Elämäni musiikki

Ensimmäiset muistikuvat tulevat mökkimatkoilta. Istuin pienen punaisen Fiatin takapenkillä ja jouduin kuuntelemaan vanhempieni valitsemia kappaleita. Mieleeni on jäänyt etenkin Matin ja Tepon koko silloinen tuotanto ja Mäntyharjun "omanpojan" Kake Randelinin sen ajan suurimmat hitit. Tai eivät ne edes olleet suuria. Kop, kop, kop, ja niin edelleen.

Matin ja Tepon tuotannosta muistan helposti useitakin lauluja; Mä joka päivä töitä teen, Kaiken takana on nainen, Et voi tulla rajan taa. 90-luvun alussa mökkimatkoille tuli pirteä tuulahdus, kun Arja Koriseva esitti Kuningaskobran. Yeah!



Jossain vaiheessa 80-luvun lopulla aloin käydä nuorisotalossa, jossa soi lähinnä ulkomaalainen rock kaikissa muodoissa. Muistan mm. Rollareiden ja AC/DC:n biisejä. Tuolloin myös muistan ensi kertaa kuulleeni Michael Jacksonia. Minä jopa nauhoitin Thriller-vinyylin nuorisotalon laitteilla itselleni kasetille. Se oli kuunneltu kasetti se!



90-luvulla elektroninen musiikki kolisi minulle ja kovaa! Prodigyn "Music for the jilted generation" oli hieno levy. No Good tempaisi mukaansa ja siitä saivat kyllä osansa kerrostalonaapurimmekin, anteeksi vielä kerran. Tuolloin tuli tutustuttua myös Fat Boy Slimin, The Chemical Brothersin ja Beastie Boysien musiikkiin.



Hämärä vuosituhannen loppu

Olin opiskelemassa Mikkelissä ja siellä asuntolassa oli yksi Pepe, joka soitteli kovasti kitaraa. LAuleskeleimme usein porukalla lähinnä kotimaisia "nuotiolauluja", mutta tuolloin kolahti myös Eagle Eye Cherryn "Save tonight". Kovinhan tuokin biisi on akustisella kitaralla sopiva nuotion ympärille. En tosin muista nuotiota koskaan olleen. Hhmmm...

Joka tapauksessa Pepe soitteli myös Sir Elwoodin Hiljaisten Värien tuotantoa ja Zen Caféta. Tuolloin tuli itsekin hankittua kyseisten melankolisten suomi"rock" jättiläisten tuotantoa ja kuunneltua sitä paljonkin.

Millenium ja 2000-luku

Muistan vuoden 1998 lopulla, kun kaverini Juha kysyi, oliko kuullut Bomfunk Mc's yhtyeen levyä. En ollut kuin yhtä sinkkua ja pidin siitä. Juha pyysi autoonsa Kouvolan assanparkissa ja soitti Freestylerin. Hyvä, etten laskenut alleni.
Autossa soundit puskivat vielä suoraan selkärankaan ja jotain aivan uskomatonta suomalaista musiikkia oli juuri tullut korviini. Kolme kuukautta myöhemmin biisi löi läpi Euroopassa ja loppu on suomalaista populaarimusiikin historiaa.



2000-luvulla mieleen on jäänyt vain muutamien kotimaisten nuorten naisten jotkut yksittäiset biisit ja Tiktak-yhtye. Nuoret naiset tekivät loppuvuosina hemmetin hyviä biisejä ja diggasin Petran lauluäänestä erittäin paljon.



Tällä vuosituhannella olen antanut jo vasemman käteni hiphopille. Eminemin 8 Mile -elokuvaan tekemä tunnusbiisi "Lose Yourself" oli mieletön. Oscar-akatemiakin se huomasi ja jakoi palkinnon. Biisi komppaa loistavasti tuon elokuvan tarinaa. Olin muutama vuosi aiemmin hankkinut Eminemin ensimmäisen levyn ja toisen jne... Viimeisimmäkin hankin tänä kesänä.




Siinä lyhykäisyydessää muutamia musiikkikappaleita, jotka ovat vuosien varrelta mieleeni jääneet. Tulevat siellä varmaan pysymäänkin.