Viikonloppu kului juhliessa pojan ensimmäistä syntymäpäivää.
Oli kaverisynttärit, jolloin meillä oli kahdeksan lasta ja heidän äidit. Ja
minä. Sitten lauantai huilattiin ja sunnuntaina oli sukulaisten vuoro tulla
vierailulle.
Sukulaisten kanssa tuli moneen kertaan puhe, miten aikani
kotona on sujunut. Joko rytmi on löytynyt ja joko töihin on ikävä. Olen jo
tottunut vastailemaan. Hyvin menee. Ei ole vielä ikävä töitä ja rytmikin on
löytynyt. Kaikki menee hyvin.
Ai niin, pojan hiukset leikattiin ensimmäisen kerran päivää
vaille yhden vuoden iässä. Kummi hoiti hommat kuulemma rusinoiden ja
maissinaksujen sävyttämällä harhautuksella. Seuraavana aamuna aamupalalla pojan
hiukset olivat edestä lyhyesti jotenkin tutunnäköisesti. Hän näytti
Arhinmäeltä. Poikamaiselta ministeriltä! Harvoin olen ministerin kanssa
aamupalalla istunut.
Flunssaa pukkaa
Viikonlopun biletys vaati veronsa. Tai en minä tiedä, mistä
flunssa poikaan iski. Jäimme yskän vuoksi jo pois vauvauinnista ja maanantain
musiikkileikkikoulukin skipattiin, kun nuha tuli kaveriksi. Maanantaina nousi
kuumekin yli 38-asteen, joten mielenkiinnolla odotan ensi yötä. On kuitenkin
sanaton sopimus, että etenkin viikolla, kotona oleva hoitaa yöt, jotta töissä käyvä
saa nukkua.
Pojalla ei ole ollutkaan koko vuotensa aikana kuin pari kuumeista päivää. Ne ovat muistaakseni liittyneet rokotuksiin tai hampaiden puhkeamisiin. Lentsut ovat onneksi vielä kiertäneet meidät kaukaa.
Lahjoista vielä lyhyesti. Meidän taloudessakin on nyt Mersu!
Kaikkea ne tekeekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti