Tautia takana - vapaa yli puolivälin

Helpottaa. Kolme viikkoa on ollut aika hulinaa. Poika tuli yksivuotissynttäreiden aikoihin nuhaan, ja tauti äityi keuhkoputkentulehdukseksi. Kun siitä selvittiin, kuumeilu jatkui. Löytyi korvatulehdus. Kuume ei hellittänyt ja kohta näppylät kertoivat syyksi vauvarokon! Että ihan tuommoinen kolmen kuumetaudin putki, kun ensimmäisen vuoden sai olla sairastelematta.

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei viime viikkoina ole väsyttänyt. Poika on ollut päiviä ihan sylikunnossa. Ei ole syönyt, ei oikein jaksanut leikkiä. Sylissä on ollut hyvä olla ja jonkun kantamana on ollut hyvä liikkua. Kun äiti on hoitanut työtään, on päivisin huolehtiminen jäänyt siis minulle.

Hoikkalori (ei kuitenkaan se apina)

Yöt menivät oikeastaan ihmeellisen hyvin. Muutamana yönä piti rauhoitella maidolla ja yhtenä yönä ottaa meidän väliin sänkyymme nukkumaan. Joinakin aamuina heräsimme tosin jo aamulla neljän ja viiden välillä, mikä on aikaista jopa meillä. Normaalisti, kun kuuden maissa poika alkaa heräilemisen jokeltelullaan.

Taudit saivat aikaan sen, että poika on hoikistunut huomattavasti. Huomasimme sen lauantaina vauvauinnissa viimeistään, kun pojan uikkarissa oli aika paljon tyhjää tilaa. Yksivuotisneuvolakin on jouduttu siirtämään jo kahdesti ja nyt pääsemme sinne vasta runsaan viikon päästä. Painokäyrään tullee ainakin kuoppa.

Hengähdyshetki vapaaseen

Vuorotteluvapaani uuvuttavimmat kolme viikkoa ovat siis takana. Poika on jo terve ja touhukas. Sain kihlatulta kivan lahjan, kun hän toi lipun jääkiekko-otteluun. Pääsen katsomaan playoff-kiekkoa ja ihan työkavereiden kanssa. En ole lähes kolmeen kuukauteen heitä nähnytkään. Odotan sitä jo kovasti, vaikken niin töihin olekaan kaivannut. Mulla on kuitenkin ihan huippuja työkavereita! Ja kihlattu se vasta huippu onkin! (alkaa mennä ällösiirappiseksi, sori)

Vuorotteluvapaatani on jäljellä kaksi kuukautta ja viikko. Aika menee nopeasti. Pihan lumet alkavat olla sulaneet ja kohta pääsemme pihahommiin. Viikonloppuna tuli otettua jo yksi terassipenkki esiin ja nautittua auringosta kirjaa lukien, auringossa istuen. Kohti kesäaikaa!

Synttärit on vietetty ja paluu arkeen flunssaisena

Viikonloppu kului juhliessa pojan ensimmäistä syntymäpäivää. Oli kaverisynttärit, jolloin meillä oli kahdeksan lasta ja heidän äidit. Ja minä. Sitten lauantai huilattiin ja sunnuntaina oli sukulaisten vuoro tulla vierailulle.

Sukulaisten kanssa tuli moneen kertaan puhe, miten aikani kotona on sujunut. Joko rytmi on löytynyt ja joko töihin on ikävä. Olen jo tottunut vastailemaan. Hyvin menee. Ei ole vielä ikävä töitä ja rytmikin on löytynyt. Kaikki menee hyvin.

Ai niin, pojan hiukset leikattiin ensimmäisen kerran päivää vaille yhden vuoden iässä. Kummi hoiti hommat kuulemma rusinoiden ja maissinaksujen sävyttämällä harhautuksella. Seuraavana aamuna aamupalalla pojan hiukset olivat edestä lyhyesti jotenkin tutunnäköisesti. Hän näytti Arhinmäeltä. Poikamaiselta ministeriltä! Harvoin olen ministerin kanssa aamupalalla istunut.

Flunssaa pukkaa

Viikonlopun biletys vaati veronsa. Tai en minä tiedä, mistä flunssa poikaan iski. Jäimme yskän vuoksi jo pois vauvauinnista ja maanantain musiikkileikkikoulukin skipattiin, kun nuha tuli kaveriksi. Maanantaina nousi kuumekin yli 38-asteen, joten mielenkiinnolla odotan ensi yötä. On kuitenkin sanaton sopimus, että etenkin viikolla, kotona oleva hoitaa yöt, jotta töissä käyvä saa nukkua.

Pojalla ei ole ollutkaan koko vuotensa aikana kuin pari kuumeista päivää. Ne ovat muistaakseni liittyneet rokotuksiin tai hampaiden puhkeamisiin. Lentsut ovat onneksi vielä kiertäneet meidät kaukaa.

Lahjoista vielä lyhyesti. Meidän taloudessakin on nyt Mersu! Kaikkea ne tekeekin!

Vuoden takaisien hulinan muistelua

Poika täyttää tänään vuoden. Tällä viikolla on tullut muutamaan kertaan muisteltua vuoden takaista aikaa. Viides päivä lähdimme katsomaan SaiPa-Pelicans –peliä Lappeenrannan Kisapuistoon. Hieman aiemmin olimme sopineet, että tulevana viikonloppuna lähdemme katsomaan Lahteen Salpausselänkisoja. Melkein varattiin jo hotelli. Ajateltiin olla siellä oikein yötä. Tämä oli tiistai.

Jääkiekko-ottelun alussa Pelicans siirtyi johtoon. Hyvin nopeasti SaiPan Brian Salcido tasoitti ottelun. Tulevan pojan äiti tunsi jotain ja kävi vessassa. Tullessaan sieltä sanoi, että taisi tulla lapsivesi. Eipä siinä. Lähdettiin saman tien pelistä pois. Soitettiin heti sairaalaan ja meidät käskettiin näytille. Minä palasin lopulta yksin kotiin.

Suunnitelmat uusiksi

Seuraavana aamuna menin töihin aamuvuoroon. Töistä piti kaahata kotiin, kun sähkölaitoksen alihankkija tuli asentamaan etäluettavaa sähkömittaria. Koiria piti ulkoiluttaa. Piipahdin sairaalallakin, mutta kaikki näytti olevan edelleen odotteluvaiheessa, joten lähdin kotiin. Olin juuri käynyt päiväunille, kun avonainen, nykyinen kihlattu, soitti. ”Nyt saliin, tuu tänne.” Lähdin.

Illan synnyttelyn jälkeen poika näki hämärän synnytyssalin valon hieman yli puolenyön jälkeen. Olin kotona aamulla viiden maissa. Väsytti. Kaikki oli sekaisin. Poika oli syntynyt kolme viikkoa etuajassa. Pitivät keskosena, vaikka kokoa ja elämäniloa oli enemmän kuin isällään sillä hetkellä.

Keskonen kotiutui nopeasti

Sain pitää töistä vapaapäivän tuona torstaina. Se meni huonosti levätessä, siivotessa, järjestellessä, ruokia pakastimeen tehdessä ja toista lasta hoidellessa. Koska poika syntyi keskosena, uskoimme hoitajien puheiden perusteella, että häntä pitää tarkkailla hieman kauemmin. Yllätys olikin suuri, kun poika ja äiti kotiutettiin jo lauantaina. Perhe oli kotona, koossa ja terveenä. Tuo oli hienoa aikaa. Vuosi on mennyt nopeasti.

Muistan, kun sunnuntaina katseltiin Salpausselänkisoja kotona. Ei menty paikalle. Ei yövytty hotellissa. Pieni mies pani suunnitelmat uusiksi. Jee!