Totesin otsikon vappuna, kun lasten rytmissä heräsimme jo
ennen kuutta. Alkoholia oli meidän vapussa vain lehtien mainoksissa.
Tippaleipää ja simaa sentään joimme ja söimme. Muuten keskellä viikkoa olevat
pyhät ja juhlat eivät juuri meillä näy. Lasten rytmillä mennään, mutta
totesimme, ettei tämä onneksi jatku montaa vuotta. Kohta lapsia ei saa sängystä
aamuisin ylös millään, vaikken sitä nyt oikein uskokaan. Kyllä me vielä joskus
nautimme brunssit ja skumpat vappuna.
Hei, hei, apupyörät
Nelivuotias otti vappuna niskalenkin pyöräilystä. Nostin
apupyörät niin korkealle, etteivät ne ottaneet maahan kiinni kurveissakaan. Pyöräily alkoi sujua hyvin ja seuraavana päivänä ehdotin
apupyörien ottamista pois kokonaan. Sekin kävi ja niin tyttö on nyt ylpeä
pyöräilijä. Se on aivan sanoinkuvaamattoman hienoa nähdä lapsen kasvoilla intoa
ja iloa omasta osaamisesta. Sitä riemastuu isänäkin pienen saavutuksista. Ihan
mahtavaa!
Viime viikkoina on selvästi alkanut huomata, miten
nelivuotias ja 14-kuinen alkavat olla toisilleen jo kavereita. Kun nuorempi jo
kävellä hortoilee ja tasapainoilee, niin isompikin on jaksanut alkaa leikkiä
jotenkin eri tavalla hänen kanssa. Vielähän pieni ei ymmärrä leikkimisestä
varmaan mitään. Mättää vain leluja laatikkoon ja sieltä pois, työntää
potkuautoa ja syö pehmoleluja.
"Mie ite!"
Jotain sentään poikakin jo tahtoo tehdä ja auttaa. Hän vie
oman likaisen vaippansa itse roskikseen! Kyllä! Kantaa ja hoippuu roskikselle,
avaisi ovenkin, jos sen kokonaan jaksaisi ja pudottaa vaipan roskikseen.
Kehumisen ja kannustuksen jälkeen hän näyttää jopa olevan ylpeä osaamisestaan.
Eilen kuulin roskiksen oven käyvän ja sain pojan kiinni panemasta käyttämätöntä
vaippaa roskikseen. Hän oli kovin hämmentynyt, kun yritin selittää, ettei sitä
laiteta sinne, vain käytettyjä. Noh, kaikki aikanaan.
Vuorotteluvapaatani on nyt jäljellä neljä kokonaista
viikkoa! Neljä! Alussa niitä oli 19. Huh hu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti