Niin se vain elämä muuttuu kun elintila laajenee. Poika
alkaa olla jo ihan koko ajan vahdittava. Pituutta ja notkeutta on tullut
nopeasti sen verran, että kiipeily ihan mihin vaan alkaa olla kova sana.
Ensi askeleet on otettu viikko sitten. Tämäkin tapahtui muskarissa.
Musiikkileikkikoulun päätteeksi lapset kerääntyvät opettajan
ympärille ja tämä näyttää soittorasiaa. Se on ollut ensimmäisestä kerrasta asti
hyvin kiehtova. Viime kerralla poika seisoi ja tapitti lumoutuneena soivaa
rasiaa ja otti neljä hapuilevan hoippuvaa askelta opettajaa kohti. Huomasin
sen, mutta tajusin vasta tunnin jälkeen, että siinähän ne ekat askeleet olivat.
Hallitut askeleet, ilman tukea ja niille lähdettiin seisovasta asennosta!
Samalla kerralla yksi toinen poika, joka on ollut kanssamme
samassa uimakoulussakin, oli alkanut kävellä. Hän suorastaan juoksi heiveröisin
jaloin ja ottanut itsenäiset ensi askeleensa vain kuusi päivää aiemmin. Kun
liikkumisen mahdollisuus ja riemu löytyy, sitä on vaikea pitää piilossa. Eikä
pidäkään.
Nyt viikko myöhemmin meilläkin poika lähtee seisoviltaan
kävelemään jonkin mielenkiintoisen asian perään ja menee parhaimmillaan kahden
kolmen metrin matkan. Siitä se lähtee.
Omaa aikaa ja laatu aikaa
Viikko sitten sain ”omaa aikaa” kotioloista, kun tuli
mahdollisuus lähteä mökille polttopuuhommiin. Yksi yö metsän rauhassa, mökkiä
lämmitellen ja moottorisahaa laulattaen oli omalla tavallaan väsyttävä, mutta
henkisesti lepuuttava.
Pääsiäisenä saamme pojan äidin kanssa vähän omaa aikaa,
kun jälkikasvu lähtee mammalaan yökylään. Itse menemme seuraavana päivänä
perässä ja siellä on tarkoitus nauttia rosvopaistia ja muita herkkuja.
Sääennusteet lupaavat lämmintä pääsiäistä, joten olosuhteet
oikein mukavalle viikonlopulle ovat ilmassa. Kevät ja lämpö saavat omalta
osaltaan jaksamaan paljon paremmin. Jostain syystä itselläkin tekee mieli
päästä taas säännöllisempään kuntoiluun käsiksi.
Kohta tämä jo loppuu!
Havahduin taas siihen, että
vuorotteluvapaatani on vain puolitoista kuukautta jäljellä. Kyllä. Vain. Aika
tuntuu menevän niin nopeasti.
Jo nyt voi suositella vuorotteluvapaata kaikille, joilla
siihen mahdollisuus on. Ja jos on mahdollisuus, miehilläkin, jäädä kotiin hoitamaan
pieniä lapsiaan, niin kannattaa jäädä. Oma rytmi muuttuu kyllä täysin, kaikessa
pitää vähän joustaa ja omaa aikaa ei siltikään paljon jää. Välillä väsyttää
ihan hemmetisti, mutta tuntuu, että on tämä kaikki sen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti