Avonaisen haudan äärellä kukaan ei hymyile

Synkkä otsikko. Mutta ajattele. Onko joku joskus hymyillyt hautajaisissa? Avonaisen haudan äärellä ei hymyillä. Siinä karskinkin mies hiljenee. Silmäkulma kostuu ja huulet yhdistyvät yhteen viivaksi. Pinnallisin ja kylmin nainen sulaa. Kyyneleet vierivät poskia pitkin tummien lasien takaa.

Kuinka moni on haudan äärellä miettinyt, että jotain jäi sanomatta? Voisinpa vielä kerran nähdä hautaan laskettavan ihmisen. Yhden kerran. Ei, heitän vain hiekkaa tai kukan. Lausun jotain kaunista, koska se on tapana.

Hyvät joukossamme

Tunnen kolme ihmistä, jotka ovat hyviä ihmisiä. Kukaan ei voisi sanoa heistä mitään pahaa. Ei kukaan! Toisaalta, miten pahoja he ovat? Paha ja hyvä kulkevat käsikkäin. Ilman hyvää ei ole pahaa ja toisin päin. Tuntuu, että nämä kolme ovat poikkeus.

Toivottavasti jokaisella on tuttavissa heidänlaisia. He auttavat aina. Jos kerrot, heille huolesi, he osaavat antaa huolelle oikean mittasuhteen. Jos sanot tarvitsevasi apua, he auttavat, ennen kuin edes ehdit kysyä apua.

Heihin voi aina luottaa. He eivät puhu pahaa edes televeisio-ohjelmien kuvitteellisista hahmoista. Ovatko he ainoita, jotka ymmärtävät, että ne ovat kuvitteellisia? Jotkut ihmiset voisivat pahoinpidellä jonkun tv-sarjan ilkeän hahmon. Mutta ei kukaan näistä tuntemastani komesta ihmisestä.

He ovat poikkeus. Heistä pahuus puuttuu. He ovat myös ihmisiä, jotka saattavat helposti joutua hyväksikäytetyksi. Hehän auttavat aina. Hyväksikäyttäjät onneksi on helppo tunnistaa ja heille on lopulta oma paikkansa. Heidän hautansa äärellä ei myöskään hymyillä, muttei myöskään liikututa.

Ehditkö kertoa elinaikana?

Jos olet onnekas ja tunnet hyviä ihmisiä. Ihmisiä, joista olen juuri kertonut. Olisiko liikaa vaadittu, jos he saisivat tietää eläessään ajatuksesi? Etkö uskalla sanoa, että arvostat heitä? Miten paljon se sinulta vaatii, jos tunnustat ajatuksesi?

Mitä he tekevät ajatuksillasi haudassa? Ja, kun olet valmis kertomaan ihailevasi näitä ihmisiä, olet jo katsomassa avointa hautaa. Mietit, miksen sanonut silloin, kun oli mahdollisuus. Avonaisen haudan äärellä kukaan ei hymyile.