Mihin aikani kuluu?

En tiedä miksi, mutta tuntuu, että otsikoin blogini usein kysymykseksi. Omituista?

Tuossa päivänä eräänä oli kollegoiden kanssa puhetta elämän ruuhkavuosista. Toisille termi oli vieras, toiset tunsivat sen erittäin hyvin ja jotkut eivät tahtoneet siitä juuri välittää.

Lokeroidusti sanottuna, tultiin siihen tulokseen, että elämän ruuhkavuosia elävät 30-40 -vuotiaat lapselliset ja työssä käyvät ihmiset (lapselliset tässä yhteydessä tarkoittaa että on lapsi/lapsia. toim.huom.). Vastakohtana DINKit (no googlaa!)

Elän ruuhkavuosia

Toisaalta huomasin itsessäni juuri noita piirteitä, kun hieman aloin asiaa ajatella! Elämäni tuntuu usein olevan menoa. Olen autossa menossa tai tulossa. Tuntuu, että kalenterissa ja puhelimen kalenterissa kaikki ei aina ole kohdallaan. Unohtelen asioita, joita en vielä viisi vuotta sitten unohdellut. Esimerkkinä kello, työpaikan avainkortti, puhelin ja rahapussi. Onneksi kaikki unohdukseni ovat tavaroiden jäämisiä kotiin. Onneksi kaikki unohdukseni ovat tavaroita.

Tulee mieleeni uutinen parin vuoden takaa, kun mies sai vaimoltaan iltapäivällä puhelun, että missä lapsemme on, kun häntä ei ole tuotu tänään tarhaan? Mies oli unohtanut viedä pienokaisen aamulla tarhaan ja hän löytyi kuolleena auton turvaistuimesta kesähelteisen kuumasta autosta isän työpaikan pihalta! Uskomattoman kamalaa! Siinäkin oli menossa ruuhkavuodet!

Onko ruuhkavuodet olleet aina? Onko tämä ilmiö tuttu vasta tältä vuosituhannelta, kun aikatauluistamisesta (kamala sana) on tullut hyve? Nykyään kaikilla on kiire jonnekin ja jokaisen tulee seurata ihan kaikkea, mitä ympärillä ja netissä tapahtuu.

Heti huomenna

Jos olisi munaa ja rahaa, hankkisin tontin ja talon sopivan matkan päästä kaupungista. Laittelisin taloa toisesta päästä kuntoon ja saisin koko talon valmiiksi, kun toisesta päästä pitäisi taas aloittaa remppaaminen. Ihan piruuttani kylväisin nurmikkoa koko tontin täyteen, jotta sitä pitäisi leikata kesäisin säännöllisesti. Hankkisin kunnon ruohonleikkurin ja nauttisin elämästä.

Kuka lähtee tähän mukaan?

Kauhea, kallis, Munamies

Tänä vuonna Putos-ohjelman sketsihahmokilpailun voitti Riku Niemisen ideoima ja esittämä Munamies. Pieni muna, suuri sielu jne. On pakko tunnustaa, että hahmo ei ole helpoin esittää, sillä moni ihminen ei pysty aikuisiällä kääpiökävelyyn, saati hyppäämään kyykyssä narua onnistuneesti. Nieminen pystyi, osittain siksi varmaan voittikin.

Tänään iltapäivälehdet repivät isot lööpit, kun Nieminen pyytääkin kananmunatuottajilta mainoskampanjasta suuria summia. Kaksi eri munantuottajaa, olisivat tahtoneet Munamiehen mainosmannekiinikseen, mutta Nieminen pyytää pienestä kovakuorisesta sielustaan viisinumeroisen summan. Siis iltapäivälehtien mukaan.

Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä? Jos minä olisin Riku Niemisen kireissä trikoissa, pyytäisin varmasti saman, ellen enemmänkin. Hahmo on pienen ajan elossa. En usko, että Nieminen tahtoo itsekään pyllistellä ja kimittää toritapahtumissa viiden vuoden kuluttua. Munafirma saa huikean mainoskampanjan kevään ajaksi, jos se ostaa Munamiehen. Munamies saa hinnoitella itsensä ja tällä hetkellä hehkutus ja vienti on niin kovaa, ettei alihintaan kannata edes kyykistyä.

Eihän se ole tyhmä, joka pyytää. Ja kova hinta varmasti pitää myös kaikenlaiset "Tuletko meille kunnantalon 15-vuotisjuhliin esiintymään?" ja "Meillä on tällainen MaalisMulina-viikonloppu täällä Perä-Hikiän ostoskeskuksessa..." -tyyliset kinuajat poissa.

Kyllä joku ottaa Munamiehen vielä kasvo- tai kokovartalokuvakseen johonkin mainokseen. Sen verran toimiva tuo pieni ja hyväntahtoinen, joskin kallis, muna on.

Torkkari - flow

Oon koittanut miettiä taas jotain riimiä,
mutta homma ei toimi ilman isompaa tiimiä.
Yksin pyörivät eri sanat mun mielessä,
joka lauseen lopussa tiedän sen olevan pielessä.
Uuden silti aina aloitan ja onneni koitan.
En tiedä koska edellisen lauseen oikein voitan,
taidan lopettaa otan viskin ja taksin soitan!
Ei hitto, nyt pitäisi jotain kaunista kirjoittaa,
tulee mieleen sana, jota en tähän voi vuodattaa.

Damn! Karkaa riimit ällösiirapin puolelle,
pitää äkkiä palata vesitornin juurelle.
Mainoslause kuului; "Tuulitukan lihistä!",
mahtoi siinä kioskinpitäjä kiukusta pihistä!

En tiedä jäikö koskaan kiinni töhrijä tornin,
tuo nuori mies, joka kirjoitti mainion tekstin kornin.
Vaikka oli siinä aika paljon totta, sinä myyjärukka,
kun luukku aukes ja tuuli tuli, lensi sun kammattu tukka!
Paneehan se ärsytys syömään muutakin kuin Torkkarin,
Makkispekkis, lihisBalkanilla, skumpalle otin onneksi korkkarin.

Luuppina olen kuunnellut biisiä samaa,
Kyösti Pöystikin luulis, et käytän jotain kamaa.
Ehei, "Köpi" otan aina vain laillisia aineita,
ne harvemmin aiheuttaa lisää paineita.
That's it, nyt multa palo proppu,
ei ole hoppu, mutta nyt tää riimi on loppu.