sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

SOS. media

Luin paikallisesta sanomalehdestä toimittajan pohdiskelua sosiaalisesta mediasta. Hän ilmoitti olevansa ihminen, joka ei vielä ole listautunut käyttämään Facebookia tai muitakaan sosiaalisen median suosituimpia palveluita.

Kertoi tekstissään kuitenkin tietävänsä millaista viestiä Facebookissa kulkee. Hänen mukaan yksi kertoo syövänsä aamupalaa, yksi käyvänsä kaupassa. Toinen on töissä ja kolmas tekemättä mitään. Hän ei ymmärtänyt ketä tällainen kiinnostaa.

Kuten on vuosien varrella huomatta, tällainen tieto kiinnostaa aika moniakin. Ja tuo kaikkihan on sitä tietoa, jota saat ystävistäsi ja sukulaisistasi. Aikaisemmin tuollainen tieto kerrottiin, kun tavattiin jossakin tai käytiin kyläilemässä. Nykyään erilaiset kyläilyn muodot ovat vähentyneet. Ihmiset haluavat käyttää oman vähäisen vapaa-aikainsa oman lähimmän piirin, usein perhepiirin, kanssa.

Kuka statustasi tihrustaa?

Se, ketä valitsee esim. Facebookiin ystävikseen, on kiinni ihan jokaisen omista mielihaluista. Jos ystävinä on kavereita ja sukulaisia, viestit voinevat olla hyvinkin pikkutarkkoja ja arkisia. Hyvin henkilökohtaisiakin. Kaikkihan tuntevat, ainakin jollain tasolla toisensa. Mutta, jos ystävikseen on kelpuuttanut "moituttuja", joista ei oikeasti edes tiedä mitään, niin voihan olla, että statukseen kirjoittama aamupala voi tuntua jostain typerältä.

Kyse on kuitenkin valinnoista. Ei kaikkien viestejä edes tarvitse lukea. Vain niiden, joiden elämässä haluat olla mukana. On sitten mistä puhua, kun käy kylässä tai näkee kulmilla.

Yhdistävä tekijä

Omalla kohdalla, täytyy myöntää, että joihinkin vanhoihin ystäviin on tullut pidettyä parin viime vuoden aikana tiiviimpää yhteyttä, kuin sitä ennen olen pitänyt. Kaikki tämä Facebookin avulla. Muutamaan sukulaisen kanssakin on kirjoiteltu ajatuksia ja kuulumisia enemmän kuin kymmenen vuoden aikana yhteensä on puhuttu. Emme ole koskaan oikein välimatkan takia tavanneetkaan.

Sosiaalinen media on mahdollistanut paljon perinteisinäkin pidettyjä asioita. Ihmiset voivat haluetssaan pitää enemmän yhteyttä ihmisiin, joille eivät muuten tunnu löytävän aikaa. Sosiaalisen median aikana säästyy matka-aikaa!

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Maailman kuuluisin akillesjänne

Tällä viikolla media on ollut ihan pähkinöinä, kun maailman tunnetuin jalkapalloilija, englantilainen David Beckham, tuli leikattavaksi Suomeen. Turkulainen ortopedi Sakari Orava on saanut kunnian korjata futistähden katkenneen akillesjänteen.

Uutiskuvissa olemme nähneet, kuinka valokuvaajat ja tavalliset fanit piirittävät tähteä kuljettavia autoja ja räiskivät kuvia. Kaiken huipuksi futarin vaimo, Victoria Beckham, tuli myös Turkuun miehensä tueksi.

Lintukoto murenee

En tiedä, mutta luulisin, että Suomea on pidetty vaatimattomana maana. Täällä suuretkin tähdet ovat saaneet kulkea kaupungilla ihmisiltä rauhassa. Vaan ei enää. Mediamylläkkä on ollut aivan valtaisa. Onko Suomi ja suomalaiset muuttumassa, vai eikö maassamme ole koskaan käynyt todella isoja tähtiä? David Beckham on sellainen.

Poliisit ovat olleet ihmeissään, kun fanit piirittävät sairaalaa ja lentokentän terminaalia. Ihmiset rynnivät autoihin kiinni ja koettavat saada kuvan tummienkin autonikkunoiden läpi. Niin Becksistä kuin Posh Spicestakin.

Potilaan akillesjänne ja sen hoito

Outoa minusta on ollut se, että Beckhamin akillesjänteen leikannut Orava on antanut medialle aika yksityiskohtaisia lausuntoja potilaastaan. Mikä se on se potilaan yksityisyydensuoja? Voihin tietysti olla, että se ei kata potilaan vammaa, sen leikkaamista ja korjaamista sekä jälkihoidon ja kuntoutuksen kommentointia. Nämä on nyt joka tapauksessa median välityksellä kuultu.

Olen aina luullut, että tuollaiset asiat kuuluvat jonkinlaisen potilassuojan piiriin? Voihan toki olla, että "mr. number 7" on antanut Sakari Oravalle luvan kommentoida hoitoja ja toimia näin "puskurina" suomalaisen median ja urheilutähden välillä. Mutta onhan miehellä omat julkisuutta hoitavat tiedottajatkin.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin erittäin hienoa, että Suomessa on ammattitaitoa maailman tunnetuimpien urheilijoiden hoitamiseen. Oravan leikkauspöydällä ovat olleet Beckhamin lisäksi mm. Marlene Ottey, Haile Gebrselassie sekä Frankie Fredericks. Ammattimies on ammattimies, asuipa missä tahansa.

Katso David Beckhamin huikeat vapaapotkut Youtubesta!

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Ostoksia venäläisellä aksentilla

Asumme Lappeenrannassa. Täällä naapurimaamme Venäjän kansalaiset käyvät erittäin tiuhaan tahtiin ostoksilla ja muilla asioilla. Tämä näkyy monella tavalla. Kaupungissa on paljon erilaisia erikoisliikkeitä, valatkunnallisia myymäläketjuja ja muita "turistirysiä".

Koska asiakkaista jopa 25 prosenttia on venäläisiä, monet kaupat ovat halunneet palkata myyjiä, joilta venäjä luonnistuu. Samalla moni paikkakuntalainen on ollut tuskissaan, kun vaateliikkeessä asioidessaan, pitää puhua ostoksesta suomea auttavasti osaavan venäläisen myyjän kanssa.

Turvaistuin tutuksi

Kävimme katselemassa jälkikasvulle uutta turvaistuinta. Turvakaukalo alkaa jäädä pieneksi. Satuimme liikkeeseen, josta tiesimme jo entuudestaan, että myyjistä osa on vain venäläisiä varten palkattuja. Turvaistuimia tulikin esittelemään nainen, joka oli alkuperältään venäläinen. Pakko tosin mainita, että hänen suomenkielensä oli erinomaista. En tiedä miten kauan hän on Suomessa asunut, mutta tuollaista kielitaitoa ei ihan kansalaisopiston kahdella kurssilla hankita.

Saimme hyvää palvelua ja ymmärsimme toisiamme, kunnes myyjä kertoi, miten istuimessa on myös erillinen jalkatuki. Samalla hän alkoi liikuttaa päätukea ylös ja alas. Hetken "iltalypsymäisen" katseen jälkeen, vaimoni kysyi, "Niin, niskatuki?". - "Oih, Niin, hihi hiii hihi hiii. Voi, että niin siis niskatuki, tämä päätuki.", myyjä nolostuen kertoi.

Tilanne oli oikeastaan hupaisa, koska myyjä osasi asiansa, mutta pieni herpaantuminen sai aikaan hassun tilanteen. Kaupasta jäi tällä kertaa hyvä mieli. Emme vielä tehneet ostopäätöstä, mutta opimme paljon erilaista turvaistuimista. Venäläisellä aksentilla.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Avonaisen haudan äärellä kukaan ei hymyile

Synkkä otsikko. Mutta ajattele. Onko joku joskus hymyillyt hautajaisissa? Avonaisen haudan äärellä ei hymyillä. Siinä karskinkin mies hiljenee. Silmäkulma kostuu ja huulet yhdistyvät yhteen viivaksi. Pinnallisin ja kylmin nainen sulaa. Kyyneleet vierivät poskia pitkin tummien lasien takaa.

Kuinka moni on haudan äärellä miettinyt, että jotain jäi sanomatta? Voisinpa vielä kerran nähdä hautaan laskettavan ihmisen. Yhden kerran. Ei, heitän vain hiekkaa tai kukan. Lausun jotain kaunista, koska se on tapana.

Hyvät joukossamme

Tunnen kolme ihmistä, jotka ovat hyviä ihmisiä. Kukaan ei voisi sanoa heistä mitään pahaa. Ei kukaan! Toisaalta, miten pahoja he ovat? Paha ja hyvä kulkevat käsikkäin. Ilman hyvää ei ole pahaa ja toisin päin. Tuntuu, että nämä kolme ovat poikkeus.

Toivottavasti jokaisella on tuttavissa heidänlaisia. He auttavat aina. Jos kerrot, heille huolesi, he osaavat antaa huolelle oikean mittasuhteen. Jos sanot tarvitsevasi apua, he auttavat, ennen kuin edes ehdit kysyä apua.

Heihin voi aina luottaa. He eivät puhu pahaa edes televeisio-ohjelmien kuvitteellisista hahmoista. Ovatko he ainoita, jotka ymmärtävät, että ne ovat kuvitteellisia? Jotkut ihmiset voisivat pahoinpidellä jonkun tv-sarjan ilkeän hahmon. Mutta ei kukaan näistä tuntemastani komesta ihmisestä.

He ovat poikkeus. Heistä pahuus puuttuu. He ovat myös ihmisiä, jotka saattavat helposti joutua hyväksikäytetyksi. Hehän auttavat aina. Hyväksikäyttäjät onneksi on helppo tunnistaa ja heille on lopulta oma paikkansa. Heidän hautansa äärellä ei myöskään hymyillä, muttei myöskään liikututa.

Ehditkö kertoa elinaikana?

Jos olet onnekas ja tunnet hyviä ihmisiä. Ihmisiä, joista olen juuri kertonut. Olisiko liikaa vaadittu, jos he saisivat tietää eläessään ajatuksesi? Etkö uskalla sanoa, että arvostat heitä? Miten paljon se sinulta vaatii, jos tunnustat ajatuksesi?

Mitä he tekevät ajatuksillasi haudassa? Ja, kun olet valmis kertomaan ihailevasi näitä ihmisiä, olet jo katsomassa avointa hautaa. Mietit, miksen sanonut silloin, kun oli mahdollisuus. Avonaisen haudan äärellä kukaan ei hymyile.