Poika ihmettelee uutta rytmiä

Ensimmäinen vuorotteluvapaaviikkoni ei sujunut aivan ongelmitta. Kaiken, minkä uskoin aiheuttavan pieniä ongelmia, ei toteutunutkaan. Sen suhteen kaikki meni uskomattoman hyvin. Mutta, perheen pienin, tuo kymmenkuinen, järjesti viikosta ikimuistoisen. Jokin ”uhmaoireilu” äitiä kohtaan tuli taloomme.

Viime viikko meni kotona joka päivä vallan mainiosti, kunnes äiti tuli kotiin. Poika oli puoli minuuttia iloinen tilanteesta ja sen jälkeen kaikki muuttui. Hän ilmaisi tyytymättömyyttään olemaan koko kitisten äidissään kiinni. Sylissä ei ollut kuitenkaan hyvä kuin hetken, sitten sylissä lattialla vain hetki, leikkien vain hetki. Tämä loppui vasta kun poika kävi nukkumaan. Tämä oli jotain aivan uskomatonta ja melkein piti vakuutella, että päivät menivät meillä oikein hyvin.

Yhdessä huono, erikseen hyvä

Isän huomio ja hoito eivät kelvanneet enää ollenkaan, kun äiti oli näkyvissä. Kun huomasimme, että minun poistuminen tilasta hieman helpotti tilannetta, kävinkin iltaisin koirien kanssa lenkillä. Tai, jos kihlatulla oli jotain menemistä tai tekemistä, hän teki ne poissa lapsen silmistä, ja silloin isänkin läsnäolo kelpasi. Aivan selvästi poika tahtoi vähän näyttää omaa tahtoaan ja osittain varmaan ikäväänsä ja huomionkipeyttään äitiään kohtaan. Viikonloppuna kaikki oli taas aivan ennallaan jo lauantai-iltapäivästä lähtien.

Eilen odotimme jännityksellä tätä alkavaa viikkoa. Tämä ilta menikin jo paremmin kuin viime viikon illat, mutta vielä heti äidin tultua kotiin, oli ilmassa kitinää ja sylikaipuuta. Jännityksellä seuraamme, miten viikko jatkuu tuon suhteen. Niin ja viime viikolla erikoista oli myös tunnin mittaiset ”itkuraivarit” keskellä yötä kahtena yönä. Touhu loppui vasta pitkien sylissä kantamisten jälkeen minun viereeni. Kihlattu sai siirtyä alakerran sohvalle nukkumaan. Tällaista miesten valtaa meillä.

Mietimme viime viikolla itkun syytä puhjenneesta kulmahampaasta, mutta se voi olla tuota "elämänmuutoksen" ärtymystäkin.

Kapuloilla sormille

Tänään kävimme pojan kanssa toisen kerran musiikkileikkikoulussa. Poika jaksoi taas touhuilla hyvin tuon kolmen vartin ajan. Uutena soittimena kokeilimme kapuloita. Poika hakkasi kapuloita yhteen miehekkäästi. Ainut, että hän jätti joka kerta toisen peukalonsa kapuloiden väliin. Ei se kyllä tuntunut haittaavan.

Kiitos palautteesta! Olen saanut muutamia kommentteja ja yritän kirjoitella tänne vuorotteluvapaan kuulumisia pari kertaa viikossa.