#Vuorotteluvapaa on tähtäimessä

Viikko sitten Helsingin Sanomissa oli kolumni vuorotteluvapaasta. Toimittaja oli sitä mieltä, että valtio voisi helposti säästää lopettamalla vuorotteluvapaan. Näin ”valtion tukema sapattivapaa” jäisi historiaan ja rahaa säästyisi, kun sitä nyt on tuntuvikseen joka paikasta säästettävä. Tämä on totta.

Silti, omalla kohdalla, vuorotteluvapaani kuluu jälkikasvun hoitamisessa. Tällä järjestelyllä lähes vuoden vanhaa ei tarvitse panna päivähoitoon, joka maksaa taas kunnalle, lopulta valtiolle, jotain. Nyt meillä, tällä vuorotteluvapaan korvauksella, olen kotona, ja lapsi ei ole vielä päivähoidossa.

Pelkkää matematiikkaa

Valtio tukee vuorotteluvapaatani niin, että saan työttömyyskassani kautta 70 prosenttia ansiosidonnaisesta päivärahastani. Käytännössä, saan käteen noin 38 prosenttia tavallisesta kuukausipalkastani. Summa ei ole kovin suuri, osittain nelihenkisen perheen elämässä, missä lyhennetään myös asuntolainaa. Summa on kuitenkin kolminkertainen verraten kotihoidon tukeen. Meidän, kuten monen muunkin lapsiperheen kohdalla, on onneksi mahdollisuus vuorotteluvapaaseen.

Tulevaisuudessa tämä mahdollisuus pienenee huomattavasti. Vuorotteluvapaaseen tehdään parhaillaan viilauksia, joiden mukaan, monella alalla vuorotteluvapaa jää historiaan, koska työvoimatoimistossa ei ole alan pitkäaikaistyöttömiä. Ei ainakaan suurten kasvukeskusten ulkopuolella. Tämä on harmi. Tuntuu, että tästä tulee taas eriarvoinen asema ihmisille, riippuen siitä, missä he asuvat.

Mies on mies kotonakin

Joka tapauksessa. Minä nautin omasta vuorotteluvapaastani häpeilemättä. Nykyään monella ei ole mahdollisuutta jäädä jälkikasvun kanssa kotiin usean kuukauden ajaksi. Suorittamisyhteiskunta ei ole koskaan valmis, ja muutosta ei todellakaan ole näkyvissä. Olen myös huomannut vanhemmissa sukupolvissa, että miehen jääminen lapsen kanssa kotiin, on aika ihmeellinen asia. Tähän ei koskaan ole ollut suurilla ikäluokilla mahdollisuutta. Nykyään on.

Nykyään miehillä on rohkeutta jäädä kotiin. Se ei tee meistä yhtään vähempiä miehiä. Oikeastaan, se tekee meistä miehekkäämpiä. Meillä on rohkeutta hoitaa kotiakin! Me pystymme siihen, mihin nainenkin! Monissa asioissa naiset ovat viime vuosikymmenten aikana näyttäneet, että hoitavat miesten hommia, kunhan siihen on annettu mahdollisuus. Nykyään miehilläkin on mahdollisuus jäädä kotiin. Miehen ja naisen roolit ovat historiaa jo monella alalla. Miksei kotonakin?