Viikonloppu(isä)

Mies tuli vastaan minua, päiväkodin pihalla.
Näytti niin surkealta, taisin käydä kananlihalla.

Mies pidätteli kyyneleitään, ja vapautti ne autossaan.
Käynnisti autonsa ja lähti ajatuksissaan


Taas takana hauska viikonloppu, kanssa lapsen oman.
Ties kauanko menee, kun saa jälleen viikonloppuloman.
Viikot erossa lapsesta, tekee miehelle varmasti kovaa.
Tapauksia Suomessa tuhansia, ja ennusteet lisää  povaa.

Lapsi jäi iloisena päiväkotiin leikkimään.
Tuskin koskaan isän suruista tietää mitään.
En tiedä pitäiskökään, muuttuisiko se siitä miksikään?
Lapsi kasvaa, isä vanhenee, aika kultaa muistot.
Isän silmät kuivaa, jäävät taakse leikkipuistot.

Kilpailu venäläisistä jatkuu - IKEA

Pari viikkoa sitten Ikean suuri ilmoitus kaikui läpi Kaakkois-Suomen. 70 000 kerrosneliötä Ikea-Ikanoa tulee Lappeenrantaan, aivan Kuutostien ja Saimaan kanavan kainaloon. Venäjän rajalle on 18 kilometriä. Lappeenrannan keskustaan seitsemän ja Imatralle noin 28 kilometriä. Kysyntää ainakin luulisi olevan.

Koko vuosituhannen alun ajan venäläisten tekemien ostosten määrä on kasvanut vuodesta toiseen. Tilastoissa on kuukausia, joiden aikana ostoksia on tehty Lappeenrannassa jopa enemmän kuin Helsingissä. Muuten Helsinki on vielä tilastojen ykkösenä.

210 000 uutta kerrosneliötä

Kuutostie on herännyt eloon viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kouvolaan avattiin juuri Veturi. Valtava kauppakeskus, jossa on vajaat 50 000 kerrosneliötä. Samaan aikaan Imatra ilmoitti tehneensä sopimuksen, Kuutostien reunaan nousevasta suuresta kauppa-alueesta. Suunnitelmissa on 90 000 kerrosneliötä. Ja viimeisimpänä Ikean rysähdys Lappeenrantaan, vain sata metriä Kuutostiestä. 

Näiden lisäksi Lappeenrannan ja Imatran rajalle kohosi suuri kylpylähotelli. Haminan aluetta kehitetään. Raha-automaattiyhdistys on sanonut rakentavansa seuraavan Suomen Casinonsa Vaalimalle, siihen tulevan kauppakeskuksen yhteyteen tai viereen. Heikommat nappailevat jo nitroja.

Riskit kuuluvat kehitykseen

Kouvolan ja Imatran välillä on vain 122 kilometriä! Kotkasta Imatralle on 143 kilometriä. Onko joku laskenut, että tämä yhtälö toimii? Pelkän suomalaisten tuoman ostovoiman avulla nämä eivät pyöri. Miten kauan venäläiset tuovat rahaa rajan tälle puolelle? Siitäkään ei kenelläkään liene varmuutta. Toisaalta, jos riskiä ei ota, kehitystä ei myöskään tapahdu.

Kilpailu venäläisistä

Kukaan, joka ei asu Kaakkois-Suomessa ei voi uskoa, millainen kilpailu venäläisistä turisteista on! Kun ajelen Lappiin kahdesti vuodessa, ihmettelen miten vähän venäläisiä on. Etelä-Karjalassa kun autoista noin 60 prosenttia on venäläisillä "pitkillä kilvillä". Ei sinänsä, että koskaan olisi venäläisistä mitään haittaa ollut. (Nyt en tahdo kommentteja yli 60 vuotta vanhoista asioista!!)

Kenellä on kokemusta?

Olen asunut kolme kertaa paikassa, issä seinän takana on asunut venäläinen. Kerran olen sen huomannut kerran kuussa. Silloin naapurissa asui hyvin vanha nainen, jonka luona kävi suunnilleen kerran kuussa yövieraita. He nauttivat illasta, yhteisolosta, he nauroivat, he lauloivat ja puhuivat kovaan ääneen niin, että se kuului meille asti. Kun siihen muutaman kuukauden aikana tottui, sen ymmärsi. Heidän kulttuurissa nautitaan laulaen ja nauraen. Suomessa niin ei aina tehdä.

Kahdessa muussa tapauksessa, naapurini, venäläinen mies lakaisi ja kolasi AINA lumet rapun edestä talvisin. Kukaan ei asiaa kommentoinut. Suomalaisten tapa. Hän oli hieno mies. Ja toisen asunnon naapurissa ollutta venäläistä pariskuntaa/ihmistä en koskaan nähnyt. Joskus kuulin hänen/heidän kotioven käyvän, mutta sanoisin, että asuivat hiljaisemmin kuin suomalaiset!

RAY goes Vaalimaa?

Vaalimaa sai tällä viikolla tiedon, että RAY:n toinen suomalainen kasino tulee heille. Jippii! Varma nakki, helppo nakki, easy sausage! Rahaa tulee! Ainakin kasinolle, mutta tuleeko koko alueelle? Venäjällä on muutamia vuosia sitten kiristetty uhkapelitoimintaa, niin, että se on mahdollista vain pienillä alueilla. Yksikään alue ei ole lähi mainkaan Suomea! Tähän markkinarakoon RAY iskee! Kansanterveydelle!

Vaalimaa onkin kansanterveyden kannalta hyvä paikka! Kukaan suomalainen ei lähde tuonne rajanpintaan pelaamaan! Ellei hän asu 10 kilometrin säteellä! Otetaan rahat pois venäläisiltä! Heidän kansanterveydestähän ei tarvitse kantaa huolta. Easy money, easy sausage.

Mitä tekee Etelä-Karjala?

Maakunta on elänyt venäläisten rahoista jo ainakin viiden vuoden ajan. Vasta hetki sitten Lappeenrantaan nousi komea Rauhan Holiday Club -kylpylähotelli kaikilla herkuilla. Kesällä samassa paikassa oli loma-asuntomessut.

Nyt kylpylähotellin johtaja on vaihtunut. Alueen mökkejä ja asuntoja markkinoinut yhtiö on joutunut vaihtamaan johtoaan. Kaikista loma-asuntomessujen taloista ei ole tullut kauppoja. Joku sanoisi, että on haukattu paskaa! (jos joku tahtoo tähdittää kirjaimia, tähdittäköön)

Ikea on etsinyt paikkaa uudelle "puodilleen" Kaakosta. Vaalimaa otti askeleen oikeaan suuntaan, kun RAY luotti siihen. Mitä tekee Ikea? Ainakin Etelä-Karjalassa on tulevaisuudessa paljon isoja uusia tiloja kirpputoreille :)

Gigantti - Meille venäläinen on suomalaista tärkeämpi

Menimme Lappeenrannan Gigantiin. Tarkoituksena hankkia kaksi Lumia 900 -puhelinta. Heti sisään päästyämme, edessä oli mallikappale. "Loistavaa, tämähän on parhaalla paikalla!" Parin näppäilyn jälkeen huomasin käyttökielen mallilaitteessa venäjäksi. Noh, puhelintiskin toisella puolella oli myös toinen malli-Lumia900, tosin erivärinen. Ei sillä väliä. "Mitä! Tämäkin venäjäksi!" Vertailun vuoksi katsoin vielä yhden iPhone-mallin, joka sekin oli venäjäksi.

No ei hätää. Avonainen nappasi myyjän, olkoon vaikka "Pore" luoksemme. "Voisiko tätä Lumian mallia katsella ja kokeilla suomeksi, kun ollaan sellaisia ostamassa?" "Jaa, katsotaanpas. Mitenhän näistä se kieli vaihdettiin...", Pore pohti. Valehtelematta Pore teki työtä ja koitti noin viiden minuutin ajan saada valikosta suomea. Ei onnistunut. Pore alkoi katsella Lumia800-mallia, jos siitä olisi löytynyt valikkomalli, josta olisi päässyt 900:sen kielen kimppuun. Ei löytynyt.

"No tää on tämmöstä!" 

"No, tämä ei nyt oikein taida onnistua. Mutta tässä 800:ssa on aika samat valikot, jos..." "No kyllä minä tahdon 500 euron puhelinta ostaessa katsella sitä puhelinta, enkä muita malleja!", keskeytti avonainen. Minäkin pitkään ja hartaasti asiakaspalveluun uskoen maltoin mieleni, mutta lopulta sanoin "Onhan tämä ihme, kun olemme Suomessa ja suomalaisessa liikkeessä, ostamme suomalaisten kehittämää puhelinta Nokiaa, niin täällä ei saa puhelinta katsella kuin venäjäksi!" "Niin, no eikö vaan?", totesi Pore ja lähti muualle. 

Luulimme, että mies meni hakemaan toisen myyjän, joka saisi kielen vaihdettua. Ei mennyt. Poreella oli jo kaksi teinipoikaa pelien kanssa uusina asiakkaina. Kyllä sapetti ja syletti! Käännyimme kannoillamme ja menimme lähes viereiseen liikeeseen, Expertiin.

Haluamamme puhelin oli samaan hintaan operattoriliittymä-paketilla. Ok, kannattaa katsella. Paikalle suhahti nuori, noin 22-vuotias Ana (nimi muutettu). Ana oli mahtava. Rauhallinen, osaava, selittävä, jopa asiallisesti minun tyhmiinkin kysymyksiin vastaava nuori herrasmies. Ihan 34-vuotiaan bäädääsin mieli herkistyi. Aivain toista, kun Gigantissa!

Yhteinen sävel löytyi - tosin Spotifykin tuli kaupan päälle

Vartti keskustelua ja neuvottelua. Löysimme yhteisen sävelen, jota jammailimme. Sovimme käyvämme harkitsemiskahvilla avonaisen kanssa ja tahdoimme tarjouksen mukaamme. Halusin myös nuorukaisen nimen.  Pidimme vartin kahvitauon ja menimme takaisin liikkeeseen. 

Vapaana oli monta myyjää, mutta odotimme. Tahdoimme Anan. Anan kanssa teemme kaupat, jos joku tulee kysymään. Ei tullut. Ehkä muut myyjät olivat panneet merkille, että olimme Anan maalit. Ana saisi solmia kaupat. Tahtoessaan.

Kaupat tehtiin. Kaksi Nokia Lumia 900 -puhelinta on Lappeenrannan Expertillä vähemmän. Gigantilla ei. Sen verran suodattelin ajatusta kirjoittaa tästä blogiini, että kirjoitan vasta viikon mietittyäni asiaa. Ainakin kirosanat jäivät pois.

Kuulisipa Nokiakin tästä. Tahtovat varmaan tietää, miten luurien kauppa Lappeenrannassa hoidetaan.

Enkeli-Elisa a.k.a. Blair Witch Project

Vuosituhannen vaihdetta ennen internetissä alkoi kuhista. Joitakin vuosia aikaisemmin (1994) elokuva-alan opiskelijoita oli lähtenyt patikoimaan Yhdysvaltalaisiin metsiin. Heistä ei oltu kuultu sen jälkeen.

Vuotta myöhemmin joku oli löytänyt metsästä videomateriaalia ja kameran ja niiden käsivaralla kuvattujen filmien pohjalta saatiin leikattua pienen budjetin elokuva, joka on kirjoittanut itsensä historiaan.

Blair Witch Project oli jotain ennennäkemätöntä ja -kokematonta. Elokuvan tekijät olivat miettineet kaiken. He keksivät tarinan metsään menneistä opiskelijoista, joiden suurena intohimona oli kuvata elämäänsä. Heille kävi jotain kamalaa, josta vain vuotta sitten löytyneet videot olivat todisteena.

Elokuvan internetsivuille oli tekaistu opiskelijoiden henkilötietoja, oli väärennettyjä poliisiraportteja heidän etsinnöistään. Oli kaikkea mahdollista, joka viittasi todellisiin ihmisiin, jotka katosivat erämaahan. Kadonneiden opiskelijoiden vanhempien tuntoja oli videoitu nettiin, Sivuilla oli kuvia heidän ajoneuvostaan, joka oli pantu aivan palasiksi.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun internet oli mukana mahtavassa huijauksessa, jolla pyrittiin lähes ilmaiseksi mainostamaan pienen budjetin elokuvaa, josta tuli maailmanlaajuinen miljoonia tuottanut menestys. Ilmiö. Kukaan ei varmasti tiennyt, mikä oli totta, mikä ei.

Suomessa vuonna 2012 kukaan ei tiedä varmasti mikä on totta, mikä ei, kun puhutaan Enkeli-Elisasta. Onko kirjailija kehittänyt kaiken omasta päästään? Nerokasta. Onko Enkeli-Elisa olemassa, mutta kaikki nimet, paikkakunnat ja ajat on muutettu? Ihan mahdollista. Poliisin mukaan kyseessä ei ole petos. Onko kyseessä järkyttävän hyvä omakustannekirjan markkinointi? Nerokasta!

Olisiko mitalittomuus ollut parempi opetus?

Lontoon olympialaisia on vielä jäljellä viikonlopun verran. Suomella on mitaliodotuksia miesten keihäässä, missä lauantain finaalissa kilpailee kolme suomalaista.

Ihan vertailuksi; Suomi on saavuttanut vuonna 2004 Ateenassa kaksi mitalia. Muulloin Suomi on saanut kesäolympialaisissa vähintään neljä mitalia. Vielä vuonna 1984 peräti 12 mitalia! Nyt vuonna 2012 on kasassa yksi. Eikä tuo määrä kovin paljoa kasva.

Kolmen mitalin tavoite on vielä mahdollinen. Tällä hetkellä Suomella on yksi hopea Tuuli Petäjän ansaitsemana. Monet tosin ovat sitä mieltä, että liitot eivät ole tehneet Petäjän hyväksi mitään ja mitali on hänen, ei Suomen. Mutta yhtä kaikki, yksi mitali on sarakkeessa.

Mikäli olympialaisista ei olisi tullut yhtään mitalia, olisi Suomen huippu-urheilijoiden valmennus- ja tukijärjestelmä pantu varmasti uusiksi. Jotain olisi ollut pakko tehdä. Nyt, mikäli viimeinen viikonloppu takaa vielä mitalin tai pari, voi olla, että tulevien vuosien huippu-urheilun kehittäminen jää taas pieneksi stilisoimiseksi. Riossa sitten mietitään, mikä taas meni pieleen!

Alexander Stubb ehdotti Helsingin Sanomissa perjantaina, että Suomen 40-50 kovinta urheilijaa koottaisiin Team Finlandiksi ja heille hankittaisiin 40-50 yhtiötä sponsoreiksi. Yhtiö sitoutuisi maksamaan kymmeniätuhansia euroja palkkaa vuosittain "kummilapselleen" olympiadin ajan. Riossa hedelmät kerättäisiin.

Ehdotus on mielenkiintoinen ja sitä varmasti kannattaa pohtia. Tuloksia varmasti tulisi enemmän kuin Lontoossa. Mutta mistä tuollainen määrä neljäksi vuodeksi sitoutuvia sponsoreita löytyy? Suomesta? Tänä eurokriisin aikana?

Hei, hei, Facebook - suljin tilini

Liityin Facebookiin syksyllä 2007. Tänä syksynä olisi tullut viisi vuotta täyteen, tuota sosiaalisen median jättiläistä. Mutta ei tule. Se vain alkoi ahdistaa ja hieman tympiäkin.

Facebookissa tuli vain paljon kulutettua aikaa. Kotonakin huomasin surffailevani tietokoneella, mutta todellisuudessa olin vain Facessa. Huomasin käyväni yhä vain harvemmilla sivuilla ja lopulta Facebookissakin pelasin vain Angry Birds -peliä. En juuri ollut siellä aktiivisena enää muutamaan kuukauteen. Niinpä suljin tilini. Myös kolme kaveriani lopetti tilinsä jo kevään aikana, kaksi on uhannut lähteä syksyllä.

Sain ilmoituksen sähköpostiini, että tilini on suljettu ja saisin sen auki koska tahansa. En usko tuohon tarjoukseen tarttuvani. But, you never know. Samalla kävin kaverin selän takana, kun hän etsi minun profiilini Facebookista. Aika hyvinhän se oli sieltä poistunut. Nimelläni hakemalla sitä ei löytynyt. Vain kaverini omien kavereiden joukoista löydyin. Tosin kuvaani ei löytynyt. Ja kun minua klikkasi, ohjelma ilmoitti, että tili on poistettu käytöstä. Vaikuttaa tehokkaalta.

Huomasin jo heti ensimmäisenä Facebookittomana päivänäni, että avasin vain tietokoneen ja klikkasin FB-kuvaketta Kirjanmerkkipalkista. Hah! Sekin oli jo aika pinttynyt tapa.

Vielä ei ainakaan ole tehnyt yhtään mieli päästä takaisin sosiaalisen median tiedon valtatielle. Mietin vain miten tulen saamaan tiedon ryhmistä, joissa olin mukana. No, kaipa jollakin on vielä sähköpostini muistissa.

Kokonaan en sosiaalista mediaa hylännyt. Twitteriin olen mieltynyt koko ajan enemmän ja enemmän tämän vuoden aikana. Sekin on varmaan rokottanut Facebookin käyttöä. Aion tulevaisuudessa olla enemmän Twitterissä. Valinta kai se on tämäkin.

Kuollut räppäsi livenä - kuka esiintyy seuraavaksi?

Yhdysvalloissa Coachella -taide ja musiikki festivaaleilla nähtiin 15. huhtikuuta jotain ainutlaatuista, joka loksautti monen paikalla olleen suun auki. Vuonna 1996 kuollut suosittu räppäri Tupac Shakur nousi lavalle hologrammina. 2Pac esitti kaksi kappalettaan yhdessä Snoop Doggin kanssa. Taustalla huuteli ja komppasi myös kolmas räp-tähti Dr Dre.

Dr Dre on internetin välittämien tietojen mukaan kysynyt 2Pacin äidin luvan vanhan materiaalin käyttöön hologrammina. Lupa tuli ja nyt mietitään kuumasti, lähteekö Hologrammi-Tupac, Snoop ja Dre kiertueelle? Tällaista mahdollisuutta he ovat väläyttäneet. Mitä muuta materiaalia Tupacilta on, jota voidaan käyttää hologrammina? Sen ehkä vielä näemme.



Mutta mitä tämän jälkeen? Löytyykö Nate Dogg myös joskus "livenä" lavoilta? Tai Biggie? Entä muiden musiikkialojen esiintyjät? Lähteekö joskus kenties liikkeelle kotimainen hologrammikiertue, missä esiintyisivät esim. Mestarit, Kirka hologrammina. Tai voisiko Sirkesalon livevetoja vielä joskus nähdä keikalla? Tuntuu, ettei mielikuvituskaan pysy enää perässä, kun tekniikka huitelee sellaista vauhtia eteenpäin.

Tokihan tässä ollaan myös sen kuuluisan hyvän maun rajoilla. Tulisiko kuolleiden muusikoiden antaa olla rauhassa? Elää kuolemansa jälkeen vain levyillä ja videoissa? Vai onko heidän paikka edelleen esiintymislavoilla?

Breivik on livenä hämmentävää seurattavaa

Anders Behring Breivikin oikeudenkäynti Norjassa alkoi eilen. Seurasin ajoittain Yle Areenan kautta suoraa oikeudenkäyntiä ja lisäksi luin Twitteristä Helsingin Sanomien Skandinavian-kirjeenvaihtajan Anna-Liina Kauhasen tarkkoja viestejä oikeussalista.

Iltapäivällä oli aika hämmentävät fiilikset asiasta. Toiset huutelivat Twitterissä oikeudenkäyntiä tirkistelyksi ja sosiaalipornoksi. Toiset fanittivat tarkkaa seurantaa. Itse pidin viestejä ja lähetystä mielenkiintoisena. En katsellut sitä sen vuoksi, että olisin nähnyt Breivikin tai muiden paikalla olleiden tunteita tai reaktioita. Toki ne mielenkiintoisia ovat, en sitä kiellä, muttei pääsyy.

Hämmentyvyyteni johtui siitä, miten Breivikin olemus on jotenkin ristiriidassa tekojen kanssa. Mies näyttää oikeudessa siistiltä, asialliselta ja puhuessaan hyvin selkeältä ja rauhalliselta. Päältä päin katsoen ja jos ei tietäisi mitä on tapahtunut, hän voisi olla hyvinkin usean anopin unelmavävy. Kuitenkin sisällä on paljon pahaa, todisteena tajunnan yli menevät teot viime kesänä.

Sosiaalisen median läsnäolo oikeudenkäynneissä voi olla tulevaisuudessa aika iso juttu. Tavallisia ihmisiä kiinnostavat juuri ne pienet havainnot, jotka eivät koskaan mahdu tv-uutisten tiukkoihin aikarajoihin. Kauhanen tviittasi "Karttapohjaan ilmestyy punaista viivaa Breivikin liikkeiden mukaan. Syyttäjä selostaa samalla, kuka kuoli missäkin." Korutonta teksitä, mutta todellista ja kesällä tapahtunutta.

Ja tässä tekstissä sosiaalinen media on Twitter ;) ei Facebook.

Kännykkäkoru 4-vuotiaalle?

Oli melkoinen yllätys, kun viikonloppuna perheen pienin avasi ensimmäisen pääsiäismunansa. Silmät kiiluen suklaisen munan sisältä löytyi valkoinen muovinen muna, jonka sisällä hieman heilui jotain.

Sisällä oli noin 50 sentin kolikon kokoinen pehmeä muovilätkä, missä oli jonkun suloisen pehmeän prinsessakissan kuva. Lätkästä roikkui noin viiden sentin mittainen ohuen ohut naru. Kyseessä oli kännykäkoru! Siis kännykkäkoru suklaamunasta, joka on tarkoitettu yli kolmivuotiaille!

Onko siis nykyään jo käytäntönä, että yli kolmen vanhat lapset omistavat oman kännykän, mihin kyseinen huikea pääsiäisyllätys on tarkoitettu? Vai onko kaikilla lapsilla jo leikkikännykkä, johon kyseinen pääsiäisyllätys on tarkoitettu? Joka tapauksessa, se tuntui aprillipilalta!

Yli vuosi meni jo

Damn!

Huomasin vasta tänään, että piti panna uutta matskuu blogiin!

Toisaalta, tuntuu, että nykyään Twitter- ja Facebook-toiminta on jopa nopeampaa, kuin blogin joskus ajateltiin olevan. Nyt joku älähtää, ettei twiitteihin tai faceen saa näin paljon teksitä! Totta. Mutta, huono on se ihmnen, joka ei typistämisen taitoa tarvitse. En usko, että blogit, minkäänlaisina kirjoituksina enää kovinkaan montaa vuotta pitävät itseään hengissä.

Mielestäni blogi toimii, jos ei ole muita alustoja julkaistavaksi. Mutta, kun nykyään asia ei ole niin. Terävimmät ideat lentää Twitterissä tai Facebookissa.

Pidemmällä ajalla, sanomalehtien kolumnit tai jopa ihmisten blogit voivat saada nopeaa vaikutusta, mutta kyllähän tästä on sellainen reliikki tullut. Nykyään viikon vanha uutinenkin on isolle osalle reliikkia. Toisaalta, on ihmisiä, joille se uutinen tulee ensimmäisen kerran vasta muutaman viikon jälkeen!

Respect! Ja hei, kuka huomasi vuoden kuluneen? Ilmoittakoon itsensä?!!