Kolme päivää jäljellä. Alkaa olla vähän tyhjä olo. Tähänkö
tämä vuorotteluvapaa nyt päättyi? Olisihan voinut olla vielä kotonakin. Päivät
ovat menneet lasten rytmeissä ja ne rytmit ovat sopineet erittäin hyvin
minulle. Vuoden alun aikana, kun oli pimeää, tarvitsin itsekin paljon enemmän
unta kuin nyt. Tosin se oli aikaa, kun nuorinta piti käydä joka yö kerrasta
kolmeen rauhoittelemassa joko silittäen tai antamalla tutti. Viimeisen runsaan
kuukauden ajan poikakin on jo nukkunut yön ilman heräämisiä. Tai, jos on
herännyt, on itse osannut nukahtaakin.
Kihlatun kanssa puhuimme juuri, miten paljon paremmin
poikani tunnen, kun olen häntä hoitanut kasvun herkässä vaiheessa. Vaikeahan se
on kuvitella, mutta toivottavasti poika osaa turvautua minuunkin hädän
hetkellä, vaikka edelleen se oma äiti tuntuu olevan ihan ykkönen.
Kiinnostusta selvästi on
Viikonloppuna tapasin joukon ystäviäni (miehiä), jotka
kyselivät ilokseni aika paljon keväästä. Miten sain päiväni kulumaan, miten
jaksoin, kannattiko, ja niin edelleen. Päivissä oli aina hyvä rytmi. Aamulla
heräsimme, söimme aamupalan, kävimme lenkillä (vaunut, kevääseen saakka kaksi
koiraa, välillä tytär pulkassa ja nyt hän jo pyöräilee itse). Huhtikuuhun
saakka poika otti kahdet päiväunet, joten nukahti jo aamulenkille.
Keskipäivän molemmin puolin tein ruuan. Jos se oli valmiina,
leikimme yläkerrassa. Välipalan jälkeen poika otti toiset tirsat ja illalla
olikin jo hulinoiden aika. Lapsihan syö melkein koko ajan. Kun aamupala,
lounas, välipala, päivällinen ja iltapala jaetaan noin kahdentoista tunnin
kesken, ei siinä ole paljon rytmistä pulaa.
Kun poika alkoi nukkua vain yhdet päiväunet, ehdin tuon noin
kello 11.30 ja 14.30 välillä vähän siivota, tiskata, pyykätä, levätä itsekin
tai katsella tallentamiani ohjelmia. Kaikkea kun tekee joka päivä vähän, eivät
hommat keräänny vuoriksi.
Oppimisen ihmeellinen elämys
Olen kirjoittanutkin jo, että maaliskuun pojan
sairastelujakso oli aika uuvuttava. Lähinnä siitä valvomisesta muistan
selkäkivut, jotka tulivat, kun kahtena peräkkäisenä yönä kannoin itkevää poika
useita tunteja. Muistan miettineeni, ettei tämä kestä viikkoja. Ei kestänyt,
vaikka välillä siltä tuntui.
Lapsen oppiminen on mahtavaa seurattavaa. Ne pienet jutut,
kuten kädestä ottaminen ja käteen antaminen ovat varmasti lapselle isoja
juttuja. Joskus istuimme lattialla pojan kanssa kymmeniä minuutteja ja hän
lastasi yksi kerrallaan puupalikoita käsilleni. Sitten, kun kaikki palikat
olivat siinä, hän otti ne yksitellen pois. Tätä pystyi helposti jatkamaan
useita minuutteja.
Muistan myös ne riemukkaat kiljahdukset suihkussa, uimassa,
pulkassa, ”hippaleikissä” ja aamuheräämisessä. Niin, poika on aivan pähkinöinä,
kun aamulla menee hänen näkyville. Poika kiljuu ja nauraa ja hyppii tasajalkaa
pinnasängyssään puoli minuuttia. Ihan innoissaan! Olen myös tulkinnut nuo huutelut
ymmärrettävälle kielelle. ”Uusi päivä! Iskäkin on hereillä! Jee, uusi päivä! Ai
niin, tässä on mun haisukorva (unilelu) tahdotko nähdä?”
Kerroin ystävilleni, että vapaani aikana näin pojan
ensimmäiset askeleet, sohvalle kiipeämisen oppimisen ja opetin tytön ajamaan
ilman apupyöriä. Tein omia ruokia lapselle, joka opetteli syömään kiinteämpää
ruokaa.
Päivääkään en vaihtaisi
Voi olla, että kun palaan ensi viikolla töihin, päivärytmini
on vähän aikaa siirtymätilassa. Onneksi työrytmi on niin eri, että tuo muutos
tapahtuu varmasti nopeasti. Toisaalta on mukava päästä puhumaan aikuisten
kanssa. On joskus keväällä mennyt päivä tai pari, ettei ole tullut puhuttua
kuin kihlatulle, onneksi edes hänelle. Onhan se erilaista puhua päivät
lapselle, joka ei sano oikein ymmärrettävää sanaakaan. Nelivuotias sen sijaan
on kovassa kyselyiässä ja niihin kaikkiin kysymyksiin vastaaminen alkaa välillä
käydä työstä.
Vuorotteluvapaa. Suosittelen, jos siihen on mahdollisuus.
Taaperon hoitaminen kotona. Suosittelen, jos siihen on mahdollisuus. Kyllä se
arki pyörii kotona isänkin voimin. Ja jos miehet pelkäävät, että elämä, ystävät ja ura lipuvat
ohitse, jos jää kotiin lasta hoitamaan, niin panepa se kätesi vesiämpäriin ja
ota sieltä pois. Mikäli vesi ei tänä aikana ole jäätynyt, mitään täytettävää aukkoa
ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti