Kävin lenkillä ja kohtasin mopon. Mopopoika viiletti vastaani ja jätti jälkeensä kaksitahtisen moottorin bensiininkatkun. Aivan samalla hetkellä mieleeni tulvahti ajat viidentoista vuoden takaa.
Olin itse mopopoika. Olimme kaverini kanssa ajamassa toisella puolella kaupunkia. Jostain syystä edellä ajava kaverini pomppi moponsa päällä ja painoi äänimerkkiä. Kun pääsin tuohon kohdalle, tajusin miksi. Sain syliini ehkä isoimman linnunpaskan, mitä olen nähnyt. Valkomustaa linnun ulostetta oli Suzuki PV:ni etulokarissa, ajovalossa, nopeusmittarissa, bensatankissa, kypärässäni, takkini rinnuksilla ja housujeni reisillä. Kkverini tuli luokseni ja nauroi kippurassa.
Meillä molemmin oli sen verran paperia mukana, että saimme kypäräni visiirin puhdistettua. Voin kertoa, meni pesuhommiksi.
Munaa moottoriin
Saman kaverini kanssa ajoimme lähes kotikulmilla. Olimme olleet ajelemassa jo jonkin aikaa ja koneet olivat "kuumana" niin sanotusti. Ajoimme paikallisen koulun ruokahuoltolan, keskuskeittiön, ohitse. Jostain alkoi sataa kananmunia. Joku porukka oli keittiön katolla ja heitteli meitä ohiajavia mopopoikia munilla! Meihin ei osunut. Mutta minun tuurillani, moponi moottoriin osui. Voit kuvitella, miten raaka kananmuna kohdatessaan tulikuuman metallin käyttäytyy.
Moponi haisi munalle monta päivää, vaikka olin koko illan koittanut hangata palanutta munaa irti metallista. Loistavia muistoja!
Kaikki nämä kesken juoksulenkin vastaantulleen mopon pakokaasun hajusta. Kiitos hajuaisti ja -muisti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eikä vissiin tartte arvailla kuka tämä kippurassa nauranut kaveri oli..
VastaaPoista