Viimeinen muskari - helle on uusi tuttavuus #lapset

Kävimme tänään viimeistä kertaa pojan kanssa musiikkileikkikoulussa, muskarissa. Pojan äiti heittä käsittääkseni sen talvella puolivitsillä, että menisimme. Sanoinkin, että joo. Aloitimme tammikuussa ja tänään nyyttäreitä siellä viettäessämme, oloni oli toki hieman haikea.

Muskarissa tapahtui kevään aikana paljon mieleen jääneitä juttuja. Poika puraisi muskarin opettajaa sormesta, otti ensimmäiset askeleensa ollessaan lumoutunut soittorasiasta ja muutenkin kokemus oli (ainakin minulle) tärkeä. Muutenkin kevät ja vuorotteluvapaani ovat kuluneet todella nopeasti.

Kirjoitin joskus vapaani puolivälissä, että suosittelin pienen lapsen kanssa kotiin jäämistä isillekin. Suosittelen edelleen. Maaliskuinen sairastelu/valvomisjakso oli toki aika helvetillinen, mutta esimerkiksi kolmen vuoden jaksossa, kaksi viikkoa on aika pieni hetki.

Eikö pueta ulkovaatteita?

Helteiset päivät olivat pojalle ensimmäiset, jotka hän oikeastaan tajuaa. Niinpä lauantaina olikin ulkona olemista. Poika ihmetteli, kun ei tarvinnut haalaria, ei hanskoja ja päässä oli joku lipppis! Hän istui nurmikolla 20 minuuttia paikallaan ja katseli vaan ympärilleen, minua, äitiä, koiraa. Lopulta uskalsi liikkua. Olihan se varmaan erikoista, kun aina on (välillä taistellen) puettu ulkovaatteet ja menty ulos. Nyt voi olla sisävaatteissa! Whaaat?!? OMG?!? (hieman nuorisokieltä tähän väliin)

Eilen, sunnuntaina, poika otti askeleet ulkona ilman kenkiä ja sukkia. Liekö pistellyt, kun koetti astua koko ajan toisen jalkansa päälle. Herkempi puolikin pojasta löytyi. Jalkapohja.

Ekat päikkärit sisällä

Varauduimme helteisiin nukuttamalla pojan ensimmäistä kertaa päiväunille sisälle. Ensimmäiset unet noin kaksi tuntia. Toiset, anoppilas… sori, pojan mammalassa, hieman yli kaksi tuntia. Nyt ovat kolmannet menossa, kun tätä kirjoitan, nukkunut nyt kaksi tuntia 20 minuuttia. Yleensä aika tarkkaan kolmen tunnin yhdet päikkärit on nyt nukkunut. Oppimista tämäkin. Tämä ihan siksi, että unet taataan. Ulkona on nyt varjossa 29,9 astetta varjossa, vaunuissa pari astetta enemmän. Sisällä saadaan säädettyä lämpötila 22 tienoille, joten tekniikallakin on iso osa hyvinvoinnissa.

Vuorotteluvapaani kaksi viimeistä viikkoa ovat menossa. Alun perin niitä oli 19. Se tuntui pitkältä ajalta. Nyt tuntuu, että se on mennyt. Jo nyt tuntuu, että se ei ole mennyt hukkaan. Olen oppinut. Toivon, että lapseni ovat oppineet. Toivon, että kihlattu on nauttinut töistä, pitkän tauon jälkeen.