienata. Jos painat 90 kiloa, saat sen verran alennusta, muutenkin törkeän kallista palvelusta.
Toisaalta kampanja-aika kestää maaliskuulle, joten voit taktikoida. Voit lihottaa itseäsi kahden kuukauden ajan kuin teurassikaa! Näin varmistat, että saat maaliskuussa etua jopa sen 150 euroa. Tosin, sen jälkeen vuoden mittaiselle kuntosalisopimukselle onkin varmasti käyttöä!
Vuosi on pirun pitkä aika
Moni kuntosali on jo muutaman vuoden ajan koukuttanut asiakkaita sitoutumaan kuntoiluun vuodeksi. Jos käyt koko vuoden aktiivisesti hikoilemassa sisätiloissa, saat runsaasti alennusta, verraten, että hankkisit joka kuukausi oman kuntoiluoikeuden.
Mutta irtisanoutuminen noista sopimuksista on kallista, etenkin, jos tahdot keskeyttää sopimuksen kesken kauden. Kyllä yrittäjä osaa omansa ja vieraansakin pois ottaa.
Ja mitä jos sairastut vakavasti? Monissa sopimuksissa on sairastumisille omavastuuaika, joka on usein useita viikkoja ellei kuukausia. Ja esimerkiksi jalka paketissa et voi kuvitellakaan kuntoilevasi, mutta raha kiertää. Usein asiakkaalta yrittäjälle.
Ja vaiika tiedän kaiken tämän, olen vakavasti harkitsemassa vuoden jäsenyyttä nimeltämainitsemattomalle kuntosalille.
perjantai 1. tammikuuta 2010
Nyt alkoi tapahtua vauvan elämässä
Esikoistytön elämä on ollut viime viikot melko rauhallista ja tavallaan tylsää. Sanoin isän. Tyttö on ollut melko tyytyväinen, mutta tuntuu, että turhautuminen on tullut nopeasti, koska hän on osannut kääntyä mahalleen jo runsaan kuukauden ajan., muttei osaa muuten liikkua.
Kolme viikkoa sitten tapahtui muutos. Tyttö otti ensimmäiset ryöminnät. Samalla hän eteni käsien vetämänä muutaman kymmenen senttiä. Tuon jälkeen elämä on ollut taas kaiken uuden oppimista ja kokemista!
Ensimmäiset ryöminnät tapahtuivat laminaatilla käsien voimalla. Matolla tuska oli kauhea, koska rinta ei nouse vielä maasta ja kädet eivät jaksa vetää matolla. Itkuhan siitä tuli!
Vauhtia kasvaa, jalat haluaa vatsan alle
Kolmessa viikossa ryömintä on vain kehittynyt. Nyt tyttö jaksaa edetä karhealla matollakin ja jaksaa ponnistella uudella etenemistyylillään useita metrejä ärsyyntymättä. Istuminen on myös vahvistunut. Siihen on auttanut varmasti syöttötuoli, jota tyttö on käyttänyt viitisen viikkoa. Nyt hänellä on siis ikää lähes seitsemän kuukautta.
Tuntuu, että nyt tuon pienen ihmisenalun elämässä tapahtuu aivan valtavasti. Isä ei meinaa pysyä mukana :-)
Mutta, yöt ovat olleet levottomampia. Tyttö varmaan kertailee aivoissaan uusia asioita ja öisin herätään muutamia kertoja suoristamaan tyttöä pinnasängyssä. Hän on nimittäin poikittain, täysin väärinpäin, mahallaan, peiton kanssa sukelluksissa, peiton kanssa jumissa, muuten vain levotomana.
Kolme viikkoa sitten tapahtui muutos. Tyttö otti ensimmäiset ryöminnät. Samalla hän eteni käsien vetämänä muutaman kymmenen senttiä. Tuon jälkeen elämä on ollut taas kaiken uuden oppimista ja kokemista!
Ensimmäiset ryöminnät tapahtuivat laminaatilla käsien voimalla. Matolla tuska oli kauhea, koska rinta ei nouse vielä maasta ja kädet eivät jaksa vetää matolla. Itkuhan siitä tuli!
Vauhtia kasvaa, jalat haluaa vatsan alle
Kolmessa viikossa ryömintä on vain kehittynyt. Nyt tyttö jaksaa edetä karhealla matollakin ja jaksaa ponnistella uudella etenemistyylillään useita metrejä ärsyyntymättä. Istuminen on myös vahvistunut. Siihen on auttanut varmasti syöttötuoli, jota tyttö on käyttänyt viitisen viikkoa. Nyt hänellä on siis ikää lähes seitsemän kuukautta.
Tuntuu, että nyt tuon pienen ihmisenalun elämässä tapahtuu aivan valtavasti. Isä ei meinaa pysyä mukana :-)
Mutta, yöt ovat olleet levottomampia. Tyttö varmaan kertailee aivoissaan uusia asioita ja öisin herätään muutamia kertoja suoristamaan tyttöä pinnasängyssä. Hän on nimittäin poikittain, täysin väärinpäin, mahallaan, peiton kanssa sukelluksissa, peiton kanssa jumissa, muuten vain levotomana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)