Nuha, aikataulut, rytmi. Rytmi? Mikä?

Hiljalleen pienten lasten vanhemmat huomaavat, että ainut rytmi, mikä elämässä on, on rytmittömyys. Aina, kun huomaat kahden yön menneen samalla tavalla, iloitset. Seuraavana yönä, olet ihmeissäsi, että mitä nyt taas?!?!? 

Vauva-aikana etenkin naisen hormonit ovat niin asemoitu, että heräily ja lapsen hoitaminen sujuvat luonnostaan. Mutta annas olla, kun rintasyöttö ja etenkin yösyöttö loppuvat, alkavat sekä äiti että isä olla valmista kauraa puitavaksi. Jos sattuu täysin tuuleton hetki, isä ja äiti kaatuvat lattialle. Kun öisin ei ole tarkoitus herätä, on luonnon vastaista, että herätään.

Liikun, siis osaan! Liikun myös öisin!

Meillä on parina viime yönä saanut juosta panemassa poikaa takaisin makuuasentoon ja tuttia suuhun. Kun päivällä opitut liikkeet tulevat uniin ja herättävät, niitä on pakko kokeilla pinnasängyssäkin. ”Oih, kun olisi jo oikea sänky! Voisin kuljeskella yön ympäri taloa. Pudota pää edellä rappuset alakertaan ja mennä pihalle!” 

Lisäksi pojalla on tarve jokellella 04.45 lähtien, asian määrästä riippuen, 20- 60 minuuttia, sitten nukahtaa usein itsekseen uudelleen pinnasänkyynsä.

Muut sopeutuvat lapsen mukana

Kyllähän tämän kestää. Kotona. Etenkin vuorotteluvapaalla. Ja vaikka katsoin su-ma –välisenä yönä SuperBowlin. Mutta äidin pitäisi käydä töissä, tienaamassa leipää taloon. Saa nähdä, joudummeko harkitsemaan tulevana viikkona taas uusia (vanhoja) järjestelyitä nukkumiseen. Eli äiskä nukkuu alakerrassa sohvalla ja me ”nukumme” pojan kanssa ylhäällä.

Oman suolan keitokseen tuovat koirat, jotka nukkuvat yön yläkerrassa kanssamme. Tosin, jos poika pitää elämää, koirat alkavat hieman oireilla. On läähätystä ja uikutusta, ehkä sympatiaa. Myös koirat saattavat  olla seuraavat yöt alakerrassa.

Kun hyvä rytmi löytyy, sen palautetaan normaaliksi. Ja kun tietää lasten rytmin… vain muutos on pysyvää.